Itse sairastuin masennukseen noin viime keväänä. No joulun maissa sitten olo muuttui hypomaaniseksi, joka meni ohi ja nyt olen taas masentunut/masentumassa. Kuitenkin masentuneena kärsin syyllisyyden tunnosta koska olin mielestäni halunnut masentua. No välillä sain vatsakipuja ja lievästi kuumeisen olon kun halusin niin. Sitten hypomaniassa tuntui että olisin se itse aiheuttanut. Olin nimittäin lukenut kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä sattumalta pari päivää aikaisemmin. Nyt tuli taas olo että pystyn kuvitelmillani säätämään olotilaani. Onko tämä ihan normaalia. Masentuneena tuntuu kamalan masentavalta että on itse syypää, hypomaniassa taas vahvistaa itsetuntoa kun tuntuu että pystyy saamaan sellaista aikaan. Lisäksi oli pari kertaa viime syksynä tunne että en kuulu vartalooni. Tuntuu Aika oudolta onko muilla olluta samaa?
luulosairas?
mitä ihmettä sairastanko
5177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi. Tuo mitä kerroit muistuttaa minua, että ajattelin syklotymian (mielialan aaltoiluhäiriöni aikaan) samaten tuolla tavalla. Ajattelee, että masentuneena aiheuttaisi itselleen masennusta ja hypomanian laukaisisi itse. Nuo pitää osittain paikkansa, nimittäin masentuneena syventää masennusta kun joskus ajattelee, että olisi sen aiheuttanut.
Samaten hypomaanisena voi tahallaan kiihdyttää sitä ylivireystilaa ihan ajattelemalla sitä. Lisäksi esim. liikunta ja juominen aiheuttaa hypomanian nousua, mutta nämä ei laukaise sitä yksinään. Mielialan vaihtelu (bipolar-häiriössä) tapahtuu lähes tilanteesta riippumatta. Esim. minulla oli nopeasti vaihteleva mieliala lievästä masennuksesta hypomaniaan, jotka vaihteli keskimäärin tunnin välein. Ne vaihteli rajummin ja nopeammin, kun stressasin paljon -esim. vaadin liikaa itseltäni koulussa. Mielialani vaihteli (kaksisuuntaisesti) kolmen vuoden ajan. Sairaudentuntoisena kävin mieluusti psykiatrin vastaanotolla. Suosittelen juttelemaan mielenterveyden ammattilaisen kanssa.
Mielialan vaihtelua tilanteiden mukaan aiheuttaa sen sijaan esim. epävakaan persoonallisuushäiriön piirteet luonteessa. Se ei kuitenkaan aiheuta aivan hypomanian tasoista mielialaa koskaan. Ja epävakaa luonne vaipuu masennukseenkin tilanteiden mukaan (kokee paljon tuskaista tyhjyyden tunnetta). Mainitsenpa, että voi liittyä esim. epävakaaseen käytökseen sellainen tunne, että vieraantuu omasta kehosta eli ei tunne kuuluvansa omaan vartaloon.
Nettitieto ja kirjastosta kirjat kertoo hyvin mielenterveyshäiriöistä. Itse luulin syklotymia häiriötäni ensin 2. tyypin kaksisuuntaiseksi ... mutta ei minulla sittenkään ollut yli neljää päivää tai sitä pitempää ylivireystilaa koskaan (tilanteesta riippumatonta oli), mutta viikko masennusta kyllä.
Arvelen, että kertomasi asiat liittyisivät kaksisuuntaisen 2. tyypin häiriöön. Et vaikuta luulosairaalta (eli ei harhakuvitelmia). Pikemminkin sinä olet sairaudentuntoinen, mikä on hyvä juttu! Kannustan etsimään lisää tietoa tuosta mielenterveyshäiriöstä ja muista niistä. Itseopiskelu helpottaa oloa ja nopeuttaa parantumista. Muistan itse, kuinka tunnistin ongelmiani nettitiedon perusteella, hyväksyin ne minulle ja peräti löysin mielenterveyshäiriöistäni paljon hyviäkin puolia, ei vain haittapuolia. Kummatkin onpi hyödyllistä tietää. Bipolar häiriösten luonne on yleensä esim. keksimääräistä energisempi, optimistisempi, vähemmän tuomitseva ja voimakastahtoisempi kuin keskimäärin. Ja luovuus kuten taiteenlajit onnistuu uskomattoman hyvin! Toisaalta bipo häiriötä sairastavat voi olla haitaksi itselleen ja toisille, kun herkästi menettävät esim. vastuuntuntonsa ja muutenkin todellisuuden tajunsa omista kyvyistään. Täytyisi pysyä kärryillä, missä menee rajat? Missä mielentilassa minä nytten olen? Loukkasinko muita ihmisiä äskettäin? Muistanko elää terveellisesti? ym.
Toivotan vielä jaksamista ja itsetuntemuksen parantamista! (nettitieto ja psykiatrilla käynnit). Kirjoitahan lisää, esim. minä vastaan ja keskustelen kyllä.
Kaikki noi diagnoosit ja tieteellistäminen... Täysin pelleilyä.
Hullu tai masentunut. Muita mielisairauksia ole olemassakaan.
Mulla on sama kuvitelna että saan kuvitelmilla säädettyä olotilaani:
Saan aiheutettua itselleni paniikki ja ahdistuskohtauksia. Saan kehitettyä itselleni pakko ajatuksia: 'en voi ajatella tätä ja tätä koska joku voi lukee mun ajatukset'
Ja saan kehitettyä itselleni äänien kuulemisen, maku,kuulo ja tuntoharhoja.
VAI saanko? Hirveen huono omatunto koko ajan, koska mulla kytee koko ajan ajatus että aiheutan tän kaiken itse/feikkaan, vaikka tää kaikki on ihan todellista mulle?
Ainiin ja lisäks että ku joku kerto mulle jostain persoonallisuushäiriöstä ni aloin tunnistaa itelläni 'oireita' et joinain päivinä tunnen itteni ihan eri henkilöks, ja sillon pukeudun eritavalla, meikkaan eritavalla ja käytän eri peruukkia luodakseni erilaisen ulkonäön. Esim tietyn näkösenä oon ylisosiaalinen (mulla siis "normaalisti" on sosiaalisten tilanteiden ahdistus) ja sit taas tietyn näkösenä oon tosi kylmä ja bitch-mäinen, ja toisen näkösenä taas ahdistan ihan sikana sosiaalisii tilanteita ja itken välitunnit vessassa pahaa olooni.. (Oon siis 15vuotias tyttö)
Niin taas tuli huono omatunto koska kaveri kerto siitä persoonallisuus jutusta, ni mä varmaan oon aiheuttanu itelleni tälläsen.
Nii entiiä että oonko oikeesti voinu aiheuttaa tän kaiken itelleni vai miten on ? Hei pahoittelen jos eksyin vähän raiteilta! Mutta sun viestistä alottaja löysin täydellisesti mun juttuja kuvaavan ton että 'kuvitelmillani voin säädellä oloani' joka täydelliaesti kuvaa mun tunnetta jota en ite oo osannut sanoiksi pukea. Mä pahoittelen tosi sekavaa viestiä, mun aivotoiminta käy samalla niin nopeesti ja samalla niin hitaasti (johtuu kuulemma lääkkeistä)
Ei ole skitsofreniaa minun mielestä. Sulla on vaan pahoja psyykkisiä ongelmia ja vähän niin kuin rakennat alter egon, koska haluat leikkiä eri ihmistä jotta voit käyttäytyä eri tavalla kuin mitä ehkä haluaisit ja tällä alter egolla on oikeus tehdä asioita, joita itsenäsi et tekisi. Kaikennäköinen kuvittelu luultavasti johtuu siitä, että aivosi ovat vähän sekaisin lääkkeistä ja kaikesta murrosiän myllerryksestä.
Kai toi dissosiaatiohäiriöstä menee, mutta toisaalta olet sen ikäinen, että asiat ei ole vielä kovin pahalla tolalla. Vähän sellasta borderline-oireilua ehkä kanssa, se on tosin murrosiässä aika tavallistakin, kun tunne-elämä ei ole sillä tavoin rakentunut ja yläaste on aika rankka ympäristö. Sulla on varmaan traumaattisia kokemuksia. Käy terapiassa juttelemassa, koulupsykologi tms.
Jokainen 'skitsofrenikko' ja 'skitsofrenikon' läheinen, alalla toimivia henkilöitä unohtamatta, katsokoon seuraavan dokumentin. Dokumentti on tekstitetty suomeksi.
Nouse näille murtuneille siiville, Skitsofrenia, Dokumentti, Toipuminen ilman lääkkeitä (Finnish)
https://www.youtube.com/watch?v=rX2iO1-oqeU
"Nouse näille murtuneille siiville" on 75 minuuttia pitkä dokumenttielokuva skitsofreniasta paranemisesta ilman lääkkeitä. Dokumentti kertoo Joanne Greenbergistä ("En luvannut sinulle ruusutarhaa" - bestsellerkirjan kirjoittajasta), joka on ollut toipuneena yli 50 vuotta sekä Catherine Penneystä, joka on ollut toipuneena yli 30 vuotta. Haastateltavina Peter Breggin, Robert Whitaker ja Bertram Karon.
Ohjannut Daniel Mackler"