Kiusaamista työpaikoilla

Näinhän se on. Sitten, kun tulee se vastavoima, niin liike saattaa kääntyä ekumeenisen jenkan tahtiin. Vääryys ikään kuin lähtee liikkeelle vastavoimana ja kiusaajasta tulee uhri. Nämä ovat vaikeita asioita ja aiheuttavat paljon lisä dramatiikkaa yhteiskunnassa. Ihmisiä viedään hoitoon ja hautuumaille aivan liian paljon ja liian aikaisin. Hirveätä se on.

Mitä tuo edellinen tarkoittaa?

Jollain pikkupaikkakunnalla on ilmennyt sellaistakin kiusaamista, että mukamas vanhojen aikojen muistelun nimissä haukutaan ihmistä ja lisäksi vielä nimetään VÄÄRÄ nimi. Itseään ja uraansa ylistävä ihminen on niin pöllö ettei ymmärrä edes anteeksipyyntöä esittää suoraan. Tällä tavoin taukki on kiusannut ulkopuolista ilmistä edes tätä tuntematta.

Antakaa "sakinhivutusta" moisille esimiehille. Eikun liittoutumaan kiusaajaa vastaan, jos tosiaan on sellainen.

Sakinhivutus ei ole oikea tapa, mutta työnantajan tulee puuttua välittömästi samoin olisi suotavaa, että ammattiyhdistysliike ottaa kielteisen kannnan kiusaamisen, eriarvoistamisen ja syrjimisen suhteen.

Sanotaan, että kiusatun on ensin kerrottavalle esimiehelle. Jos esimies on kiusaaja, on perin vaikeaa ja jopa uhkarohkeaa mennä kertomaan ensimmäisen esimiehelle. Pahimmassa tapauksessa kiusaaminen jatkuu ja kovenee ja esimies voi käyttää ns. työnjohtovaltaa kiusaamiseen. Siitä on paljon kokemuksia. Sekin riippuu työpaikasta, mutta on muutamia sellaisia työpaikkoja, joissa työnjohdollinen kiusaaminen onnistuu hyvin.

Kunnissa poliittiset päätöksentekijät ovat avainasemassa kiusaamisen estämisessä. Valitettavasti kunnallinen byrokratia estää asian nopean ja järkevän käsittelyn. Asiat tahdotaan "lakaista" maton alle ajan kuluessa ja pykäläviidakolla pyritään nujertamaan kiusattu. Puolustautuminen vaatii voimia ja hyvää tukiverkkoa. Ammittiyhdistyksen ja pääluottamusmiehen tulee olla kiustatun puolella, mutta valitettavasti joskus heidänkin toiminnassaan vaikuttaa omat henkilökohtaiset edut ja byrokratia.

Viime aikoina on onneksi ruvettu kiinnittämään huomioita näihin asioihin. Lehdistä olemme voineet lukea muutamia AVI:n kannanottoja ja jopa oikeuden päätöksiä, jotka ovat kertoneet sanktioista.

Parempaan päin ollaan menossa vaikkakin hitaasti. Työelämä ja erityisesti johtamistoiminta kaipaa todellista uusiutumista. Esimiesten soveltuvuutta tehtäviinsä on syytä korostaa. Onneksi nykyään kiinnitetään myös paljon tiukemmin huomiota läheisten suosimiseen ja pyritään siihen, että ainakaan esimies-alaissuhteessa ei ole lähisukulaisia tai muulla tavalla saman sisäpiirin ihmisiä.

Kun on huono itsetunto tarvitaan joku kiusattava että olis hiukan vahvempi olo. Se on totta että työpaikan henki on esimiehensä näköinen. On sitten kiusaajia jotka siirtyvät työpaikasta toiseen ja sama henki siirtyy heidän mukanaan. Esimiehen on sitä vaikea tunnistaa. Hän voi suuremmassa joukossa esittää kaikkien parasta ystävää, mutta aina kun silmä välttää hän voi mitätöidä työkaveriaan, ja juoksettaa omilla asioillaan jotka ei toiselle kuulu, että varmasti toinen tajuaa olevansa alamainen. Sitten sairauksissakin hän on kotikutoinen asiantuntija eikä työkaveri viitsi puolustautua eikä hänen tarvitsekkaan. Kiusaamisella on monet kasvot, mutta esimies jos on viisas hän tunnistaa tälläisen eikä vahingossakaan lähde mukaan. Vaikka esimies ei puuttusikaan hän omalla olemuksellaan voi tukea kiusattuakin. Olen kokenut vastaavaa ja kaikenkaikkiaan minulle jäi työstäni mukavat muistot.

Viime päivien uutisointi on kertonut hovioikeudenpäätöksestä, sisäministerin lausunnosta jne. Näyttää siltä, että esimiesten ja johtajien tekemiset ja sanomiset ovat kiinnittäneet ihmisten huomion ja työntekijät uskaltavat vihdoinkin "nostaa kissan pöydällel". Siihen, kun on todella tarvetta niin valtion, kuntien kuin yksityistenkin työpaikkojen puolella. Tähän asti on vain vaiettu.

Puhutaan yleisellä tasolla kiusaamisesta, mutta kyse on syrjimisestä, eriarvoistamisesta, uhkailusta jne jne. Sitä tapahtuu niin esimiesten kuin työkaverienkin taholta. Ei tervehditä, kohdellaan eri tavoin eri ihmisiä, puhutaan perättömiä, esimies vetää alaiselta maton alta jne. Listaa voi jatkaa, miten pitkälle tahansa. Ongelma monesti vain on, että niitä on vaikea yksilöidä. Senpä vuoksi jokaisen joka tuntee joutuneensa tuollaisen kohteeksi kannattaa pitää päiväkirjaa asioista.

Työnantajan tulee asettaa nollatoleranssi kaikenlaiselle kiusaaamiselle työpaikoilla, kouluissa ja kaikkialla.