Tiukasti. Vaikka ajoittain kaikki tuntuu turhalta, niin edesmenneeltä...
Tunnetko vielä jotain?
https://www.youtube.com/watch?v=bRXrf3a1hoU
Tunnetko vielä jotain?
https://www.youtube.com/watch?v=bRXrf3a1hoU
Viimeisistä haaveiden rippeistä pidän kiinni
kohtaamisiin
14378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Veloosta pääsöö maksamalla ja synniistä katumalla, mutta häjystä akasta ei millää.
Jos vain vetäisit käteen, sillä et tuu muuta saamaan.
Mikä tässä yhtälössä on se synti ja kuka häjy akka ja miksi? Siinäpä sulle muutama mietittävä tälle illalle.. Jotkut ei aattele asioita syntiperusteisesti, mutta osaavat silti pitää omasta itsestään kiinni.
Hanskat vejän kättehen, kun käsilläin töitä teen.
Tunnen niinkuin tunsin silloin kaun kauan sitten.Ei mee pois.
Minä tunnen:)
Epäröin ja epäilen:)
Tunnen ja haaveilen:)
Sivusilmällä oli sinut ihana nähdä..
Katse jähmettyy silmiisi vain sinun.Mikä tekee tämän niin vaikeaksi kun vaistoamme toistemme tunteet.Tunne saa sydämmen hakkaamaan ja jalatkin pettävät alta.Sinä vain sen saat aikaan minulle.
Ihminen, joka ei ota vastuuta omasta onnestaan ja sitä kautta itsestään, luo kumppanistaan niin sanotun näennäisvanhemman, jonka oletetaan luovan rajat ja tekevän päätökset sen sijaan, että itse kantaisi vastuun omasta elämästään.
En usko että kaikkien kanssa voi mitenkään itse ylläpitää omaa onneaan.
Tällöin tulisi myös itse osata käyttäytyä toista kohtaan kunnioittavasti ja rakastavasti.
Sitä ei narssuexmies osannut.
Tunnen ja olen yksin tunteeni kanssa. Se, miten lohduttaudun niin ovi on edelleen auki ja hän sen tietää. Eipä ole muut kiinnostaneet todella pitkään aikaan eikä tule kiinnostamaan - ihan muut kuviot menossa.
...ja tähän lisäten se tuntematon voi olla se tuttu. Elämä on tekoja, ei pelkkiä sanoja - joten kannattaa toteuttaa se mistä pitää niin tiukasti kiinni.
Haaveet on tärkeitä, en tiedä voiko niistä pitää kiinni ja voiko niistä luopua. Mitä jäisi, jos haaveet katoaisi, jäisikö epätoivo. Huvittavinta tässä on se, että tiedän kaiken turhaksi, silti haavemaailma kutsuu mua ja mielikuvissani kaikki on mahdollista.
Se nyt ei ole realismia millään tavoin, mutta pitääkö haaveiden sitä olla. Mulla on monia haaveita, edelleen haaveilen kaikenlaisesta, mitä mä vielä haluaisin tehdä ja toteuttaa. En tiedä onko mulla koskaan uskallusta repiä itseni irti oravan pyörästä ja heittäytyä virran vietäväksi.