Ikävöinti on siksi turvallisempaa, vain pieni kipu koko ajan kaipailun haikeudesta. Rakkauden sammuessa tuska on sanoinkuvaamaton.
0Äänestä
Ei enää.
Olisi pitänyt aikanaan jäädä tälle tasolle. Tilaisuus kuitenkin tuli, se käytettiin, lopulta jäljelle jäi kaipaus.
0Äänestä
Paha palsta
Taas iski ahdistus.
0Äänestä
10.....
Jaa? Jopas nyt jotakin. Kannatan aitoutta.
0Äänestä
niinkin voi olla
Toinen kätkee syvälle sielun ja sydämen piiloihin tunteensa.. Toinen ei kerro mitään naamionsa takaa..
0Äänestä
väliaika
Olen edelleen sitä mieltä, että se asenne kysymys. Ja pitää muistaa aina, että elämään kuuluu myös vastoinkäymisiä. Silloin riittää, kun opettelee nauttimaan pienistä asioista. Huomista et tunne, se voi olla viimeisesi. Elä tänään se unelma, mitä yrität siirtää huomiselle. Hyvä hokema! En itsekkään pysty toki aina tuohon, mutta parempaan päin olen menossa. Ne asiat, joihin riittävästi uskot, toteutuvatkin ihme ja kumma, herkemmin.
0Äänestä
Hei V...
Turhaanko mä odotan?
0Äänestä
yhteistyöhanke...
Hei V... kirjoitti:
Turhaanko mä odotan?
En tiedä kenelle V, mutta vastaan samoille kohdille...liittyen tuohon ylempään. Minulla on tunteet ennallaan. Mutta tavallaan käyn vuoropuhelua itseni kanssa...aina en välttämättä saa, sitä mitä haluaisin. Samalla kirjoitin tueksi muille, ettei niitä unelmia kannattaisi siirtää liian kauaksi.
Hieman enemmän kahdenkeskistä aikaa irl.?Täällä ei tunteita ei voi tehdä näkyväksi.
0Äänestä
pelkään pelkoa
Tämä on käsky: rakasta tai kuolet !
0Äänestä
kultahius/tukka
Täällä taas "elämätön" elämä vaiko hirveän rasittava suhde ihmisen kanssa, joka ei ole hirveän kiinnostava...
Mistä noita sohvaperunia oikein tulee?
0Äänestä
erittäin ikävää
Sitä voi jo kutsua ikäväksi.
0Äänestä
Tilanne:
Tämä on todella ikävää. Ikävintä ikinä. Niin petetty olo. Täystyrmäys.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ikävöinti on siksi turvallisempaa, vain pieni kipu koko ajan kaipailun haikeudesta. Rakkauden sammuessa tuska on sanoinkuvaamaton.
Olisi pitänyt aikanaan jäädä tälle tasolle.
Tilaisuus kuitenkin tuli, se käytettiin, lopulta jäljelle jäi kaipaus.
Taas iski ahdistus.
Jaa? Jopas nyt jotakin. Kannatan aitoutta.
Toinen kätkee syvälle sielun ja sydämen piiloihin tunteensa..
Toinen ei kerro mitään naamionsa takaa..
Olen edelleen sitä mieltä, että se asenne kysymys. Ja pitää muistaa aina,
että elämään kuuluu myös vastoinkäymisiä. Silloin riittää, kun opettelee
nauttimaan pienistä asioista. Huomista et tunne, se voi olla viimeisesi.
Elä tänään se unelma, mitä yrität siirtää huomiselle. Hyvä hokema!
En itsekkään pysty toki aina tuohon, mutta parempaan päin olen
menossa. Ne asiat, joihin riittävästi uskot, toteutuvatkin ihme ja kumma, herkemmin.
Turhaanko mä odotan?
En tiedä kenelle V, mutta vastaan samoille kohdille...liittyen tuohon ylempään.
Minulla on tunteet ennallaan. Mutta tavallaan käyn vuoropuhelua itseni kanssa...aina en välttämättä saa, sitä mitä haluaisin. Samalla kirjoitin tueksi muille, ettei niitä unelmia kannattaisi siirtää liian kauaksi.
Hieman enemmän kahdenkeskistä aikaa irl.?Täällä ei tunteita ei voi tehdä näkyväksi.
Tämä on käsky: rakasta tai kuolet !
Täällä taas "elämätön" elämä vaiko hirveän rasittava suhde ihmisen kanssa, joka ei ole hirveän kiinnostava...
Mistä noita sohvaperunia oikein tulee?
Sitä voi jo kutsua ikäväksi.
Tämä on todella ikävää. Ikävintä ikinä. Niin petetty olo. Täystyrmäys.