Heip.
Ystäväni pyysi minua lapsensa kummiksi. Kiitin kohteliaasti kauniista ajatuksesta, vaikka en niin kovin innoissani ajatuksesta ollutkaan. Jouduin kuitenkin kieltäytymään, koska en kuulu kirkkoon. Nyt tämä ystäväni on saanut päähänpinttymän, että jotenkin minut on nyt vain järjestettävä kummiksi, vaikka kepulikonstein. Hän ehdotti jopa, että valehtelisin papille, kuuluvani johonkin seurakuntaan ("ei se sitä kuitenkaan tarkista", väitti hän)...
Menin jo hätäpäissäni lupautumaan ns. "haamukummiksi", mutta en halua periaatteen vuoksi osallistua siihen viralliseen proseduuriin, jossa kysytään kummien tahtomista kasvattaa lasta kristillisten arvojen mukaisesti ja eivätkös kummit osallistu myös jotenkin lapsen siunaamiseenkin..? Ja tästähän sitten riemu repesi. Oma vakaumukseni ei kuulemma ole kyllin hyvä syy kieltäytymiseen. Se kun kuulemma näyttäisi niin "kivalta", kun rivissä olisi oikein monta kummia (minun lisäkseni heitä on jo 4).
Haloo!? Onko ristiäisten ainoa pointti se, että videolla ja valokuvissa "näyttää kivalta", kun kummien rivissä on oikein paljon väkeä?
Sekin hiukan ihmetyttää, että minä olen ateistina aina pyrkinyt kunnioittamaan uskovaisia ihmisiä, mutta minun vakaumustani ei nyt sitten ilmeisesti tarvitse kunnioittaa..? Eikö se ole uskovaisten ihmisten mielestä jumalan pilkkaa, jos joku menee vain heiluttelemaan huuliaan uskonnolliseen rituaaliin liittyen, ilman että se merkitsee itselle mitään?
Grrr... Sapettaa...
Ystäväni pyysi minua lapsensa kummiksi. Kiitin kohteliaasti kauniista ajatuksesta, vaikka en niin kovin innoissani ajatuksesta ollutkaan. Jouduin kuitenkin kieltäytymään, koska en kuulu kirkkoon. Nyt tämä ystäväni on saanut päähänpinttymän, että jotenkin minut on nyt vain järjestettävä kummiksi, vaikka kepulikonstein. Hän ehdotti jopa, että valehtelisin papille, kuuluvani johonkin seurakuntaan ("ei se sitä kuitenkaan tarkista", väitti hän)...
Menin jo hätäpäissäni lupautumaan ns. "haamukummiksi", mutta en halua periaatteen vuoksi osallistua siihen viralliseen proseduuriin, jossa kysytään kummien tahtomista kasvattaa lasta kristillisten arvojen mukaisesti ja eivätkös kummit osallistu myös jotenkin lapsen siunaamiseenkin..? Ja tästähän sitten riemu repesi. Oma vakaumukseni ei kuulemma ole kyllin hyvä syy kieltäytymiseen. Se kun kuulemma näyttäisi niin "kivalta", kun rivissä olisi oikein monta kummia (minun lisäkseni heitä on jo 4).
Haloo!? Onko ristiäisten ainoa pointti se, että videolla ja valokuvissa "näyttää kivalta", kun kummien rivissä on oikein paljon väkeä?
Sekin hiukan ihmetyttää, että minä olen ateistina aina pyrkinyt kunnioittamaan uskovaisia ihmisiä, mutta minun vakaumustani ei nyt sitten ilmeisesti tarvitse kunnioittaa..? Eikö se ole uskovaisten ihmisten mielestä jumalan pilkkaa, jos joku menee vain heiluttelemaan huuliaan uskonnolliseen rituaaliin liittyen, ilman että se merkitsee itselle mitään?
Grrr... Sapettaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin älä suostu. Jos vahhemmat pahoittavat mielensä, niin se ei ole sinun ongelmasi.
Miksi he haluavat sinut niin palavasti kummiksi (onko muuta syytä, kuin että "näyttäisi kivalta")?
Olen tuota itsellenikin yrittänyt tolkuttaa, että kummiudesta saa kieltäytyä - ja pitääkin, jos lopputulos on se, että kummin "velvollisuuksien" täyttäminen on pakkopullaa.
Mutta juu, syytä siihen, miksi minua niin tulenpalavasti halutaan kummiksi, olen todellakin miettinyt pitkään ja ankarasti. Kas kun asia on niin, että minä en ollut vauvan vanhemmille edes mikään ensimmäinen vaihtoehto. He olisivat halunneet kummiksi jonkun sukulaisensa, joka on nuoresta iästään huolimatta jokseenkin paatunut taparikollinen... Mutta kun häntä ei nyt ristiäisiin mennessä ole löydetty mistään (hän ei siis ilmeisesti edes tiedä lapsen edes syntyneen), niin minut otettiin sitten varavaihtoehtona käyttöön. En osaa olla kovin otettu siitä, että "saan" olla jonkun linnakundin varamies!
Tämän ystäväpariskunnan ensimmäisellä lapsella on yhteensä 6 kummia ja väkisinkin on käynyt mielessä, että tämän toisenkin lapsen on saatava sama määrä kummeja, ihan "periaatteen vuoksi". Ja myös siksi, että "kuvissa näyttää kivalta"..! Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, niin tiedän tosi monia vanhempia, joille on tärkeää, että kaikilla lapsilla on sama määrä kummeja. Ikään kuin se takaisi esim. saman määrän lahjoja tms!
Huokaus.
Koko kummi-instituutio on nykyään turha. Alunperinhän se on keksitty sitä varten, että jos vanhemmille sattuu jotain, niin kummit ovat ne jotka huolehtivat, hei, linnakundi???? Nykyään se tarkoittaa ="osta kallista tavaraa joka joulu ja synttäri" ja hyvä kummi on se joka ostaa kallista ja paljon, huono kummi lähettää vain kortin. Lisäksi joillakin on jopa vaikeuksia löytää sitä yhtäkään kummia, esim. meillä pitäisi pyytää samoja jos olisi kolmas lapsi. (Meillä kummeus on vain muodollisuus kirkon papereissa, suvun tapa, minimimäärin).
Nykyään tuntuu juu et kummit on vaan lahjojen ostajia.. Ittelle tullu ihan syyllinen olo kun en kummipojalle hirveän kalliita lahjoja pysty ostamaan (opiskelen), mun mielestä on tärkeämpää edes jotenkin muistaa ja tietenkin käydä kylässä ja viettää aikaa yhdessä.
Kyllä mun mielestä saa -ja pitääkin- kummiudesta kieltäytyä jos se ei itsestä tunnu kunniatehtävältä. Reilumpaa lasta ja sen vanhempia kohtaan. Meille on esikoinen tulossa ja varovasti kysyttiin lapselle kummit niin että oli myös mahdollisuus kieltäytyä :) kummankin lapsuudenystävät, eli kaksi kummia tulee. Ja toinen on yksinhuoltaja, joten en edes odota mitään lahjoja!
Joten alkuperäinen, älä murehdi, sano vaan tiukasti että kummius ei kuulu sun aatemaailmaan, kyllähän toi kuulostaa vähän kummalta pakkomielteeltä eikä mitenkään suurelta kunnialta..
Viimeiseen kappaleeseen kommentti:
Kummilapsesi vanhemmat eivät ole uskovaisia, eiväthän ymmärrä edes kummiuden merkitystä.
Kanna ylpeydellä oma vakaumuksesi.
Jos sinä et kummiksi halua, olet reilu kun ilmoitat sen suoraan. Sitä päätöstä olisi myös kunnioitettava. Itse olen ateisti kummi kahdelle kummilapselleni (eli kummitus), mutta olin molemmissa siunaamistilanteessa mukana. Omiin periaatteisiini kuuluu, että jumalaan saa uskoa tai olla uskomatta, mutta muita ihmisiä kunnioittaa ja elää sen mukaan.