Täs on mun tarina
Olen 25 kohta 26 ja elämä päin jotain. Vuos sit oli elämä unelmien avopuoliso yhteinen koti melkein juuri valmistunut korkeakoulusta. Ei töitä elämä meni avopuolison luona asuen ja kotia pidellessä kesällä kihloihin ja häitä suunnittelemaan elämä oli ihanaa kunnes yhtenä aamuna kun olin kotona käymässä välimatkaa 300 kilsaa hän soitti et tuu hakee tavaras ja muuta takas himaan löysin uuden.
Puoli vuorokautta ja yhteinen elämä loppu kaikki palasina ei töitä ei kotia ei puolisoa ei mtn. Meni kk sain töitä mikä on ihan perseestä. Kaikki yöt töissä. Siis 5 päivää töitä 2 vapaata. Yleensä tulee noin 100 tuntia töitä 2 viikkoon ku liian vähän henkilökuntaa. Työolot epäinhimilliset sisällä on 6 astetta lämmintä ei lämmintä taukotilaa, ei jääkaappia missä pitää eväitä, videovalvonta koko ajan ja pomo käy näyttääs meille kuvia mis nojataan linjaan kun kaikki työt on tehty ja haukkuu ku me laiskotellaan. Ei tuolia missä istua kun tekee tietokoneella töitä, työhanskojen tuleminen kesti 7 viikkoa! Työvaatteista ei tietoakaan vaikka ne luvattiin. Ei makseta ylityökorvauksia. Ei mitään.
Exä kitisee mulle ku uus tyttöystävä ei ymmärrä kun hän soittelee mulle. Käyn psykolla se tuntuu ihan turhauttavalta. Kavereita ei ole tai ne mitä on ni mä en ehdi näkemään niitä ku 12 tuntia töissä ja sit himaan nukkumaan ja takas töihin ja välis pitäis koulua käydä!!!
Nyt vaan tuntuu et kohta täst ei ole ku yks ulospääsy ja se on pois mä en jaksa enää tätä paskaa... Ei päivääkään ettenkö itke itteäni uneen...
Mä en jaksa.............................
Olen 25 kohta 26 ja elämä päin jotain. Vuos sit oli elämä unelmien avopuoliso yhteinen koti melkein juuri valmistunut korkeakoulusta. Ei töitä elämä meni avopuolison luona asuen ja kotia pidellessä kesällä kihloihin ja häitä suunnittelemaan elämä oli ihanaa kunnes yhtenä aamuna kun olin kotona käymässä välimatkaa 300 kilsaa hän soitti et tuu hakee tavaras ja muuta takas himaan löysin uuden.
Puoli vuorokautta ja yhteinen elämä loppu kaikki palasina ei töitä ei kotia ei puolisoa ei mtn. Meni kk sain töitä mikä on ihan perseestä. Kaikki yöt töissä. Siis 5 päivää töitä 2 vapaata. Yleensä tulee noin 100 tuntia töitä 2 viikkoon ku liian vähän henkilökuntaa. Työolot epäinhimilliset sisällä on 6 astetta lämmintä ei lämmintä taukotilaa, ei jääkaappia missä pitää eväitä, videovalvonta koko ajan ja pomo käy näyttääs meille kuvia mis nojataan linjaan kun kaikki työt on tehty ja haukkuu ku me laiskotellaan. Ei tuolia missä istua kun tekee tietokoneella töitä, työhanskojen tuleminen kesti 7 viikkoa! Työvaatteista ei tietoakaan vaikka ne luvattiin. Ei makseta ylityökorvauksia. Ei mitään.
Exä kitisee mulle ku uus tyttöystävä ei ymmärrä kun hän soittelee mulle. Käyn psykolla se tuntuu ihan turhauttavalta. Kavereita ei ole tai ne mitä on ni mä en ehdi näkemään niitä ku 12 tuntia töissä ja sit himaan nukkumaan ja takas töihin ja välis pitäis koulua käydä!!!
Nyt vaan tuntuu et kohta täst ei ole ku yks ulospääsy ja se on pois mä en jaksa enää tätä paskaa... Ei päivääkään ettenkö itke itteäni uneen...
Mä en jaksa.............................
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen selvinnyt, täydellisestä romahduksesta, kaiken tuon lisäksi mitä kerroit, minä sairastuin aivolisäkkeen vajaatoimintaan, seuraus oli psykoottinen masennus.. Pakkohoito, olisin muuten onnistunut tappamaan itseni.
Minä sain nähdä ihmisen muuttuvan, ihmisen joka oli, ollut minua lähellä, siis sairas, kuinkas muutenkaan.
Hän antoi elämänsä Jeesukselle, ja sain ihmeissäni todeta, et siinä tuli autettavasta auttaja.
Tulin uteliaaksi ja aloi yksinäni kyselemään Jumalalta, voisinko minäkin muuttua..
Jumalan rakkaus veti minua puoleensa, kun sitten jättäydyin Jeesukselle koko sydämmestäni ja uudestisynnyin ylhäältä, minulle aukesi ihana totuus. Sain voimaa välittömästi ja Herra antoi minulle uskovaisen puolison, ehjän perheen. Nyt minua ei hyljätä enää, vaikka maa ja taivas katoaisi, niin Jumalan sana/ lupaukset ei katoa.
Muistan sinua rukouksin, en puotellut näitä sanoja ylhäältä. Meitä ei eroita muu kun se, et minä olen armahdettu hyljätty, sinä vailla sitä. Saku Tre.
Sinun varmaankin kannattaisi käydä juttelemassa jonkun kanssa tilanteestasi, hakea ammatti apua. Toipuminen tällaisesta suhteen loppumisesta vie aikansa ja se täytyy työstää loppuun. Seuraavaksi alat etsiä toista työpaikkaa. Voitko pitää opiskelussa tauon ja jatkaa sitten kun saat voimia. Sillä väsyneeseen pääkoppaan ei oppi taida hevin iskostua.
Tuossa kun sinulle tarjottiin uskonta, jos se on tullakseen se tulee, mutta väkisin ei kannata sitä hakea tuo vaan toisille enemmän ahdistusta.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle. Lähetän täältä etähalaukset.
tarkoitin uskontoa, tuli kirjoitusvirhe.
Mainitsemasi "uskonto" tarkoittaa, ihmisten tekemiä juttuja, kuten luterilaisuus,,ym ihmisoppeja.
Usko Jeesukseen, on elävä ja konkrettinen ja sen vaikuttaa, itse Jeesus ihmisessä.
Uskonto on elävän uskon vastakohta.
Tunnen satoja Uudestisyntyneitä uskovaisia, Kukaan ei ole kertonut, et olis pettynyt, päinvastoin, ei antaisi päivääkään pois(vaikeista päivistäkään)ei uskovainen mikään supertyyppi ole, on vain armahdettu, tavallinen pulliainen, joka saa voimansa ylhäältä. Siunausta, ollaan ystäviä.