Kadonnut

Kadonnut karitsa

Katosi kauaksi, tuonne tarinan aikaan,
eksyi polultansa suuren metsän taikaan.
Kohtasiko siellä väijyvän pedon hampaan,
kohtalo kova pienen karitsalampaan.

Paljastuu salaisuus mustien korppien taistoon,
pieni ei luottanut rakkaan emänsä vaistoon.
Missä kulki silloin, kukaan ei tiedä,
tuntemattomaan ei voi kukkia viedä.

Siellä nyt lepää, kuuran henkiin hukkuu,
pilvet peittona vain sadun saarella nukkuu.
Ei niin karua jottei jotain hyvää,
eksyneen erheessä luonnon oppia syvää.
4173
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Hei p_p

Vaikka toisinaan rivisi syvissä vesissä kulkee,
niitä on aina mielyttävä lukea! :)



Kiitos kovasti runostasi! ♥ *hymy* ♥

Äänestä
  • Aloittaja

    Mietteissään

    Lauman kuopus oli paimenelle rakas,
    suri sitä illoin kun tullut ei takas.
    Tiesi silti hyvin luonto vaikka tuhlaa,
    ei se ole samaa kuin ihmisten juhlaa.

    Tuli mieleen kaukaa muistoista tuo huoli,
    mietteissään kun siinä tervapäreitä vuoli.
    Sanoillaan haki kai lohdutusta silkkaa,
    samalla kun seurasi piian kiireistä nilkkaa.

    Äänestä

Aloittaja

Oravametsällä

Pieni maailmani nyt peiton alla makaa,
vaivoin kuiske kuuluu nietoksen takaa.
Horroksessa siellä kesäiset kukkain juuret,
saman kohtalon saaneet puutkin suuret.

Siihen maahan vajosi syvälle äsken,
huohottaen jo koukkuun polvea käsken.
Missä oli syksyllä vaivaiskoivussa ruska,
nyt siinä kulkijalla taivaltamisen tuska.

Ei ole helppoa oravallakaan olla,
vaikka kulkea voipi maailman katolla.
Mitä tehdä kun loikat eivät enää riitä,
käpymetsään on päästävä kuitenkin siitä.

Äänestä
Aloittaja

Palkka pivossa

Tikkurimetsä se on paimenpojan pankki,
sieltä hän talvisen elantonsa hankki.
Siinä on palkollisen ratingit tasassa,
vaikka kahmalo vasta on kahisevaa kasassa.

Tuuhea on nyt puuhkassa muoti,
sähäkästi lähtee ylös tuliluikusta luoti.
Hyvällä karvalla, saaliin tuppeen nykäisi,
vaivan palkat siitä reppuunsa lykkäsi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


paimen_poika kirjoitti:

Kadonnut karitsa

Katosi kauaksi, tuonne tarinan aikaan,
eksyi polultansa suuren metsän taikaan.
Kohtasiko siellä väijyvän pedon hampaan,
kohtalo kova pienen karitsalampaan.

Paljastuu salaisuus mustien korppien taistoon,
pieni ei luottanut rakkaan emänsä vaistoon.
Missä kulki silloin, kukaan ei tiedä,
tuntemattomaan ei voi kukkia viedä.

Siellä nyt lepää, kuuran henkiin hukkuu,
pilvet peittona vain sadun saarella nukkuu.
Ei niin karua jottei jotain hyvää,
eksyneen erheessä luonnon oppia syvää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu