Neuvokaapas nyt viisaat mua että mikä on se oikeanlainen laulutekniikka. Eli pitäskö koko ajan laulaa sillai "päältä" siis tarkotan kuten korkeissa äänissä usein vai rintaresonanssilla (en tiedä onko oikea sana) silloin kun pystyy ja vaan korkeat äänet "ohuemmin"? En oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta toivottavasti edes joku ymmärtää ja osaisi neuvoa.
Muistaakseni vanha kuoronjohtajani joskus sanoi, että pitäisi opetella vahvistamaan sitä "heikkoa päältä laulamista" niin että sillä voisi laulaa vahvasti myös matalampia ääniä. Mutta enää en ole varma mistään, tuntuu ettei artistit ainakaan yleensä laula tuolla tavalla. Kuulostan varmaan tosi tyhmältä ja pitäisi mennä oikeille laulutunneille. Olen kyllä laulanut ennemmin aika paljonkin, mutta nyt on tämän oikean tekniikan kanssa jonkinlainen kriisi ollut menossa jo jonkin aikaa, enkä ole kehdannut asiaa kysyä keneltäkään, kun en edes osaa asiaani kunnolla selittää (niin kuin huomaatte:) ) Kiitoksia mahdollisista vastauksista!
laulutekniikka
21
22581
Vastaukset
- yoha
En ole varma puhutaanko nyt klassisen laulun tekniikasta ja vai jostain kevyen musiikin tekniikasta, mutta oletan ensimmäistä.
Laulutekniikassakin löytyy eri koulukuntia, jotka painottavat eri asioita. Kaikille on kuitenkin yhteistä oppi hengityksestä, rentoudesta ja äänen sijoituksesta. Millä tavoin kukin koulukunta opettaa näistä, eriää hiukan toisistaan.
Saamassani opissa, jota itse pidän parhaana lähestymistapana (tietenkin!), äänen täytyy lähteä syvähengityksen päältä, resonoida matalalle äänelle ominaisesti rintakehässä ja nousta esteettömästi päänuppiin resonoimaan. Äänen täytyy resonoida korkealla päässä, siitä syntyy se kirkkaus ja selkeys lauluääneen, jota ilmeisesti opettajasi tarkoittavat "päältä laulamisella". Tämän soinnin täytyy säilyä koko ajan, laulettiinpa korkealta tai matalalta. Jos matalissa äänissä se säilyy, niin silloin ne vasta kuulostavatkin oikein matalilta ääniltä.
Eli pyri säilyttämään äänen kontrolli kokoajan hengityselimistössä ja anna äänen nousta vapaasti korkealle päänuppiin ja anna sen tulla vielä vapaasti suustakin ulos, niin johan hyvä tulee!- mahdollisuus...
Joo, kyllä Yohalla on ihan fiksun tuntuisia neuvoja, mutta täytyy muistaa, että sanallisissa selvityksessä jää aina aika paljon aukkoja, ja mahdollisuus ymmärtää asiat väärin on suuri. Parasta olisi melkein hakeutua yksityisopetukseen, jos oikeasti haluat kehittää ääntäsi. Hauskaa se joka tapauksessa on! Itselläni on 5-6 vuotta lauluopintoja takana ja kivasti menee :)...
Itsekin muuten kuoroissa paljon laulaneena olen kokenut, että ongelma siellä yleensä on se, että kuoronjohtaja neuvoo samalla suurta laumaa, johon mahtuu varmasti jos jonkinnäköistä tekniikkavirhettä. Se korjausehdotus minkä hän esittää, ei siis välttämättä päde alkuunkaan sinun ongelmiisi.
Lisäksi muutaman vuoden laulutuntien jälkeen, etenkin mikäli kuoronjohtaja edustaa eri äänityyppiä kuin sinä, saatat todella ryhtyä ihmettelemään joitain hänen neuvojaan, sekä alat huomata hänen omassa laulussaankin niin paljon teknisiä puutteita, että osaat jättää hänen neuvonsa omaan arvoonsa ;)... Ei silti, kaikki kunnia laulusta ymmärtäville kuoronjohtajille. Siitä on oikeasti hyötyä kuoron soinnin kehittämisessä. Realiteetti kuitenkin on se, että jos yksilönä haluaa todella oppia laulamaan, yksityistunnit ovat lähes välttämättömiä...
- yoha
Aivan totta. On lähes pakko käydä jonkun ohjauksessa, jos aikoo oppia laulamaan. Ainoa keino opetella itse laulamaan olisi nauhoittaa omat laulamisensa ja pyrkiä korjaamaan virheitä, mutta sittenkin pitäisi tietää mikä on vialla?
On myös aivan totta, että väärin ymmärtämisen vaara on suuri. Tässä muutaman vuoden varrella olen montaa kertaa "ymmärtänyt", mitä lauluopettajani sanoillaan tarkoittaa ja aina vähän eri tavalla samat asiat. Eli olen luullut ymmärtäväni ja sitten pidemmän ajan kuluttua olen ihmetellytkin, että miten olen saattanutkaan niin väärin ymmärtää.
Suosittelen itsekin lämpimästi oppiin menoa, sillä äärimmäisen harvassa ovat ne, jotka ovat laulussa itseoppineita. - sekaisin
Kiitos vastauksista!
Kuulosti jopa hieman tutulta. Oleellista on kai se ettei laula kurkusta vaan että ääni tulee enemmän juuri "pään sisältä, kaikukopasta"...?
Mutta siis lisäkysymys vielä, millainen sitten on ns. kevyen musiikin laulutekniikka? Jos vielä siitä osaisitte jotain sanoa. Ilmeisesti se ei ole niin hieno ja oikea (vaikka onhan niitä ilmeisesti monia oikeita) tekniikka kuin klassisessa laulussa?- kapakkalaulaja
En tiedä, mikä on oikea ja hieno tekniikka, mutta kevyen musan laulajat kyllä kuulostavat erilaiselta kuin klassiset laulajat.
Mä olen laulanut kevyttä musaa työkseni 11 vuotta ja mä käytän laulaessani ihan vaan rintaääntä. Joskus vähän ohentelen, keventelen ja vuodatan. En osaa sen tarkemmin selittää sitä. Mä vaan avaan suuni ja alan laulaa, enkä mieti mitään äänen sijoittelua enkä hengitystä, mistä klassisessa laulussa puhutaan koko ajan.
Kovin väärä tapa mun laulutapani ei voi olla, koska ääni on terve, eikä mulla ole äänihuulissa kyhmyjä eikä muitakaan ongelmia äänen tai kurkun kanssa.
Mä luulen, että mikään tapa laulaa ei ole toista oikeampi tai hienompi. Tietenkin on erinomaisen tärkeää - siis minun mielestäni -, että ääni kuulostaa terveeltä, eikä kurkussa tunnu kipua, kun laulaa. Loppu onkin sitten makuasia, kuka tykkää mistäkin ja jotkut jopa aika monenlaisesta.
Klassisessa laulussa on tuotettava ääntä paljon ja lujaa ja siksi klasarilaulajat laulavat vokaaleja ja konsonantit jäävät lapsipuolen asemaan. Se kuuluu epäselvänä tekstinä ja riittävän kovana volyyminä. Myös pianot pitää laulaa niin, että ne kuuluvat (Soile Isokoski tekee sen upeasti!).
Kevyessä musassa on aika usein mukana äänentoisto, joka antaa mahdollisuuden laulaa omalla rintaäänellä ilman, että ääntä pitäisi "tehdä". Silloin saa tekstistäkin selvää.
Tästä käytiinkin kauhea vääntö tällä palstalla joku aika sitten. Kevyen musan laulajia kutsuttiin piipittäjiksi ja vaikka miksi inisijöiksi, koska tarvitsevat musiikissaan äänentoistoa! Siitä tietty voidaan olla monta mieltä.
Mun mottoni on aina vaan ja edelleen, että jos on sydämeltään muusikko, niin osaa antaa arvon muillekin. Oikean ja väärän etsiminen musiikissa, joka on elämyksellinen laji, on musta turhaa. - yoha
kapakkalaulaja kirjoitti:
En tiedä, mikä on oikea ja hieno tekniikka, mutta kevyen musan laulajat kyllä kuulostavat erilaiselta kuin klassiset laulajat.
Mä olen laulanut kevyttä musaa työkseni 11 vuotta ja mä käytän laulaessani ihan vaan rintaääntä. Joskus vähän ohentelen, keventelen ja vuodatan. En osaa sen tarkemmin selittää sitä. Mä vaan avaan suuni ja alan laulaa, enkä mieti mitään äänen sijoittelua enkä hengitystä, mistä klassisessa laulussa puhutaan koko ajan.
Kovin väärä tapa mun laulutapani ei voi olla, koska ääni on terve, eikä mulla ole äänihuulissa kyhmyjä eikä muitakaan ongelmia äänen tai kurkun kanssa.
Mä luulen, että mikään tapa laulaa ei ole toista oikeampi tai hienompi. Tietenkin on erinomaisen tärkeää - siis minun mielestäni -, että ääni kuulostaa terveeltä, eikä kurkussa tunnu kipua, kun laulaa. Loppu onkin sitten makuasia, kuka tykkää mistäkin ja jotkut jopa aika monenlaisesta.
Klassisessa laulussa on tuotettava ääntä paljon ja lujaa ja siksi klasarilaulajat laulavat vokaaleja ja konsonantit jäävät lapsipuolen asemaan. Se kuuluu epäselvänä tekstinä ja riittävän kovana volyyminä. Myös pianot pitää laulaa niin, että ne kuuluvat (Soile Isokoski tekee sen upeasti!).
Kevyessä musassa on aika usein mukana äänentoisto, joka antaa mahdollisuuden laulaa omalla rintaäänellä ilman, että ääntä pitäisi "tehdä". Silloin saa tekstistäkin selvää.
Tästä käytiinkin kauhea vääntö tällä palstalla joku aika sitten. Kevyen musan laulajia kutsuttiin piipittäjiksi ja vaikka miksi inisijöiksi, koska tarvitsevat musiikissaan äänentoistoa! Siitä tietty voidaan olla monta mieltä.
Mun mottoni on aina vaan ja edelleen, että jos on sydämeltään muusikko, niin osaa antaa arvon muillekin. Oikean ja väärän etsiminen musiikissa, joka on elämyksellinen laji, on musta turhaa."Klasarilaulajat laulavat vokaaleja ja konsonantit jäävät lapsipuolen asemaan. Se kuuluu epäselvänä tekstinä."
Näin ei tietenkään pidä olla. Edustan klassisen laulun erästä koulukuntaa, jossa selkeä ja ymmärrettävä teksti on kaiken A ja O. Eihän laulutaiteesta ole mitään iloa jos puolet sen elementeistä ei toteudu kunnolla. Silloin on sama soittaa lauluosuudet vaikka viululla.
Olen toki itsekin kuullut kuuluisiakin laulajia joiden laulun sanoista ei tahdo saada mitään selvää, eikä se ole ollenkaan tavoittelemisen arvoinen asia. Tämä ongelma on pahin juuri ääripään äänillä, korkeilla naisäänillä ja matalilla miesäänillä.
Olen samaa mieltä siitä, että on vaikea sanoa mikä on oikea laulutapa. Tärkeämpää on se, että se ei rasita eikä vahingoita ääntä ja että ääni kestää vanhuusikään kunnossa. Tietysti toinen tavoittelemisen arvoinen asia on äänen kauneus, riippumatta koulukunnasta ja musiikin tyylilajista. - Nimetön
yoha kirjoitti:
"Klasarilaulajat laulavat vokaaleja ja konsonantit jäävät lapsipuolen asemaan. Se kuuluu epäselvänä tekstinä."
Näin ei tietenkään pidä olla. Edustan klassisen laulun erästä koulukuntaa, jossa selkeä ja ymmärrettävä teksti on kaiken A ja O. Eihän laulutaiteesta ole mitään iloa jos puolet sen elementeistä ei toteudu kunnolla. Silloin on sama soittaa lauluosuudet vaikka viululla.
Olen toki itsekin kuullut kuuluisiakin laulajia joiden laulun sanoista ei tahdo saada mitään selvää, eikä se ole ollenkaan tavoittelemisen arvoinen asia. Tämä ongelma on pahin juuri ääripään äänillä, korkeilla naisäänillä ja matalilla miesäänillä.
Olen samaa mieltä siitä, että on vaikea sanoa mikä on oikea laulutapa. Tärkeämpää on se, että se ei rasita eikä vahingoita ääntä ja että ääni kestää vanhuusikään kunnossa. Tietysti toinen tavoittelemisen arvoinen asia on äänen kauneus, riippumatta koulukunnasta ja musiikin tyylilajista.Laulutekniikat eroavat merkittävästi klassisessa ja kevyessa musiikissa, mutta joitain yleispätevyyksiä löytyy. Kumpikin tekniikka
edellyttää oikeanlaisen hengityksen osaamista (sisään hengittäessä kohoaa vatsa, ei olkapäät). Juuri tämä vahvistaa ääntä ja antaa sille sitä "kaikukoppaa". Joillain se tulee luonnostaan, mutta meillä muilla on opittavaa. Kaikki ammattilaulajatkaan eivät sitä hallitse. Laulutunneilla oppii myös paikallistamaan äänensä ja sitten vähitellen "siirtämään" sitä eri kohtiin. Näin oppii käyttämään ääntään monipuolisesti eikä altista sitä liialle rasitukselle. - Tarkkana
kapakkalaulaja kirjoitti:
En tiedä, mikä on oikea ja hieno tekniikka, mutta kevyen musan laulajat kyllä kuulostavat erilaiselta kuin klassiset laulajat.
Mä olen laulanut kevyttä musaa työkseni 11 vuotta ja mä käytän laulaessani ihan vaan rintaääntä. Joskus vähän ohentelen, keventelen ja vuodatan. En osaa sen tarkemmin selittää sitä. Mä vaan avaan suuni ja alan laulaa, enkä mieti mitään äänen sijoittelua enkä hengitystä, mistä klassisessa laulussa puhutaan koko ajan.
Kovin väärä tapa mun laulutapani ei voi olla, koska ääni on terve, eikä mulla ole äänihuulissa kyhmyjä eikä muitakaan ongelmia äänen tai kurkun kanssa.
Mä luulen, että mikään tapa laulaa ei ole toista oikeampi tai hienompi. Tietenkin on erinomaisen tärkeää - siis minun mielestäni -, että ääni kuulostaa terveeltä, eikä kurkussa tunnu kipua, kun laulaa. Loppu onkin sitten makuasia, kuka tykkää mistäkin ja jotkut jopa aika monenlaisesta.
Klassisessa laulussa on tuotettava ääntä paljon ja lujaa ja siksi klasarilaulajat laulavat vokaaleja ja konsonantit jäävät lapsipuolen asemaan. Se kuuluu epäselvänä tekstinä ja riittävän kovana volyyminä. Myös pianot pitää laulaa niin, että ne kuuluvat (Soile Isokoski tekee sen upeasti!).
Kevyessä musassa on aika usein mukana äänentoisto, joka antaa mahdollisuuden laulaa omalla rintaäänellä ilman, että ääntä pitäisi "tehdä". Silloin saa tekstistäkin selvää.
Tästä käytiinkin kauhea vääntö tällä palstalla joku aika sitten. Kevyen musan laulajia kutsuttiin piipittäjiksi ja vaikka miksi inisijöiksi, koska tarvitsevat musiikissaan äänentoistoa! Siitä tietty voidaan olla monta mieltä.
Mun mottoni on aina vaan ja edelleen, että jos on sydämeltään muusikko, niin osaa antaa arvon muillekin. Oikean ja väärän etsiminen musiikissa, joka on elämyksellinen laji, on musta turhaa.Kukaan ei voi opettaa ketään laulamaan. Sen huomaa kun suomalaiset laulaa lavoilla, tekniikka päin mäntyä, vaikka käyvät kk välein korjaamassa tekniikkaa laulun opettajalla. Pitää muistaa kun menet laulun opettajalle, että laulun opettaja joka itse ei osaa laulaa oikein, ei voi opettaa toista laulamaan oikein. Jos alkaisin opettamaan laulua, takaan että jokainen oppii 1v. sisällä laulamaan oikein. Ei siinä mene yli 10 v. , väittävät parhaimmat oopperalaulajat. Minulla meni oikein laulamiseen aikaa n. 8 v. ja opiskelin koko ajan yksin, harjoittelin n. 1 - 2 h lähes joka pv. T. Ari
- En tiedä , muuta kuin mitä ...
kapakkalaulaja kirjoitti:
En tiedä, mikä on oikea ja hieno tekniikka, mutta kevyen musan laulajat kyllä kuulostavat erilaiselta kuin klassiset laulajat.
Mä olen laulanut kevyttä musaa työkseni 11 vuotta ja mä käytän laulaessani ihan vaan rintaääntä. Joskus vähän ohentelen, keventelen ja vuodatan. En osaa sen tarkemmin selittää sitä. Mä vaan avaan suuni ja alan laulaa, enkä mieti mitään äänen sijoittelua enkä hengitystä, mistä klassisessa laulussa puhutaan koko ajan.
Kovin väärä tapa mun laulutapani ei voi olla, koska ääni on terve, eikä mulla ole äänihuulissa kyhmyjä eikä muitakaan ongelmia äänen tai kurkun kanssa.
Mä luulen, että mikään tapa laulaa ei ole toista oikeampi tai hienompi. Tietenkin on erinomaisen tärkeää - siis minun mielestäni -, että ääni kuulostaa terveeltä, eikä kurkussa tunnu kipua, kun laulaa. Loppu onkin sitten makuasia, kuka tykkää mistäkin ja jotkut jopa aika monenlaisesta.
Klassisessa laulussa on tuotettava ääntä paljon ja lujaa ja siksi klasarilaulajat laulavat vokaaleja ja konsonantit jäävät lapsipuolen asemaan. Se kuuluu epäselvänä tekstinä ja riittävän kovana volyyminä. Myös pianot pitää laulaa niin, että ne kuuluvat (Soile Isokoski tekee sen upeasti!).
Kevyessä musassa on aika usein mukana äänentoisto, joka antaa mahdollisuuden laulaa omalla rintaäänellä ilman, että ääntä pitäisi "tehdä". Silloin saa tekstistäkin selvää.
Tästä käytiinkin kauhea vääntö tällä palstalla joku aika sitten. Kevyen musan laulajia kutsuttiin piipittäjiksi ja vaikka miksi inisijöiksi, koska tarvitsevat musiikissaan äänentoistoa! Siitä tietty voidaan olla monta mieltä.
Mun mottoni on aina vaan ja edelleen, että jos on sydämeltään muusikko, niin osaa antaa arvon muillekin. Oikean ja väärän etsiminen musiikissa, joka on elämyksellinen laji, on musta turhaa.Jos kävisit keikoilla 3-4 kertaa vk, äänesi ei tulisi kestämään 2 vk kauempaa väärällä tekniikalla. Sulla on aivan väärä käsitys laulutekniikasta. Kun lauletaan teknisesti oikein, se on paljon helpompaa kuin laulaa väärin. T. Ari
- Pshalee
Nimetön kirjoitti:
Laulutekniikat eroavat merkittävästi klassisessa ja kevyessa musiikissa, mutta joitain yleispätevyyksiä löytyy. Kumpikin tekniikka
edellyttää oikeanlaisen hengityksen osaamista (sisään hengittäessä kohoaa vatsa, ei olkapäät). Juuri tämä vahvistaa ääntä ja antaa sille sitä "kaikukoppaa". Joillain se tulee luonnostaan, mutta meillä muilla on opittavaa. Kaikki ammattilaulajatkaan eivät sitä hallitse. Laulutunneilla oppii myös paikallistamaan äänensä ja sitten vähitellen "siirtämään" sitä eri kohtiin. Näin oppii käyttämään ääntään monipuolisesti eikä altista sitä liialle rasitukselle."joillain se tulee luonnostaan"
Minä en tajua mikä siinä "vatsaan hengittämisessä" on vaikeaa. Uskon kyllä että melko varmasti puuttuu vielä paljon aineksia oikeasta hengitystekniikasta mutta ainakaan tuon vatsan "pudottaminen" ei ole ollut mitenkään vaikeaa. Rinnan alapuolelta siis pullistuu eniten sisään hengittäessä. Minulle neuvottiin myös että kylkienkin pitää laajentua oikeassa sisäänpäin hengityksessä, en ole varma että tarkoitettiinko vatsan seudulle vai rinnan seudulla.. Vatsan kyljissä ei kauheasti muutosta tapahdu mutta rinnassa kyllä. Olenkohan edes yhtään oikeilla jäljillä? - ????
Tarkkana kirjoitti:
Kukaan ei voi opettaa ketään laulamaan. Sen huomaa kun suomalaiset laulaa lavoilla, tekniikka päin mäntyä, vaikka käyvät kk välein korjaamassa tekniikkaa laulun opettajalla. Pitää muistaa kun menet laulun opettajalle, että laulun opettaja joka itse ei osaa laulaa oikein, ei voi opettaa toista laulamaan oikein. Jos alkaisin opettamaan laulua, takaan että jokainen oppii 1v. sisällä laulamaan oikein. Ei siinä mene yli 10 v. , väittävät parhaimmat oopperalaulajat. Minulla meni oikein laulamiseen aikaa n. 8 v. ja opiskelin koko ajan yksin, harjoittelin n. 1 - 2 h lähes joka pv. T. Ari
NO, olisipa hauska kuulla miten sinä laulat, kun kerran sanot laulavasi oikein. Mistä tiedät, että juuri sinä laulat oikein?
- Mikkohämeestä
???? kirjoitti:
NO, olisipa hauska kuulla miten sinä laulat, kun kerran sanot laulavasi oikein. Mistä tiedät, että juuri sinä laulat oikein?
Laulaminen on pelkkää tekniikkaa, missä hengityksellä suuri merkitys.....sanoisin 90 % vähintään.
Ari...……..olet oikeassa mitä kerrot
- Vaimo
Olen käynyt monta vuotta pop/jazz laulutunneilla ja täytyy sanoa, että siellä pidetään tekniikoita tärkeinä ihan niin kuin klassisellakin puolella.
Joskus törmää siihen (ei kuitenkaan täällä:), että kevyen musiikin laulajia pidetään "huonompina" eikä kaikki ymmärrä, että tunneilla oikeesti opetellaan laulamaan ja käyttäen oikeeta tekniikkaa.
Hengitys on tosiaan tärkeä juttu ja meillä ainakin aina puhutaan, että aina pitäis myös rinnan jokseenkin resonoida. Tietysti korkeissa äänissä laulu on erilaista kun matalissa ja myös päässä/kasvoissa voi resonoida mutta "syvä" rintaääni on mun mielestä yks kevyenmusiikin laulun parhaita puolia.
Jokaisella on tietty oma maku ja mieltymyksensä ja mulla se sattuu olemaan hyvin "mustalta" kuulostava laulu ja musiikki :)
On muuten tosi kiva juttu, että on tällänen paikka missä voi jakaa kokemuksiaan ja puhua näistä asioista! :)
Hyviä lauluja kaikille! - yli 12 v. Harjoitellut
Laulutekniikassa on Tärkein hengitystekniikka ja oikea lausunta. Hae kirjastosta kirja: Suomalainen Laulaja aapinen Kim Borg. Itse opettelin siitä ja nyt on homma hanskassa, ääni kulkee kuin oopperalaulajalla.
T. Ari- superted
Ari on kovin vakuuttunut omasta laulutaidostaan. Jos opetat vuodessa, kuinka ooppera-aariat noin teknisesti klaarataan, niin mähän voisin tulla sulle oppiin. Voisin luvata hyvän maksunkin - sillä edellytyksellä että ääni tosiaan kulkee kuin oopperalaulajalla. Siis ammattilaisella - hyvällä ammattilaisella.
- Tenori.
superted kirjoitti:
Ari on kovin vakuuttunut omasta laulutaidostaan. Jos opetat vuodessa, kuinka ooppera-aariat noin teknisesti klaarataan, niin mähän voisin tulla sulle oppiin. Voisin luvata hyvän maksunkin - sillä edellytyksellä että ääni tosiaan kulkee kuin oopperalaulajalla. Siis ammattilaisella - hyvällä ammattilaisella.
Laulunopiskeluun voi toki hakea fokuksia nettipalstoilta ja kirjoista mutta kyllähänse tosiasiassa on vuosien raaka duuni ja sekin ilman takeita että hyvää tulee. Kyllähän a ja o lopputuloksen kannalta on se että valitsee kunnon opettajan. Opettaja jolla on itse näyttöjä sekä laulamisesta sekä opettamisesta..
Laulun opiskelussa tulee ylämäkiä, alamäkiä ym. Tärkeintä kokoajan on usko siitä että suunta on oikea. Tämän ylläpitämiseen opettajan aiemmat näytöt ovat hyvä selusta. Jos pitkän kehityksellisen alamäen aikana loppuu usko koko opetuksen tasoon, ollaan heikoilla jäillä lopputuloksen kannalta.
Itse laulun opiskelu on kovaa työtä ja ennenkaikkea oivaltamista. On tärkeää oivaltaa mitä ajetaan takaa ja mitä kohti mennään. Tietenkin tavoitetaso ratkaisee, onko tarkoituksena oopperalaulajan ura vai ura sukulaisten juhlissa esiintyjänä. Tosin oikeaoppinen treeni alusta asti saattaa tehdä jälkimmäiseen suuntaavasta ensinmainitun tavoittelijan.
Ja mitä oopperalaulamiseen tulee.. sitä ei kirjoista opetalla. 10vuotta voi riittää perustasoon jos oppi on oikea. Silloinkaan ääni ei ole vielä kypsä. 15-20 vuotta oikeaa oppia saattaa tuoda jo kypsän, maailmallekkin kelpaavan lopputuloksen. - sananlasku sanoo
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten
- Ammattibaritoni
Tenori. kirjoitti:
Laulunopiskeluun voi toki hakea fokuksia nettipalstoilta ja kirjoista mutta kyllähänse tosiasiassa on vuosien raaka duuni ja sekin ilman takeita että hyvää tulee. Kyllähän a ja o lopputuloksen kannalta on se että valitsee kunnon opettajan. Opettaja jolla on itse näyttöjä sekä laulamisesta sekä opettamisesta..
Laulun opiskelussa tulee ylämäkiä, alamäkiä ym. Tärkeintä kokoajan on usko siitä että suunta on oikea. Tämän ylläpitämiseen opettajan aiemmat näytöt ovat hyvä selusta. Jos pitkän kehityksellisen alamäen aikana loppuu usko koko opetuksen tasoon, ollaan heikoilla jäillä lopputuloksen kannalta.
Itse laulun opiskelu on kovaa työtä ja ennenkaikkea oivaltamista. On tärkeää oivaltaa mitä ajetaan takaa ja mitä kohti mennään. Tietenkin tavoitetaso ratkaisee, onko tarkoituksena oopperalaulajan ura vai ura sukulaisten juhlissa esiintyjänä. Tosin oikeaoppinen treeni alusta asti saattaa tehdä jälkimmäiseen suuntaavasta ensinmainitun tavoittelijan.
Ja mitä oopperalaulamiseen tulee.. sitä ei kirjoista opetalla. 10vuotta voi riittää perustasoon jos oppi on oikea. Silloinkaan ääni ei ole vielä kypsä. 15-20 vuotta oikeaa oppia saattaa tuoda jo kypsän, maailmallekkin kelpaavan lopputuloksen.Olet täysin oikeassa. Laulun oppiminen on pitkän vuosien prosessin tulos ja kehittyminen tapahtuu kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin periaatteella. Netin kautta sitä ei voi oppia, vaan pätevän lauluopettajan johdolla, joka kontrolloi äänen kvaliteettia. Kun harjoittelet yksin et voi kontrolloida omaa ääntäsi, koska osa äänestäsi resonoi suoraan pään sisällä omiin kuuloluihisi. Näinollen oma äänesi kuulostaa ulospäin erilaiselta, kuin miten sen itse kuulet. Oikean hengityksen oppiminen on laulunopiskelun perusta, jonka päälle ääni saadaan kehitettyä. Hengityslihaksiston kehittyminen laulukuntoon on myös vuosien tulos. Summa summarum, laulun oppimiseen ei ole mitään oikotietä.
- Mikkohämeestä
Mikä on vaikeinta, että oppii laulamaan teknisesti oikein?
Se on oppilas itse!
Laulutekniikka hengitystekniikka ovat yksinkertaisia asioita, kun ne saadaan menemään ymmärrettävästä oppilaan jakeluun.
VAROITUKSEN SANA ON PAIKALLAAN: lauluopettajan on helppo rahastaa oppilasta vuositilkulla.
Kun ajatellaan sitä kokonaisuutta, miten lauletaan oikein, ei siihen saa mennä enempää kuin 2 kk - 1. v. , loppu on pelkkää rahastusta.
Tämän ymmärtää vain se, joka osaa laulaa oikein - Kannattilöytää
Kuunnelkaapa YouTubesta Angelina Jordanin laulua. Hän voitti Norjan talentti- kilpailun 9- vuotiaana, on nyt 12v. Hänellä on oma cover-kanava jonne ilmestyy jatkuvasti uusia kappaleita. Konsertteja pitää ympäri maailmaa ja on nyt saanut kuuluisia säestäjiä. Todellinen lahjakkuus, ääni oli jo lapsena kuin aikuisella ja kypsyy kaiken aikaa. Kun kuuntelin ensimmäisiä kertoja häntä, jäin koukkuun ja voisin kuunnella päivän putkeen. Aloittanut laulamisen puolitoistavuotiaana kuunneltuaan YouTubesta lähinnä jazzia.
- Mikkohämeestä
Angelan laulu on ihan alkutekijöissään.
Äänen tuotannosta puuttuu lähes kokonaan äänen etisyys ja kantavuus.
Pelataan äänentoistolaitteilla äänen tuottoa parempaan suuntaan.
Ikäisekseen laulaa kumminkin hyvin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.681753Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1631431- 881242
- 1201214
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te481126- 70879
- 104845
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-219832Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi99785Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36664