Syrjäytymisestä voi vapautua

On se vaikeaa...

Mun on jotenkin vaikea kyllä käsittää, että miten kukaan voi kokea syrjäytymisenä sen, että jos ei ole esimerkiksi parisuhdetta. Itse määritän käsitteen syrjäytyminen jotenkin siten, että "syrjäytynyt" on ihminen, jolla ei ole työhistoriaa, ei varaa harrastaa mitään koska ei ole työpaikkaa ja jolla ehkä on joitakin isompiakin sosiaalisia ongelmia, mutta en esimerkiksi sinkkuna olemista osaisi mieltää syrjäytymiseksi. Ja sosiaalisten suhteiden vajavaisuutta voi olla monenlaista: luulen, että monikaan ei kärsi siitä, että jos on vain muutama hyvä ystävä, vaan pikemminkin siitä, että jos kaikki sosiaaliset suhteet olisivat pinnallisia ja että jos ihmisellä ei olisi ketään kehen luottaa. En tiedä sitten, että olenko oikeassa vaiko väärässä, mutta siten ajattelen.

Työttömyys, esimerkiksi, voi johtaa joskus syrjäytymiseen. Työttömällä ihmisellä kun luonnollisesti ei monilla ole varaa harrastaa juuri mitään ( kaikki sosiaalisten harrastuksien harrastaminen kun maksaa), niin siinä sitä ihmisen elämä voi pahimmillaan kapeutua melkein neljän seinän sisälle, vaikka olisi kuinka hyvät sosiaaliset taidot ihmisellä ja vaikka kuinka olisi paljon ystäviä.

Onneksi muuten tätä "syrjäytymispalstaa" ei sentään terveysosioon ole tungettu, huoh hoijaa.

Opiskelupaikkoja on aina ollut vähemmän kuin kyseiseen opinahjoon hakoijoita. Työpaikkoja on aina vähemmän kun työnhakijoita. Laki ei takaa muuta kuin Päivähoitopaikan ja peruskoulupaikan koko oppimäärämajaksi.

Ettei vaan joku taas sano, että "ota itseäsi niskasta kiinni" :(
Jos se olisi keino, ei olisi yhden yhtäkään syrjäytynyttä.

Ja se oikea johon molemmin puolin kolahtaa tulee joskus kohdalle jos on tullakseen. Ei elämä samaa rataa kaikilla mene. Oikein kiva että olet päässyt pois syrjäytyneisyyden kuopasta.

(HUOM! olen vasta 8-luokalla.) En ole varma olenko syrjätynyt, mutta jos olen olen siitä aivan tietoinen... Vai haluanko tietoisesti vain syrjässä pysyy? Ennen vietin vapaa aikani kavereiden kanssa AINA (vain puolivuotta sitten). Yksi vaikuttaja saattaa olla että menetin parhaan kaverini kanssa välit kokonaan... En vain jaksa hankkia kyytiä minnekkään... Vietin vielä puolivuotta sitten erittäin mukavaa elämää kavereiden kanssa, juhlin aina kun oli mahdollisuus ja pidän sitä tähän mennessä parhaana aikana elämässäni! Kaverit pyytää jäämään nuoristiloille joskus koulun jälkeen, mutten vain jaksa vaan menen kotiin katsomaan elokuvia, sarjoja ja pelaamaan.
Pelaaminen ei liity mitenkää vaan pelaan max 9h viikossa koska eipä ole oikeen minun homma se. kaveritkin pelaa enemmän. en oikeen tiedä mitä tehdä. Jostain syystä en halua puhua asioistani kellekkään. En edes mihin haluaisin peruskoulun jälkeen, vaikka tiedän tasan tarkkaan mihin haluan. Voiko johtua vain talvestakin? En halua mitään ammatti apua koska en halua puhua siitä vanhemmilleni.

Entä jos ei halua olla muiden kanssa tekemisissä? Minua on kuntoutettu vuosia, olen oppinut puhumaan ihmisille, mutta ei minua silti kiinnosta lähteä mihinkään. Viihdyn kotona yksin.
Jos en siis mahdu yhteiskunnan tekemään muottiin, olen syrjäytynyt. No voi voi, ei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Minä vaan en yksinkertaisesti viihdy porukassa. En vaikka kuinka monta kymmentä vuotta siihen usutettaisiin.

En voi vapautua omasta itsestäni, perusluonteestani ja siitä mikä tekee minusta minut.

Jos haluaa irti syrjäytymisestä, niin se kaipaa asennemuutosta.
Rohkealla aloituksella vaan uusiin harrastuksiin, mistä löytää
helposti seuraa pitkälle tulevaisuuteen.

Aika moni työtön on syrjäytynyt sen takia koska häntä on kohdeltu ala-arvoisesti työvoimatoimistossa. Minkä takia työtön ei saa koskaan antaa minkäänlaista palautetta työkkärin toiminnasta. Miksi työtön ei saa antaa parannusehdotuksia työkkäristä. miten toimintaa voisi kehittää kannustavammaksi.? Vallassa on joku merkonomi-byrokraatti joka mielivaltaisesti tekee päätöksiä ja osaa antaa vain karenssia. Eipä ihme ole jos yhteiskunnassa usea syrjäytyy. Karenssitädin päätösten jälkeen ei ole enää mitään motivaatiota mihinkään. On tuhottu kaikki motivaatio työntekoon ja opiskeluunkin. Olipa vallassa mikä puolue tahansa, homma jatkuu samanlaisena. SItten kun työtön syrjäytyy ja jää järjestelmän ulkopuolelle nollatuloilla, kukaan byrokraatti ei tee mitään asian eteen. Kukaan ei ymmärrä ongelmaa. Osataan vain syyllistää työtöntä rikolliseksi. Toiselta byrokraatilta verottajalta tulee kirje, miksi teillä ei ole tuloja. Siihen on sitten jotain vastattava.
Näin veronmaksajana ihmettelen miksi meidän pitää kustantaa tällaisia täysin tarpeettomia työkkärin byrokraattien virkoja edelleenkin.

Lisäksi kun syrjäytymisestä keskustellaan julkisuudessa jotain, mielipiteen saa sanoa joku byrokraatti, joka on itse ollut syyllistämässä työtöntä. Hän ei ymmärrä ollenkaan työttömän ja syrjäytyneen ongelmia. Ei hän tunnu edes ymmärtävän sitä miksi hänen omat päätöksensä voisi syrjäyttää jonkun. Haastatella pitäisi näitä työttömiä ja syrjäytyneitä. He osaavat kertoa mistä se syrjäytyminen johtuu.

Minäkin luulen, että työvoimatoimiston kohtelu on syrjäyttänyt ehkä eniten ihmisiä Suomessa. Minulla on siitä myös omakohtainen kokemus.

Te-toimistoissa on työssä sairaita sadisteja suurin osa. Heidän ainoa tavoitteensa on tuhota työttömien loppuelämä ja hyvin ovat siinä onnistuneetkin. Päättäjien pitäisi puuttua napakasti asiaan, mutta ketään ei näytä kiinnostavan.

Itse pidän syrjäytymisestä.

Aloittaja on oivaltanut asian ytimen. Koulutus ja työpaikka luovat kuin
itsestään sosiaalisia suhteita, jopa molempiin sukupuoliin. Siitä se lähtee.