Moips,
Täällä kirjoittelee 30-nuori mies joka sairastaa masennusta....Ei varmaankaan sieltä vakavimmasta päästä mutta kuitenkin.Olen käynyt terapiassa ja jutellut psykologin kanssa kaikki asiat mitä tulee mieleen koko elämästäni....En oikein tiedä varmaksi mikä mun masennuksen aiheuttaa...
Mutta yksi asia on melko varma aiheuttaja.Olen todella yksinäinen ja tarkoitan tällä että ei ole naisystävää siis haluan seurustella,antaa rakkautta ja saada sitä....Olen todella huono tekemään aloitetta jolloin pääsisin naisten kanssa juttuu....Jos sinulla on samanlaisia ongelmia ollut ja olet "ratkaissut" ongelman niin kirjoittele miten.Ongelma ei ole ihan niin yksin kertainen että menen vain juttelemaan...Kun se on vaikeaa....En vain tiedä miksi!:)
Tulen hyvintoimeen,matkustelen työssäni ympäri maailmaa (ruotsi,englanti,norja,islanti,jenkit etc.)Mulla on oma asunto,moottoripyörä...etc. Mutta kaikki tämä tuntuu merkityksettömältä....Tahtoo rakkautta niin paljon että voisi pelkästä tuskasta huutaa!!!!:)Tuntuu kuin joku pyörittäisi veitseä haavassa noin kuvainnollisesti....Syön mielialalääkettä nimeltä sipramil....Sillä pääsee pahimman yli.
-Terveisin siivetön enkeli-
Täällä kirjoittelee 30-nuori mies joka sairastaa masennusta....Ei varmaankaan sieltä vakavimmasta päästä mutta kuitenkin.Olen käynyt terapiassa ja jutellut psykologin kanssa kaikki asiat mitä tulee mieleen koko elämästäni....En oikein tiedä varmaksi mikä mun masennuksen aiheuttaa...
Mutta yksi asia on melko varma aiheuttaja.Olen todella yksinäinen ja tarkoitan tällä että ei ole naisystävää siis haluan seurustella,antaa rakkautta ja saada sitä....Olen todella huono tekemään aloitetta jolloin pääsisin naisten kanssa juttuu....Jos sinulla on samanlaisia ongelmia ollut ja olet "ratkaissut" ongelman niin kirjoittele miten.Ongelma ei ole ihan niin yksin kertainen että menen vain juttelemaan...Kun se on vaikeaa....En vain tiedä miksi!:)
Tulen hyvintoimeen,matkustelen työssäni ympäri maailmaa (ruotsi,englanti,norja,islanti,jenkit etc.)Mulla on oma asunto,moottoripyörä...etc. Mutta kaikki tämä tuntuu merkityksettömältä....Tahtoo rakkautta niin paljon että voisi pelkästä tuskasta huutaa!!!!:)Tuntuu kuin joku pyörittäisi veitseä haavassa noin kuvainnollisesti....Syön mielialalääkettä nimeltä sipramil....Sillä pääsee pahimman yli.
-Terveisin siivetön enkeli-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä vaan olen sen toisen sukupuolen edustaja. Mutta en usko, että ongelman suhteen sillä on merkitystä. Vuosia mulla on jo muutama enemmän. Pitkään onnittelin itseäni siitä kuinka hyvin minulla onkaan asiat elämässä, hyvä työ, vapaus, terveyttä, ystäviä... MUTTA sitten jossakin vaiheessa jysähti tajuntaan, että jotain puuttuu... Se TODELLINEN, läheinen ihmissuhde, mies, kumppani, oma rakas. Tunnistin valtavan tarvitsevuuteni olla rakastettu ja rakastaa. Mutta hylätyksi tulemisen pelkoni on niin voimakas, että en yksinkertaisesti uskalla päästää ketään ihmistä todella tutustuman itseeni.
Tuntui kipeän tutulta tuo tuskasi tarvita rakkautta. Se todella voi tuntua jopa fyysisenä kipuna.
Olen käynyt terapiassa työstämässä tätä ongelmaani. Paljon lamppuja on syttynyt, mutta se hylätyksi/torjutuksi tulemisen pelko istuu tiukasssa kuin täi tervassa. Olen nyt jo kuitenkin oppinut tunnistamaan pelkoni ja tiedostamaan mistä se juontaa juurensa. En ole menettänyt toivoani.
Toivottavasti et sinäkään!
Joopa joo, meitä tämän "ongelman" kanssa painivia on ilmeisesti aika monta, mutta jostain syystä me emme kohtaa toisiamme?
Miksi ihmeessä se naisen kanssa juttuun pääseminen on niin vaikeata?
Ehkä meistä pitäisi koota joukko miehiä ja naisia autiolle saarelle. Pakkohan ainakin silloin olisi jotain uskaltaa sanoa tai tehdä?
Nyt tietysti joku ehdottaa tähän, että lähtekää ulos ihmisten ilmoille tai etsikää harrastuksia joissa voi kohdata vastakkaista sukupuolta, mutta ei se ole niin helppoa. Kun ei usko itseensä ja jännittää mahansa kuralle niin ei uskalla, ei varsinkaan yksin outojen ihmisten keskelle.
Kumpa joku keksisi jonkin pillerin joka antaisi itsevarmuutta ja rohkeutta meidänlaisille ihmisille. Mä voisin heti vaihtaa Remeronini siihen.
On uskomatonta, miten vähän ihmisillä on tietoa masennuksesta. Nykypäivinä on niin monia mahdollisuuksia hoitaa sitä.
Oma kokemukseni on, että kannattaa kokeilla masennuslääkkeitä silloin kun tilanne on akuutti. Psykoterapialla pyritään samaan vaikutukseen eli aivojen välittäjäaineiden toiminnan muutokseen, mutta monille se on niin hidas tie, että se jää kulkematta. Lääkkeitä ei enää kannata pelätä, kuten ennen oli syytä. Uusiin lääkkeisiin ei enää jää koukkuun, vaan niitä voi käyttää sellaisen ajan, että saa omat voimavarat taas uudelleen käyttöön.
Oletko ihan varma, ettet turvaudu masennukseen sen vuoksi, että pelkäät jotain muuta? Minulla itselläni on sellainen kokemus, mutta tiedän, että asioita ei pidä yksinkertaistaa.
Hanki siis apua heti. Käy mielummin kahdella lääkärillä, jos tilanteesi on vakava, ja tee sitten päätös miten haluat toimia. Masentuneena on tosin vaikea tehdä päätöksiä. Jos sinulla on ystäviä, pyydä heitäkin auttamaan.
Elämä on ihanaa, kun masennuksesta selviää. Hae apua ja etsi elämääsi uusia kiinnostuksen kohteita. Katsopa vaikka avoimen yliopiston opinto-ohjelmaa. Siellä tapaat mahtavia ihmisiä.