Eikö ikävän tunteen voisi voittaa viestimällä sille rakkaimmalle suoraan? Ihmettelen sitä miksi se ei ole teille, jotka täällä kaipaatte jotain henkilöä, mahdollista. Mitä syitä siihen on ettei niin voisi tehdä? Itselläni on lähinnä ongelma siitä ettei oma rakkaani ymmärrä sitä, miten tärkeänä pidän, että viestiini vastattaisiin mahdollisimman pian eikä vasta seuraavana päivänä tai sitä seuraavana päivänä, koska minulla on ikävä ja se helpottaa huomattavasti, kun toinen ottaa yhteyttä.
Ikävän karkoitus
Onko tarkoitus
31149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
En vaan pysty.
Ei häntä kiinnosta, siinä tarpeeksi hyvä syy. Täytyy vain odottaa, että joku päivä omat tunteeni ovat poissa.
Jonnekin pitää oksentaa oloaan kun ko hlön kanssa ei ole mitään, liekö koskaan edes ollutkaan.
Itse en täällä pitkittäisi omaa tunnetta sitä toista kohtaan, mikset anna itsellesi lupaa mennä eteenpäin elämässäsi ja kohdata uusi ihminen.
Niin sen kun tietäis. Vahingossa tänne tulin ja onhan se myönnettävä että näille palstoille kirjoittaminen auttaa jollain tapaan, ei tämä sivu ole ainut mitä luen.
Toisen ihmisen aika on sitten kun se on. Ei tunnu nyt siltä että jaksaisi moista.
Miksi itse olet täällä?
Oletko pjyyk mies vai nainen? Älä pidä pöpinä mutta sinusta tuli hassu tunne...
Nainen
ok
en tiedä onko fiksua sitä edes sanoa
jos jotain tiettyä kiinnostaa, tietää kyllä mitä kautta voit kysyä ; )
juu, yhteydenottolomakkeen kautta vai ovellekko marssisin? Hämynä jokin rikkinäinen pyöränrunko että voitko korjata tämän, jos sattuukin kulta kimaltelemaan vasemmassa nimettömässä?
noup, vihjeesi ei osu
eikä ole sormuksia
huh helpotus, voin palata takaisin harmaaseen arkeeni
no niin just
palatkaamme synkkyyteemme
"onko tarkoitus" vastasi mitä ilmeisemmin omasta puolestaan.
Epäilen, että moni on juuttunu tänne jo aikoja sitten. Kovin tuoreista ihastuksista ei edes kyse, tai ainakin kohde on vaihtunut.
Ikävää karkoittamassa ja keskustelemassa, ja kerroinhan tuolla yllä sen ongelmani.Itselläni on etäseurustelusuhde reaalielämässä, mutta tuo kommunikointipuoli on ongelmallinen. En tiedä, ehkä hän ei kaipaa minua niin kuin minä häntä, onko se vika siinä vai missä?
Veikkaan ei järjellä selitettävissä, mahdollisuus voittaa on pieni mutta pelataan silti. Sama kuin peliriippuvaisilla rahapeleissä? Ajankuluksi, tylsyyteen...
Parasta olla pitkästymättä ja siihenhän on monta keinoa.
Niin aika pitkästyttävää se on vain odotella, että toinen viitsis soittaa tai viestiä. Tulee vain sellainen olo, ettei hän todellakaan välitä ja minä olen tässä pelissä vain se hyväuskoinen, jota narutetaan.
Minä en ainakaan ehdi vastaamaan kaikkiin viesteihin heti, pyydän anteeksi tätä. Olen luvannut parantaa tapani. Mielenkiintoisiin ja tärkeisiin viesteihin kyllä mahdollisimman pian. Mutta, jotkut ihmiset haluavat ehkä tarkemmin punnita mitä kirjoittavat ja joskus sellaisten hätähousujen kuten minun on vaikea ymmärtää tätä. Olen luvannut myös parantaa tapani, että mietin tarkemmin ja muotoilen lauseeni paremmin ennekuin kommentoin toisille.
No tapansa itse kullakin, mutta eipä hänen nytkään olisi kovin monisanaisesti tarvinnut vastailla. Itseäni vaan jotenkin loukkaa sellainen tapa, kun itselläni on tapana vastata heti kun vaan pystyn ja se on viimeistään muutaman tunnin sisään ja todellakin pidän häntä tärkeänä elämässäni.
jauhaa tätä aina päivästä päivään! :D
Minä en jaksaisi edes lukea näitä, mutta olen liian väsynyt siirtyäkseni koneelta iltapesulle ja nukkumaan.
elämämme tarkoitus lienee murheen karkoitus
Hän tietää tunteeni, häntä ei kiinnosta.
oletko kertonut
Kyllä olen ja teki selväksi ettei kiinnosta. "Sä et merkitse mulle mitään etkä ole koskaa merkinny" siihen tuli muutamat haukut vielä lisäksi...
voi ei... :-(
Hyvä puoli on se, että pääsetpähän nopeammin irti kuin jos olisi roikottanut sua pidempään.
Helpimmin sanottu kuin tehty. Me nyt satumme tapaamaan jatkossakin väkisinkin. Se on asia jota ei voi ohittaa.
En kerro ikävästäni hänelle, koska hän tietää tunteistani eikä hän vaan ajattele minusta samoin kuin minä hänestä. Hän on kiltti ja ihana ihminen. Vastaisi kyllä viesteihin, jos hänelle niitä vielä laittaisin. Mutta miksi niin tekisin, hänellä on oma elämänsä ja minulla omani. Meidän maailmamme hipaisivat hetken toisiaan ja jatkoivat kulkuaan omilla radoillaan. En tahdo hänen elämäänsä häiriköidä. Enkä tahdo että minun ikävän tunteeni saa hänelle pahan mielen. Hänellä on jo riittävästi kannettavaa. Siksi ikävöin täältä.
Hän ei tiedä tunteistani, mutta teki heti alussa selväksi, ettei ole kiinnostunut. Mitäpä minä omistani enää alkaisin kertomaan? Muutenkin olisin halunnut tutustua paremmin häneen, mutta sekin jäi haaveeksi.
Jos toinen on selkeästi kertonut ettei ole kiinnostunut, niin miksi jatkaa täällä ikävöimistä, kannattaa lähteä ulos ihmisten ilmoille katselemaan ympärilleen ja sieltä voi löytyä se uusi kiinnostuksen kohde.
Eihän ne tunteet sammu kuin napista painaen. Ja sitä paitsi ei kai täällä palstalla kukaan 24/7 ole. Käydään me joskus siellä ulkonakin.