Olen syönyt monta vuotta seroxat 20mg masennukseen ja ahdistukseen,välillä on mennyt ehkä hieman paremmin,mut "aina" väsyttää eikä jaksais mitään.Nyt on ollut muutaman viikon jatkuvaa ahdistusta...en tiedä mikä tähän auttais mistä löytäis valon ja edes "hieman"iloisuutta elämään.Joulu on tulossa pitäisi jaksaa..mut mistä johtuu että suru asuu sydämmessä?eikö se koskaan lähde pois.Tuntuu että oikein "etsin"surua,käännän kaikki ilon aiheet suruksi,onko tää sitä huonoa itsetuntoa vai mitä?
milloin loppuu...
ahdistus
121095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Masennukseen ja ahdistukseen on aina olemassa jokin syy, jota lääkkeet eivät suinkaan poista, vaan lääkkeet lievittävät pahinta oloa ja elämisestä tulee mahdollista. Lääkehoidon rinnalla tulisi olla jotain muuta, kuten terapiaa, hoitosuhde mielenterveystoimistoon, oma-aputoimintaan osallistuminen yms, joiden kautta voisi tutkiskella itseään ja näin käydä elämäänsä läpi.
Masennus ja ahdistus eivät ole tyhjästä pongahtaneita olotiloja ja usein niiden juuret juontavat lapsuuteen. Millaisessa perheessä olet kasvanut? Oletko saanut kotoa turvan ja huolenpidon? Onko lapsuuden koti ollut sinulle paikka, jossa olet voinut kasvaa juuri sellaisena kuin olet? Millaisia asioita kuuluu nuoruuteesi ja niin edelleen.
Masennus ja ahdistus voivat olla seurausta siitä, että toistuvasti sivuutamme aidot tunteemme piiloutuen erilaisten roolien taakse, toisin sanoen ollaksemme jotain muuta kuin oikeasti olemme. Vuodesta toiseen näin toimiessamme kuormitamme itseämme, tai pakenemme kenties liialliseen työn tekoon pahaaoloamme.
Kaikesta tästä seuraa ahdistus ja masennus, ja kun syyt taustalta löytyvät, voi niihin alkaa pureutua, ja opetella elämään elämää ihan eri näkökulmasta.
Tuo olotilasi ei ole pysyvä olotila, luota siihen.
Kun annat koko elämäsi Jeesukselle, Minä sain kokea sen ihmeen 5 vuotta sitten, Tuli ilo ja rauha sisimpään, elämän tyhjyys katosi ja elämästäi, Jumala armossaan ja rakkaudessaan teki äärimmaisen mielenkiintoista. Voi kumpa ihmiset tietäisi, mitä tämä todella on?? Muistan sinua rukouksin. Saku tre.
..mutta kun se viesti poistettaisiin heti kohta...
Mitähän pahaa mie olen tehny ku jeesus on päättäny että miun on parempi olla yksin, ilman kavereita ilman mitään ??
Mie voin ihan hyvin kuvitella jonku pikku-ukon seurakseni ja leikkiä että miulla on elämän tarkotus sen pikku-ukon kanssa. Käydä kävelyllä jne.. muut ehkä pitää hieman outona mutta mitäpä väliä sillä on koska ne pitää jo muutenkin... en yleensä välitä muitten uskomuksista jne. mutta sillon ku ne tunkee jeesusta masennukseen niin palaa pinna lopullisesti.
Jokainen uskokoon mihin tahtoo, kuhan ei ala sitä muille tuputtamaan.
Ei uskontoa saa tyrkyttää, se voi toisille tuoda vaan ahdistusta lisää. Sakukin voisi sitä miettiä.
Yleensä ihmiset itse sitä hakevat jos tulee tarve.
Ohita sinäkin luonnikkasti tällaiset viestit jos ne tuovat vihan pintaan.
Voisitko ajatella kääntää ajatuksiasi positiiviseen suuntan. Aina kun tulee se negatiivinen ajatus, stopata se, keksiä jotain erilaista tilalle. Jos sinun ajatuksen kulkusi kääntyisi pikkuhiljaa toisille raiteille. :) Tiedän kyllä itsekkin ei sitä aina jaksa.
Tsemppiä nyt kumminkin sinulle ja etähalauksia myös.
Uskontoja tuputetaan(ihmisoppeja), Elävän uskon vaikuttaa Jeesus, vastakohta uskonnoille.
Ei uskoon voi tuputtaa/ manipuloida..
Se on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu/ löytö.
Kokemuksestani minä vain kerroin, en ole koskaan tuputtanut kenellekkään, se olisi turhaa. Narkkasin 12 vuotta, syy oli masennus, nyt olen vain armahdettu ja entinen narkki. Jumalan armosta. PS. entinen ateisti myös.
Olet syönyt monta vuotta pelkkää aloitusannosta 20 mg? Eipä ihme ettei apua ole tullut. Käy nyt ihmeessä morjestamassa vaikka toista lääkäriä.
Kun Sopu kirjoitit annostuksesta,niin onko tuo 20mg liian "pieni" määrä poistamaan masennusta vai mitä arvelette?
Syön itse Seroxatia 20 mg päivässä, mutta se on todella aloitusannos. Minulle se tuntuu riittävän ainakin tässä vaiheessa. Olen kuullut/lukenut kuitenkin suuremmista määristä.
Kannattaisi varmaan keskustella lääkärin kanssa.
Ahdistushan toisaalta pakottaa tekemään asioille jotain eli se ei ole vain huono asia. Nämä uudet masennuslääkkeet saattavat joillekin myös aiheuttaa sivuoireena ahdistusta eli tarvitaan joku toinen lääke lievittämään sitä ahdistusta... toisaalta uudet lääkkeet ovat paljon parempia kuin vanhat masennuslääkkeet.
Hei.Vaikea sanoa.Masennuslääkkeet ei välttämättä poista ahdistusta,eikä tietenkään ongelmia.
Mä olen samantyyppinen kuin sä,että käännän kaiken negatiiviseksi ja väsymys on painanut.Se on vuosien takainen vaiva,josta on vaikea oppia pois.Ja sitten ei edes jaksa,kun on täysin uupunut.Ja syyllistää itseään ja saamattomuuttaan.
Kysy lääkäriltä lääkityksestäsi.Onko se tarpeeksi hyvä tai oikea.Masennuksen ei tulisi uusiutua,jos lääke toimii.Mulla oli pitkä matka oikeeseen lääkkeeseen ja annostukseen.Ei riitä,että lääke vähän auttaa.
Tosta väsymyksestä sain valittaa kauan,eikä mua uskottu.Nyt saan siihenkin lääkettä,ja tunnen eläväni taas.Jaksan kohdata ongelmani ja hoitaa asioitani.Itsetunto on huono,mutta nyt yritän eteenpäin.Lääkkeet ei ole vieneet ongelmiani,tai turruttaneet tunteitani.Joskus se epätoivokin tulee mieleen.Hirvittää nää lääkemäärät.Mutta kun ne auttaa,ja vähempi ei.Olen terapiassa,ja jos tilanteeni pysyy kunnossa,jaksan myös urheilla.Pidetään peukkuja.
Joten pyri kuvaamaan väsymyksesi ja uupumuksesi.Sekä selvitä auttaako lääkityksesi tarpeeksi.Joskus lääkkeen vaihto on hyvä ratkasu.
Milloin tää loppuu?Ei kai koskaan,mutta apua voi löytyä.Lääkkeet yksin ei paranna,mutta ne auttaa että jaksaa hoitaa itsensä ja hakea uusia asioita.
..muuta elämää miksikään...
itse olen tavallaan samassa tilantessa, mutta en ole suostunut suostunut syömään lääkkeitä ja apua osasin hakea vasta vuosia jatkuneen ahdistuksen jälkeen... tai hainhan mie apua jo aiemminkin mutta... säästöjä säästöjä... jäin jollekkin listalle vuosia sitten... jonoon.
Nyt sitten kesällä sitten tapahtui isompia asioita ja romahdin lopullisesti. Etsin jokaisesta ihmisestä jotain "vikaa" eikä minulla oikeastikkaan ole yhtään luotettavaa ihmistä jolle voisin puhua... lapselle kun ei voi kaikkea kertoa.
Joulu on tulossa... mutta siihenkin liittyy menettämisiä, ihmisiä jotka ei enää ole täällä...
Meinasin kesällä menettää maailman tärkeimmän ihmisen... äitini... edelleenkään hän ei ole "parantunut", isän puolen suvun kanssa en ole koskaan ollut tekemisissä. Maailma on vain synkkä musta paikka...joka päivä saa elää peläten pahinta... ja miulle vaan tyrkytetään lääkkeitä.
Lapsellakin on omat ongelmansa, jotka eivät johdu minun masennuksestani, kiitos siitä, mutta tuskin olotilani parantaa kuitenkaan hänen oloaan.
Jos miulla ei olis lasta söisin lääkkeitä miljoonittain, haluaisin turruttaa pääni täysin... ei yhtään ajatusta... eihän se mitään muuta, mutta eipähän tarvis ajatella mitään. Tällä hetkellä en voi syödä edes unilääkkeitä lapsen takia.
Huono itsetunto miten sen voisi saada paremmaksi yksin ? Kun kaikki "ystävät" valehtelee muka helpottaakseen miun oloa ? Eikä nämä ikävä kyllä ole harhoja... vaikka siltä itsestäkin välillä kuulostaa. En vain enää jaksa yrittää hankkia "uusia" kavereita tms. koska lopputulos on aina sama... pieni valhe enkä voi uskoa mihinkään mitä toinen sanoo... myönnän kyllä, että en luota kehenkään... enää.
Masennuslääke ei turruta päätä.Pikemminkin päinvastoin.Jos turraksi haluaa,siihen auttaa viina ja rauhoittavat.(Mielummin ei)Sun olisi kantsunut informoida eri lääkkeistä paremmin.
En tarkoita vain lääkkeitä,mutta lääkkeitä ja psykoterapiaa.
minun kohdalla kyllä turruttaa pään.siis nuo ssri- ja nyt snri-lääke.tuo viimesin kuitenkin auttaa valtavasti.olen siitä tyytyväinen.