Facebookissani ei lisäänny enää paljon ystävät. Niitä vähenee nyt joka vuosi. Luonnollisen poistumisen kautta. Profiilit jäävät muistuttamaan elämämme rajallisuudesta. Kaikkein urhoollisimmat, kuten ystäväni XX, tulee vielä kerran sivulleen hyvästelemään ystävänsä ennen viimeistä matkaa.
Olemme ilman muuta kirjoittamassa sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä uusiksi. Häät, hautajaiset, surunvalittelut, lasten kastetilaisuudet, puhumattakaan pienemmistä perhetapahtumista tai henkilökohtaisista merkkipäivistä jaetaan suvulle ja tuttavapiirille somen kautta. Oikeestaan ihan hyvä.
(Ps. Kaikki te jotka haluatte tulla moittimaan jankutuksesta , vanhan uudelleen kierrätyksestä jne arvostelemaan aloituksen sisältöä please olkaa se tekemättä. Jatkakaa mieluummin vaikka seuraavan aiheeseen. Hold your peace. Sielussani asuu talvi.)
Ystävät vaan vähenee
24
129
Vastaukset
"Paloma.se.co"
Hieno kainalo-sauva aloitukseeni:
Miksi vieläkin kaikki
Tuntuu niin raikkaalta?
Onnea.
Ei onni koskaan lopu kokonaan.
Jesse on aina mukanasi.
Alahan etsiä.
H.Fb on hyvä paikka pitää yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin. Serkkuja ja ystäviä on monta ruotsissa on kavereita kauempaakin. Yksi ruotsissa asuva Fb kaveri kuoli kaksi vuotta sitten, hänen profiilinsa on yhä siellä, oli yksineläjä.
On määrätyt ihmiset joiden kans vaihdetaan kuulumisia useammin. Käyn usein synnyin pitäjäni sivuilla, siellä on usein vanhoja valokuvia ja muuta mielenkiintoista.Minulla on hyvin rajattu määrä facebookystäviä. Yksi on hävinnyt entinen avomieheni. En osaa sanoa onko luonnollinen poistuma hänet vienyt vai olisiko vain halunnut lopettaa yhteyden pidon.
Koen silloin tällöin kivoja ylläreitä, ystäväpiirini lisääntyy hiljakseen.
Perskärpänen tässäkin ketjussa ei voi itselleen mitään, vaikea tapaus, viisaaksi itsään kuvittelee jonninjoutava paskanjauhaja.."korpikirjailija"
Joku kommentissasi herätti minut.
Taas.
Onneksi olet kuitenkin samaa mieltä ystävistä ja ystävyydestä.
Minä en pane pahakseni, jos minun ajatuksiani seurataan.
Hilma minä en ole.
H.hunksz kirjoitti:
"korpikirjailija"
Joku kommentissasi herätti minut.
Taas.
Onneksi olet kuitenkin samaa mieltä ystävistä ja ystävyydestä.
Minä en pane pahakseni, jos minun ajatuksiani seurataan.
Hilma minä en ole.
H.Sun mielipiteesi on perseestä.
korpikirjailija kirjoitti:
Sun mielipiteesi on perseestä.
"korpikirjailija"
Miten tahansa.
Toivottavasti et ole Paloman xx.
yst.
H.
Minulla on suuri määrä ihmisiä joiden kanssa olen vaihtanut mielipiteitä, kommentteja, kuulumisiakin, monen vuoden aikana, mutta en ole koskaan tavannut heitä livessä. Vuosien vieriessä heistä tulee jonkun sortin ystäviä ja joskus tuntuu että nää virtuaaliystävät ovat sitä aidointa sorttia. Pitkäaikaisimmat heistä olen kelpuuttanut kavereiksi Faceenkin.
M. joka tänä aamuna kävi hyvästelemässä kaikki FB-ystävänsä, koska siirtyy nyt saattokotiin ja hänen syöpänsä on niin pahasti levinnyt, että loppu häämöttää ja hän halusi ettei kukaan jää ihmettelemään ja levittelemään huhuja, on juuri yksi näistä.- ei toivoton
Se tämä elämän kiertokulku karsii sille et voi mitään vaikka haluaisit, ei tohon sen kummemmin eletään tätä hetkeä.
ei toivoton kirjoitti:
Se tämä elämän kiertokulku karsii sille et voi mitään vaikka haluaisit, ei tohon sen kummemmin eletään tätä hetkeä.
Minä kait haluaisin vielä elää ikuisesti ja oppia vielä vaikka lentämään....niin kauan kun kroppa toimii hyvin ja kaikki aistit on kunnossa ja sydän lyö oikeaan tahtiin ei tunnu siltä että kavereiden lähtö pois olisi oikeudenmukaista. Ehkä siihen ajatukseen tottuu ja omakin elämännälkä vähenee kun jalat ei enää kanna ja aivot ei jaksa ajatella.
- €ero
Paloma.se.co kirjoitti:
Minä kait haluaisin vielä elää ikuisesti ja oppia vielä vaikka lentämään....niin kauan kun kroppa toimii hyvin ja kaikki aistit on kunnossa ja sydän lyö oikeaan tahtiin ei tunnu siltä että kavereiden lähtö pois olisi oikeudenmukaista. Ehkä siihen ajatukseen tottuu ja omakin elämännälkä vähenee kun jalat ei enää kanna ja aivot ei jaksa ajatella.
Mulla taas elämän nälkä kasvaa, vuodet vähenee tässä on kiire joutua pittää on pidettävä monta rautaa tulessa
Voi kuinka surullista... se hyvästely. Vaikka varmasti nyt on rankkaa, tulet olemaan siitä kiitollinen ajan saatossa.
Sain surusanoman äitini kuolemasta viime lauantaina. Ei ehditty hyvästellä.
Paljon olen hoitanut fb:n kautta. Siellä kuitenkin suurin osa sukulaisia, vaikka se samalla tuntuu kohtalaisen pinnalliselta, samalla se on helppoa kun voi kirjoittaa eikä tarvi puhua. Ehtii miettiä mitä sanoo, eikä ole pakko pitää yllä mitään tekopirteää tsemppihenkeä. Eikä kuunnella sitä tyhjyyttä kun toinen haukkoo henkeä.
Hyvin vaivihkaisen biisin linkitin sinne omalle seinälle. Tuli tahto näyttää että olen hengissä, mutta eipä tehnyt mieli rallatellakaan. Eikä mitään suurta surua näyttää, koska se vie kaikkien muidenkin mielet maahan. On se vähän sellaista tasapainottelua, ja joidenkin kanssa olen huomannut että tekipä niin tai näin, aina joku paheksuu. Ristiriitaista siinä mielessä, että kun omana itsenään esiintyminen netissä olisi suotavaa, niin kuitenkin oletetaan että ihminen on hajuton ja mauton, kaikin tavoin neutraali, eikä jaa niitä tärkeimpiä hetkiä siellä. Pyh sanon minä. Elämä on parhaimmillaan onnea ja surua, miksi sitä pitää salata..- ent. siivoojaparka
Tuliko hänen kuolemansa yllättäin, vai olitko osannut varautua siihen?
ent. siivoojaparka kirjoitti:
Tuliko hänen kuolemansa yllättäin, vai olitko osannut varautua siihen?
Tiesin että hän on huonossa kunnossa, soitin jo syksyllä kaikille sukulaisille että se on nyt tai ei koskaan. En silti osannut varautua itse. Jollain tasolla. Tai siis en kaikilla tasoilla. Vai onko sitten sellaisia kuolemia olemassakaan, missä on kaikin tavoin valmis.. :/ Kyllä se mut yllätti.
- ent. siivoojaparka
hmp.f kirjoitti:
Tiesin että hän on huonossa kunnossa, soitin jo syksyllä kaikille sukulaisille että se on nyt tai ei koskaan. En silti osannut varautua itse. Jollain tasolla. Tai siis en kaikilla tasoilla. Vai onko sitten sellaisia kuolemia olemassakaan, missä on kaikin tavoin valmis.. :/ Kyllä se mut yllätti.
Niin se menee. Minä hyvästelin vanhempani joka käynniltä lähtiessä siihen malliin, että ei ehkä enää tavata. Vaikka siihen oli vuosikaudet varautunut, niin silti se tuli yllättäen, että nytkö jo. Kummankaan lähtöä minun ei tarvinnut olla näkemässä, sisarukseni olivat siellä, mutta niin turhasti silti, koska heistä kumpikin oli jo koomassa jonkun aikaa ennen viimeistä henkäystään.
Sillä tavalla se oli minulle ainakin helpompaa, kun jäi muistoihin heidät siellä sängyn reunalla istumassa viimeisellä näkemälläni. Siellä he istuvat minulle vieläkin vaikka olin näkemässä, miten arkut laskettiin hautaan.
En sillä tavalla osannut tuntea surua siitä, että he pääsivät pois, mutta ikävä jäi, pohjaton ikävä, mitä tuntee joskus vieläkin. Tai en oikeastaan tiedä, mitä ikävä. Ehkä se on menneen elämänsä ikävää, mihin liittyi vanhemmat mukaan. ent. siivoojaparka kirjoitti:
Niin se menee. Minä hyvästelin vanhempani joka käynniltä lähtiessä siihen malliin, että ei ehkä enää tavata. Vaikka siihen oli vuosikaudet varautunut, niin silti se tuli yllättäen, että nytkö jo. Kummankaan lähtöä minun ei tarvinnut olla näkemässä, sisarukseni olivat siellä, mutta niin turhasti silti, koska heistä kumpikin oli jo koomassa jonkun aikaa ennen viimeistä henkäystään.
Sillä tavalla se oli minulle ainakin helpompaa, kun jäi muistoihin heidät siellä sängyn reunalla istumassa viimeisellä näkemälläni. Siellä he istuvat minulle vieläkin vaikka olin näkemässä, miten arkut laskettiin hautaan.
En sillä tavalla osannut tuntea surua siitä, että he pääsivät pois, mutta ikävä jäi, pohjaton ikävä, mitä tuntee joskus vieläkin. Tai en oikeastaan tiedä, mitä ikävä. Ehkä se on menneen elämänsä ikävää, mihin liittyi vanhemmat mukaan.Niin. Tiedän mitä tarkoitat. Se on niin loppullista, ei enää ikinä.. kuin seinään törmäisi. Mua ottaa niin päähän sellaiset rajoitukset, uhmaan seinää ja puhun äiidlle joka tapauksessa. Ja kerrankin hän on vain hiljaa ja kuuntelee :))
Kun ihmiset välillä puhuu että ei meistä tänne mitään jää, niin jäähän meistä. Hyvinkin paljon. Kokonainen elämä ja olemus. Viisauskin. Kaikki ne kauniit jutut. Ja jos jokin ei ollut niin kaunista, niin jää se kasvu ja ymmärrys.hmp.f kirjoitti:
Niin. Tiedän mitä tarkoitat. Se on niin loppullista, ei enää ikinä.. kuin seinään törmäisi. Mua ottaa niin päähän sellaiset rajoitukset, uhmaan seinää ja puhun äiidlle joka tapauksessa. Ja kerrankin hän on vain hiljaa ja kuuntelee :))
Kun ihmiset välillä puhuu että ei meistä tänne mitään jää, niin jäähän meistä. Hyvinkin paljon. Kokonainen elämä ja olemus. Viisauskin. Kaikki ne kauniit jutut. Ja jos jokin ei ollut niin kaunista, niin jää se kasvu ja ymmärrys.Näen usein unta äidistä (hän lähti vajaat kaksi vuotta sitten) ja vaikka surinkin häntä niin eniten juuri kaipaan häntä ja se kaipaus tulee esille unissani, joissa äiti vieläkin jakaa minulle neuvojaan. Aamulla herään niistä unista kuitenkin positiivisena ja rauhallisena, vaikka hänen läsnäolonsa unessani onkin ollut hyvin todellisen tuntuista.
- demeter1
hmp.f kirjoitti:
Niin. Tiedän mitä tarkoitat. Se on niin loppullista, ei enää ikinä.. kuin seinään törmäisi. Mua ottaa niin päähän sellaiset rajoitukset, uhmaan seinää ja puhun äiidlle joka tapauksessa. Ja kerrankin hän on vain hiljaa ja kuuntelee :))
Kun ihmiset välillä puhuu että ei meistä tänne mitään jää, niin jäähän meistä. Hyvinkin paljon. Kokonainen elämä ja olemus. Viisauskin. Kaikki ne kauniit jutut. Ja jos jokin ei ollut niin kaunista, niin jää se kasvu ja ymmärrys.Otan osaa hmp.f. Kauniisti kirjoitat poismenneistä. Minustakin he jatkavat elämäänsä meissä.
Minulta on kuollut "vain" kaksi ystävää. Muut ovat sairastaneet syöpänsä ja toipuneet. Tai no, yksi ystävä lähipiiristä, 67 v,
on välttynyt vakavilta sairauksilta.
FB on minulle edelleen aika vieras yhteydenpitoväline. En kaipaa pinnallista jutustelua, enkä pysty hoitamaan kovin isoa verkostoa. Ystävistäkään suurin osa ei ole FB:ssa, eivät harrasta someakaan...Jossakin toisessa tilanteessa FB voisi olla passeli, ei nyt.... demeter1 kirjoitti:
Otan osaa hmp.f. Kauniisti kirjoitat poismenneistä. Minustakin he jatkavat elämäänsä meissä.
Minulta on kuollut "vain" kaksi ystävää. Muut ovat sairastaneet syöpänsä ja toipuneet. Tai no, yksi ystävä lähipiiristä, 67 v,
on välttynyt vakavilta sairauksilta.
FB on minulle edelleen aika vieras yhteydenpitoväline. En kaipaa pinnallista jutustelua, enkä pysty hoitamaan kovin isoa verkostoa. Ystävistäkään suurin osa ei ole FB:ssa, eivät harrasta someakaan...Jossakin toisessa tilanteessa FB voisi olla passeli, ei nyt....@demeter1,
mielestäni FB on muuttunut ja monipuolistunut näiden parin viimeisen vuoden aikana. Alussa se oli enemminkin nuorten ja pinnallisten aikuisten juoruiluverkosto jossa näytettiinn viimeisimmät selfiet ja mitä lautasella sattui olemaan edessä. Monet katsoivat nenänvartta pitkin alas "naamakirjaa" ja pitivät sitä turhanpäiväisenä huuhaa-juttuna. Vieläkin on ihmisiä jotka kieltäytyvät edes avaamasta FB-tilia tai että heidän kuvansa tulisi jossain yhteydessä mukaan.
Minä olen mielestäni havainnut FB-kulttuurin (somea parhaimmillaan) muovatuvan helposti juuri siksi miksi itse sitä haluaa. Yksi ystävättäreni käyttää Facebookia melkein ainoastaan vaatteidensa mainostamiseen ja matkablogina; yksi puhuu vain koiristaan, kolmas pelkkää politiikkaa, neljäs vain vitsejä jne....mutta minä käytän samalla tavalla kuin meitä seuraava sukupolvi: jakamaan kuulumiset ja arkipäivän ilot ja surut kavereiden kanssa. Tarvii pitää mielessä että suurin osa FB-ystävistä lukee uutisiasi vain silloin tällöin: pieni joukko lähimpiäisi seuraa ja "laikkaa" kaikkea mitä kirjoitat (mikä ei tietenkään tarkoita että ne tykkää huonoista uutisistasi, vaan että ne on noteerannut ne).
Verkosto hoituu hyvin siten että jaat ystäväsi ryhmiin ja seuraat tarkemmin vain esim. lähiystäviäsi.hmp.f kirjoitti:
Niin. Tiedän mitä tarkoitat. Se on niin loppullista, ei enää ikinä.. kuin seinään törmäisi. Mua ottaa niin päähän sellaiset rajoitukset, uhmaan seinää ja puhun äiidlle joka tapauksessa. Ja kerrankin hän on vain hiljaa ja kuuntelee :))
Kun ihmiset välillä puhuu että ei meistä tänne mitään jää, niin jäähän meistä. Hyvinkin paljon. Kokonainen elämä ja olemus. Viisauskin. Kaikki ne kauniit jutut. Ja jos jokin ei ollut niin kaunista, niin jää se kasvu ja ymmärrys.@hmpf.1,
otan osaa minä myös.Paloma.se.co kirjoitti:
@demeter1,
mielestäni FB on muuttunut ja monipuolistunut näiden parin viimeisen vuoden aikana. Alussa se oli enemminkin nuorten ja pinnallisten aikuisten juoruiluverkosto jossa näytettiinn viimeisimmät selfiet ja mitä lautasella sattui olemaan edessä. Monet katsoivat nenänvartta pitkin alas "naamakirjaa" ja pitivät sitä turhanpäiväisenä huuhaa-juttuna. Vieläkin on ihmisiä jotka kieltäytyvät edes avaamasta FB-tilia tai että heidän kuvansa tulisi jossain yhteydessä mukaan.
Minä olen mielestäni havainnut FB-kulttuurin (somea parhaimmillaan) muovatuvan helposti juuri siksi miksi itse sitä haluaa. Yksi ystävättäreni käyttää Facebookia melkein ainoastaan vaatteidensa mainostamiseen ja matkablogina; yksi puhuu vain koiristaan, kolmas pelkkää politiikkaa, neljäs vain vitsejä jne....mutta minä käytän samalla tavalla kuin meitä seuraava sukupolvi: jakamaan kuulumiset ja arkipäivän ilot ja surut kavereiden kanssa. Tarvii pitää mielessä että suurin osa FB-ystävistä lukee uutisiasi vain silloin tällöin: pieni joukko lähimpiäisi seuraa ja "laikkaa" kaikkea mitä kirjoitat (mikä ei tietenkään tarkoita että ne tykkää huonoista uutisistasi, vaan että ne on noteerannut ne).
Verkosto hoituu hyvin siten että jaat ystäväsi ryhmiin ja seuraat tarkemmin vain esim. lähiystäviäsi.Lämmin kiitos teille kummallekin, Demeter ja Paloma.
Olen samaa mieltä sun kanssa Paloma, että fb muovautuu helposti. Sen voi käyttää niin kuin itse haluaa, ei kukaan määrittele muu kuin jokainen itse mitä sinne julkaisee tai mitä lukee. Jokaisella on oma tapansa siellä, mutta jos joku ärsyttää, sen saa helposti piiloonkin. Ja onhan se erilaisuus rikkauskin... vähän hyvää tahtoa ja kaikki menee hyvin :)
Ite olen siellä niin satunnainen käyttäjä että kaikki kiva menee ohi. Pidän enemmän keskustelusta kuin kommentoinnista.
- ismeri
Meidän ikäluokassa naiset ovat aktiivisempia liittymään FB:n, kun taas miehet enempi kyräilevät tai sitten "nukkuvat". Miehet, monesti nekin, jotka ovat nuorempana olleet sosiaalisissa suhteissaan aktiivisia, niin jotenkin vetäytyvät kuoreensa ts. passivoituvat niihin väheneviin ystäviin/kavereihin, vaikka nykyään kanssakäymiseen löytyy vempaimia yllinkyllin.
Sama ilmiö tuntuu olevan myös sukulaissuhteissa. Tavataan korkeintaan hautajaisissa, ja viimeinen sammuttaa valot.- att2
Ihmiset ilman aivoja ovat nollia olivat missä tahansa.
- att2
Tosi ystävät eivät---tai kaikki voivat olla pois ei haittaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1067658Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu372842- 352422
- 1192155
- 171819
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais101563- 101426
Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...
Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan381424Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151387"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla111349