Liian vähän energiaa ja paljon liikuntaa. ongelmana on sen sijaan se mistä mä sen energian saan. mun ruokavalio koostuu pääosin namista, jätskistä ym.ihanista ruuista. mä en ahmi tai oksenna. mä syön vaan vähän. en lähe täällä kertomaan paljon kaloreita päivässä (ettei tuu "kilpailua"), mutta sen verran sanon että tosi vähän.
mä tiedän miten mun kuuluis syödä, koska mä opiskelen liikunta-alaa. mä tiedän etten mä saa mitään herkuista, muuta kun rasvaa, sokeria ja lisäaineita. vaikka ne ei lihota mua, ei ne silti terveellisiä oo. mä yritän saada vitamiinit ja raudan pillereinä. tuntuu typerältä käyttää ne "sallitut" kalorit johonki niin turhaan ku kunnollinen ruoka. mielummin sitä syö mistä tykkää. oon päivän syömättä, että illalla saa esim.yhen jätskin tai pikkupussin karkkia.
kohta oon lähdössä opiskelemaan, pois kotoa. opistolle..mitä siellä? kun mä en pysty syömään siellä ruokalassa..mä en vaan pysty. mä en pysty syömään tavallista ruokaa kun ne kattoo, saati sit mitään herkkujakaan huoneistossa kavereiden kaa. ja sit me viel liikutaan koko päivä ja kulutetaan.
sit mä vielä ohjaan aerobiccia ja spinningiä. mun pitäis pitää ittestäni huolta. selitän vaan asiakkaille miten pitää syödä. "muistakaa sit syödä tunnin jälkeen, niin palaudutte". sit kun mun trikoot muuttuu liian isoiks enkä mä enää jaksa samalla teholla....hyvin menee. yhtäkkii laihtuminen ei oo tässä ammatissa, tällä alalla, hirveen positiivinen juttu. kyl te tiedätte, jotka jumpassa käy...emmä oo hirveen uskottava tyyliin jossain bodypumpissa tai combatissa jos mä oon hirveen laiha ja huonokuntonen. narukäsillä ei paljoa arvostusta saa. entä jos mä pyörryn kesken tunnin..surkuhupasaa. yleensä vähän päässä huippaa kun vetää kovaa.
no mä tiedän, että mä oon se ainoo joka asialle mitään pystyy tekemään. oli vaan pakko saada tää purettua ulos. kiitos teille jotka jakso lukea loppuun tän mun tilityksen....voimia teille kaikille toivottaa wakae
mä tiedän miten mun kuuluis syödä, koska mä opiskelen liikunta-alaa. mä tiedän etten mä saa mitään herkuista, muuta kun rasvaa, sokeria ja lisäaineita. vaikka ne ei lihota mua, ei ne silti terveellisiä oo. mä yritän saada vitamiinit ja raudan pillereinä. tuntuu typerältä käyttää ne "sallitut" kalorit johonki niin turhaan ku kunnollinen ruoka. mielummin sitä syö mistä tykkää. oon päivän syömättä, että illalla saa esim.yhen jätskin tai pikkupussin karkkia.
kohta oon lähdössä opiskelemaan, pois kotoa. opistolle..mitä siellä? kun mä en pysty syömään siellä ruokalassa..mä en vaan pysty. mä en pysty syömään tavallista ruokaa kun ne kattoo, saati sit mitään herkkujakaan huoneistossa kavereiden kaa. ja sit me viel liikutaan koko päivä ja kulutetaan.
sit mä vielä ohjaan aerobiccia ja spinningiä. mun pitäis pitää ittestäni huolta. selitän vaan asiakkaille miten pitää syödä. "muistakaa sit syödä tunnin jälkeen, niin palaudutte". sit kun mun trikoot muuttuu liian isoiks enkä mä enää jaksa samalla teholla....hyvin menee. yhtäkkii laihtuminen ei oo tässä ammatissa, tällä alalla, hirveen positiivinen juttu. kyl te tiedätte, jotka jumpassa käy...emmä oo hirveen uskottava tyyliin jossain bodypumpissa tai combatissa jos mä oon hirveen laiha ja huonokuntonen. narukäsillä ei paljoa arvostusta saa. entä jos mä pyörryn kesken tunnin..surkuhupasaa. yleensä vähän päässä huippaa kun vetää kovaa.
no mä tiedän, että mä oon se ainoo joka asialle mitään pystyy tekemään. oli vaan pakko saada tää purettua ulos. kiitos teille jotka jakso lukea loppuun tän mun tilityksen....voimia teille kaikille toivottaa wakae
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moi!
En yleensä koskaan kirjota näille palstoille -luen vaan, mut nyt tuli niin "tuttu tarina" vastaan et pakko kommentoida.
Mulla täsmälleen sama ongelma: yritän olla syömättä ja sitten joskus syön vain herkkuja, niitäkin vähän. Olen suuri urheilun ystävä joten samassa tilanteessa ja lisäksi tanssija joten tarvitsisin terveellistä energiaa, mutta en vain pysty syömään!!!
Olen kovan luokan opiskelija ja lisäksi olen lukenut syömishäiriökirjallisuutta vuosia huolimatta nuoresta iästäni (18v!). Kuitekin itse huonossa kunnossa.
Mullekin vaikea paljastaa tilannetta... Kirjoitathan jotain valaisevaa?
kiitos...
ootko laihtunu? mulle huomautellaan ja kysellään onko mul anoreksia...ei mul oo. mä en ees oo laiha (kai?) mut nopeesti on lähteny. mulle on kuitenkin nyt ilmaantunu tavotteita kun saan viestiä muilta et tää kannattaa...otan kaikki kehuina.
anorektikot syö terveellisii ruokii niinku jotain salattii..ei ne koske herkkuihin. mun ruoat koostuu melkein pelkästään namista ym. bulimiassa taas syödään paljon kerralla ja paastotaan..lisäks oksennetaan. mä en oksenna, mä en pysty työntään mitään mun kurkkuun (nieluviljelmääkään ei multa oteta!) joskus mä syön ihan "kunnollistakin" ruokaa: kalapuikkoja, nugetteja, hampurilaisen, pizzaa! tosi kunnollista...... mä kuitenkin oon aina nälässä ja syön sen tietyn kalorimäärän alle. ja yleensä syön sen kaiken kerralla, kun se on paljon ihanempaa. mä oikeesti rakastan kaikkia ihania ruokia!
oikeestaan on ihan hyvä et mä syön epäterveellisii ruokii. sillon kukaan ei osaa epäillä mitään. kun mä vielä varmistan et kaikki näkee kun mä syön. lisäks mä tietty keksin
kaikki tekosyyt mun laihtumiselle ja yritän peitellä paksuilla vaatteilla(salilla pikkasen vaikeeta)
oon huomannu et oo lisäilly omien treenien määrää. jos tulee syötyä liikaa (ja mä tiedän ettei se oikeesti liikaa oo), pitää liikkua enempi. esim.omien tuntien jälkeen meen viel juokseen matolle. kunto on kuitenkin huonontunu, lähinnä lihaskunto. ennen mul oli tosi vahvat jalat, nyt ei painot enää nouse. musta tuntuu et asiakkaatkin tuijottaa mua...
mä tiedän miten mun pitäis syödä et mun kunto nousis ja lihakset kasvais. mä en palaudu enkä mä saa ravintoa kropalle (esim.lihakset ei kasva ilman proteiinia!)
tänään kyl tuli syötyä ihan liikaa, siis ihan oikeesti. ohutta pizzaa kolme palaa, salaattia (kai kun siin oli fetaa) ja 9suklaa(!)namia. tietty kaikki samalla aterialla. oli ihanaa! en kuitenkaan oo ihan paniikissa kun mä tiedän et huomenna mä saan kuluttaa ylimääräset kalorit aamulla kun meen treenaan.
emmä tiedä oliks tässä mitään valasevaa...tää on vaan mun elämää.
ps. olis kiva kuulla miten sulla menee...mulle saa kyllä mailatakkin. en tienny ketään joka näin ruan kanssa pelais vaikka bulimiaa ja anoreksiaa olen kyllä nähnyt.
Moi!
Oli tosiaan mukava kuulla, että jollakin on samanlaista "pelailua" ruuan kanssa. En tiedä olenko laihtunut, sillä kotonani ei ole vaakaa (mikä kriisi!). Keskityn kuitenkin koko ajan pohtimaan ruuan merkitystä elämässäni ja mulla on karmea lihomisen pelko!
Elän kuten sinä -pidân herkuista, mut syön niitä tajuttoman vähän. Sitten jos joudun syömään oikeaa ruokaa niin yritän pitäytyä pois herkuista. Minäkään en pystyisi oksentamaan, tämä ei ole siis lähelläkää bulimiaa. En ole oksentanut yli kymmeneen vuoteen, joten ymmärrän sinua täysin. Toteamukseesi, et anorektikot syö pelkkiä salaatteja haluan kuitenkin sanoa että alunperin anorektikot ovat "gourmandeja" eli kulinaristeja jotka nauttivat ruuasta ja haluavat siksi aloittaa jossain määrin painonsa hallinan (toisin sanoen paaston).
Haluan kysyä, että haluatko parantua? Fyysisen ammatin kanssa toimivana luulen että kyllä...?
Mulla kuitenkin ongelma -haluan laihtua lisää ja oon niin sanottujen klassisten anorektikkojen riskiryhmässä jos niin saa ees sanoo... Tiedostan tilanteeni ja tiedän ettei se o järkevää mut se on mun elämää! Tiedän et pitää saada vain hiukan kaloreita päivän aikana, joten en tosiaan halua tuhlata sitä "normaaliin" ruokaan!
Tällainen ruokailu ei ole terveelistä aineenvaihdunnalle mutta rakastan sitä!
Miten sulla on mennyt? Haluaisin kovasti kuulla lisää. Kiitos:) ja mukavaa viikkoa!
mä haluisin kyl oksentaa mut en pysty..se on se ettei mun kurkkuun voi työntää mitään, ei ees nieluviljelmää ottaa. muist kyl kun joskus on juonu ihan liikaa (enää en koske alkoholiin) ja sit lens laatta. se oli ihanaa kun sais kaiken ulos!
musta tuntuu et mul menee huonosti sillon kun mä en hallitse mun ruokailua vaan syön liikaa. esim tänään oon ollu ihan hirvee syöppö. Mä söin yöllä neljä jaffakeksiä ja lakritsikengännauhoja. siit tuli about 500kcal, eli päivän energiantarve oli turvattu. sit kuitenkin söin just äsken ihan sairaasti: kaks karjista juustolla, leipäjuustoa, paljon wienernougaata, mansikkakengännauhapussin, suklaahippukeksejä ja yhen jaffakeksin. Ihan älytöntä! niis on kaloreita tyyliin 2000 (vaikka mä tiedän et lasken varmuudeks paljon yläkanttiin)mä en oo ikinä ennen tehny tällästä..syönny ihan mielettömästi herkkuja yhellä kertaa!
Mä tiedän et mun energiantarve on 2000kcal päivässä kaikki liikunnalla kulutettu (=aika huomattava väh.500-1000kcal)eli periaatteessa sellaset 2500kcal ei haittais...mut silti! Suunta siis aamulla salille vetämään mielettömät treenit jois kuluu 1000kcal. 500kcal menee viel illalla kun vedän omat tunnit. Huomenna viel sit syön tosi vähän...200kcal. Sit on homma taas hanskassa. Että tälleen menee mulla...
oon ihan friikkinä laskenu vitamiinien ja hivennaineiden ym. tarvetta. Oon syöny vitamiinitabletteja ja rautaa. kalsium ym.viel puuttuu. pelottaa mitä tällänen ruokavalio kropalle tekee, miten bakteerit kropassa reagoi ym.
haluan laihtua vielä. oon nyt viel normaalipainonen mut mul on kyllä tavotteita, se on viel 5kiloa tänä vuonna. ihan varmana on (ja tarkotus ei siis oo siihen jäädä) mä en tajuu miks mä haluun olla tosi laiha. ennen oli ihan erilainen käsitys kauneudesta. mä halusin olin lihaksikas ja sellanen "jytky". arvosti sitä miten jakso, millaisa painoja salilla käytti ja miten oman kroppansa hallitsi (punnerrukset suorinaloin, yhellä kädellä ja ojentajilla)nyt haluis olla balettitanssija, telinevoimistelija ja taitoluistelija-tyyppinen.
en siis aio lopettaa. eikä musta tunnu et mä saisinkaan koska en oo tarpeeks laihtunu. yks kaverikin sano et anorektiset on kauniita ja ettei se huomaa et oon laihtunu (kyl sen oikeesti näkee selvästi..mulle sanottu ainakin sata kertaa) fyysinen työ ei sinällään oo ongelma. kyl mä tiedän et mun kroppa jaksaa. ongelma työssä jä tässä on mun rooli tunnilla. jos asiakkaat alkaa huomautella ja työkaverit selän takana kuiskia. ja mä tiedän ettei sellanen tikku ohjaaja oo hirveen auktoriteettinen ja uskottava (sellanen "jytky" sen sijaan olis)tää vaan tuntuu jotenkin paljon tärkeämmältä nykyään.
olis kiva kuulla miten siellä menee
hei!
Mäkin tavallaan haluasin poistaa kaiken "ihran" kehostani, mutta mulle oksentaminen täysin mahdotonta. Eilen tuli myös syötyä liikaa, sillä muutin uuteen paikkaan (pitkä juttu, sillä olen ulkomailla) ja ruokia tuputetaan. Myös aamiainen tänään oli katastrofi sillä jouduin pelkän teen lisäksi juomaan lasin appelssiinimehua ja ainoa mitä uskalsin syödä olivat myslimurot, joissa oli suklaata (apua!). Olen päättänyt että tänään en syö päiväruokaa (siihen oma valinnan mahdollisuus!). Mitään: vain kolme mandariinia ja ja pakollisen iltaruuan.
Rasittavaa on, että mulle jaetaan ilmaista ruokaa kuten keksejä välipalaksi... Mun on vaan pakko heittää ne kaupungilla ensimmäiseen roskikseen, sillä muuten en pysty hallitsemaan elämääni mihinkään suuntaan!!!
Entä kuinka siellä menee?
Siihen kroppaan viitaten: mun tavoite on kanssa enemmänkin sellanen tanssija/telinevoimistelija/luistelija -mainen!
Uskon ymmärtäväni sua aika hyvin. Mä toivotan paljon onnea laihdutukseen, sillä sitä tarvitaan aina. Kerro miten edistyy sekä onko sulla mitään vinkkejä kuinka välttää ruokaa? kiitti:)
mä en lähde muita neuvomaan koska mä tiedän ettei tää oo oikee tapa hallita painoa ja laihtua. mä en välillä ees nauti tästä. mä haluisin olla jo tyytyväinen itteeni ja syödä ihan kunnolla..ajattelematta. mä vähän epäilen et ymmärrätsä sittenkään mua..
kollegat on alkaunu huolestuun ja käskee syömään, pelottavaa. mun on vielä tsempattava, koska hallitsemalla painoa, mä hallitsen myös mun elämää... mä haluun olla laihempi.
teoriassa tän laihdutus-jutun tiedän. esim.sen että liian alhasella energiamäärällä kroppa pitää entistä enemmän kiinni rasvoistaan. väsyneenä ei jaksa treenata kunnolla. lihakset ei saa rakennustarvikkeita esim.proteiineja että kroppaa vois "muokata". kun on kauan syömättä, se tekee pahaa keholle...ihan oikeasti.
kun näin elää, on todella vaikeeta palata tavalliseen syömiseen. helposti tulee ahmittua ja lihottua takasin..yleensä pari kiloa enemmän kuin lähtöpaino.
Moi: yritän ymmärtaa, vaikka tarinamme ovat ehkä hiukan erilaiset. pääasiassa mäkin haluan tyyliin parantua, mutta joskus se voi olla mahdotonta. olen kertonu tarinani ehkä hiukan liian mustavalkoisesti...
haluaisin tietää kuitenkin sunkin tilanteesta enemmän, sillä mä tavoittelen loppujen lopuks vaan harmoniaa sielun ja kehon välil... Voi kuulostaa uskonnolliselt mut ehkä vaan sik et oon ollu liian kiinnostunu jostain 1800-luvun pyhistä anorektikoista jotka paastosivat. olet oikeassa: tää on kuin huumetta ja tavallaan ei pysty lopettaa. huomaa et käyttää paljon aikaa ruuan pohtimiseen. jos haluat vielä jutella niin laita viestiä: must tuntuu et meidän koko zhteiskunta on syömishäiriöinen ja siks kaikil on jotain variaatioita ruokavalioissaan...
jos sun kollegat huomauttelee paljonkin niin sä oot sit laihtunut paljonkin. toivon et kaikki menee niinku haluat:
mä en kyl oo varma onko se hyvä asia että asiat menevät miten haluan. mä en hirveesti tykkää kun kaveri alko kertoon miten ihanan näkösiä anorektiset kropat on. mä vaan toivoin et se olis sanonu mulle, et mun täytyy lopettaa. mä en tiedä haluanko mennä pitkälle. mussa on tavallaan kaks puolta. on se terve minä, joka tietää ruoasta ym.tyyliin "kaiken". ja sit on se sairas minä, joka valehtelee mulle. se saa mut tekemään asioita joita terve ei ikinä antais. se on pakkomielle laihtua ja olla nälässä. sen takia tulee huono omatunto kun syö liikaa...sillon on pakko liikkua enemmän kun normaalisti. se valtaa nyt mun mieltä.
osa must uskoo et laihtumalla mä alan yhtäkkiä rakastaa itteeni. mä kuitenkin tiedän ettei niin tuu tapahtuun jos mä "oikeesti" sairastun. eli tavallaan mäkin yritän löytää sellasta tasapainoa ja itsensä hyväksymistä tällä tavalla.
mä oon ihan muuttunu, mun ajatustapa. mä mietin hirveesti ruokaa ja haluisin oppii tekeen sitä. mä suunnittelen mitä mä voisin seuraavana päivänä syödä. mä oon ihan fiiliksissä kun mä tiedän et huomenna mä saan pizzaa. mä käytän siihen huomiset kalorit..600.
Kuinka kauan tota on jatkunut? Veikkaan, että maksimissaan pari vkoa. Entä kuinka kauan luulet voivasi jatkaa tolla linjalla?
Edelleenkin villi arvaus: pian alat ahmia kuin hullu ja lihot hetkessä takaisin kaikki menettämäsi kilot, parhaimmassa tapauksessa tuplana.
tiedän millasta käyttäytymistä tolla tarkotit, mutta ei, tämä ei ole sellaista. ja on kuule jatkunut kauan...
kymmenen kiloa on nyt lähtenyt ihan viime aikoina ja tiedän että jos alan normaalisti syömään, puhumattakaan ahmimisesta, lihoan takasin korkojen kera. tiedän kyllä asiat teoriassa...koulutusta. siksi en edes anna itselleni lupaa siihen. jatkan näin ja yritän muuttaa ruokavaliota terveemmäksi vähentämällä herkkuja ja lisäämällä oikeata ruokaa..kuitenkaan lisäämättä kaloreita. lisäksi yritän alkaa syömään säännöllisemmin.
toi on muuten erittäin yleinen asenne. "naurettavaa ruualla pelleilyä". noin mäkin olisin tossa viis vuotta sitten sanonu. tässä nyt on kuule oikeesti aika paljon isommistakin asioista kyse kuin pelkästä ruuasta ja laihduttamisesta...jos ymmärrät(?)
Kolme vuotta sitten jolloin mä olin tavallinen tyttö 16vee, mun ruokavalio koostui karkeista, kekseistä, jätskistä yms. kaikesta muusta paitsi ruoasta.
Jos mä söin oikeeta ruokaa, mä oksensin sen, koska se lihotti. Karkit ei lihottanut.
Sitten mä tapasin yhden ihanan pojan, joka ei ollenkaan ymmärtänyt mun juttuja. Mä join raakaa omenaviinietikkaa pari ruokalusikallista aina ennen kuin oli pakollinen ruoka-aika. Kotona kaikki söi samaan aikaan, joten siitä oli paha luistaa.
Mä sitten aloin sanoa syöneeni jo poikakaverin luona, ja poikakaverin luona sanoin että söin jo kotona tai että siellä odottaa ruoka. Ei tarvinnut syödä mitään. Välimatka oli viisi kilsaa, mä hyppäsin bussiin hämäyksen vuoksi ja ajoin pari pysäkinväliä ja hölkkäsin kotiin.
Nyt mä olen 19 vuotta, naimisissa ton pojan kanssa ja asuttu yhdessä puolitoista vuotta. Mutta mä painan yli 20 kiloa enemmän ja vihaan mun kroppaa, syön suunnilleen normaalisti, en oksenna enää kun mua vahditaan, mutta sen sijaan mä saatan pistellä pieniä huomaamattomia reikiä jalkoihini ja käsiini hakaneulalla tms.
Ei ole kivaa tämäkään. Nyt kun mä luin tän viestiketjun läpi, mulle tuli hirvee kateus. Mulla oli asiat paljon paremmin kun mun ruokavalio oli samaa kuin teillä. :(
nimim. "parantunut" mutta onneton
mä olen muuttanu mun ruokavaliota. en enää syö herkkuja (joskus tietty pikkasen ja lisäks 65kcal:n jätskituutteja), vaan terveellistä ruokaa. syön salaatteja (jossa esim.tonnikalaa), pinaattikeittoa ja muita ruokia.
nykyään tulee joskus ahmittua ihan mielettömiä määriä leipää ja herkkuja. sillon vatsa kramppaa kun ei suostu sulattamaan. sit laattailen sellaset 10kertaa..vikan kerran jopa 12h syömisen jälkeen.mitä mun kropalle on tapahtunu?!
oot tainnu unohtaa millasta tää ruualla leikkiminen on. et sä tätä takasin haluu, vaik sen kropan voitkin haluta. kannattaa muistella niitä huonojakin asioita...saitko ikistä psyk.apua ongelmaasi?