Kertokaa esimerkkejä miten omalla kohdallanne lasten tapaamiset on järjestetty. Kuinka paljon lapsenne ovat toisen vanhempansa luona ja kuinka usein?
Lapset jäävät minulle, mutta miehelläni on työ, joka vaatii matkustamista silloin tällöin eikä matkoja voi aina tietää pitkälle etukäteen, joten esimerkiksi tiettyjä viikkoja voi olla hankala sopia. Antakaa hyviä neuvoja - kaikki neuvot tervetulleita!
Lapset jäävät minulle, mutta miehelläni on työ, joka vaatii matkustamista silloin tällöin eikä matkoja voi aina tietää pitkälle etukäteen, joten esimerkiksi tiettyjä viikkoja voi olla hankala sopia. Antakaa hyviä neuvoja - kaikki neuvot tervetulleita!
Vastaukset 11
Vanhimmat
saanko kysyä, miksi eroat? olen itse ollut yh lapsen syntymästä asti ja kyllä tää on niin rankkaa, etten voi suositella kellekkään. oletko varma ettei suhteellenne voi enää tehdä mitään. Jos miehesi ei ole juoppo, narkkari, pedofiili, väkivaltainen tai pakonomainen pettäjä - niin miksi eroat? Avioliitto on myös velvollisuus suhde. Toisesta on huolehdittava vaikka ei olisikaan mitään tunteenpaloa. Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Olen varma että moni nainen luulee nykyään että eronneella naisella on tosi hauskaa ym. Totuus on jotain ihan muuta useinkin. Ajattele lapsiasi - jos asutte yhdessä, lapsillasi on mahdollisuus elää molempien isän ja äidin arjessa mukana. Avioliitto on myös uhrauksia. Ehkä löydätte miehenne kanssa rakkauden uudelleen. Menkää matkalle - lomaa arjesta, koska arki juuri tappaa romantiikan ja rakkauden.
Ihan vaan mielenkiinnosta.
En halua alkaa tässä eritellä niitä, sillä en halua tulla tunnistetuksi. Ymmärrän pointtisi ja olen miettinyt mainitsemasi asiat monesti läpi. Eroaminen on vaikeaa, en tee sitä huvikseni.
Kerro miksi sinä olet eronnut? Miksi ihmiset nykyään eroaa? Mulla oli katastrofi mies - juoppo, väkivaltainen ja arvaamaton - siksi oli PAKKO erota. En oikein tajua miksi ihmiset eroaa ihan tavallisista, mukavista miehistä? Valistakaa tietämätöntä.
valitettavasti
Kannatan sitä että suhteen pelastamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Mutta jos tunnetta ei enää ole niin ero on paras vaihtoehto.
Ajattelen nimenomaan lapsia, tuleeko heidän saada sellainen parisuhdemalli jossa ei rakasteta vaan kylmästi hoidetaan ruoka pöytään ja lahjat kuusen alle ja se siitä?
Ja vielä infoksi; ruoho ON vihreämpää ;-)
Lapset ovat minulla joka toinen viikonloppu sekä myös niiden välillä viikolla eripituisia jaksoja riippuen mm. siitä, onko X työmatkoilla. Ja vaikka ei olisikaan matkoilla, niin silti lapset tulevat viikolla luokseni. Tämän lisäksi juhlapyhinä vuorotellaan lasten kanssa, esimerkiksi lapset ovat nyt jouluna minulla, mutta uudenvuoden äitinsä kanssa. Viime vuonna asia oli päinvastoin. Kannattaa muuten laittaa paperille nuo tapaamisjutut, jos ette tule toistenne kanssa toimeen. Meillä ei näin ole, mutta eipä tuota ole onneksi ollut tarvettakaan, vaan niistä tapaamisista on sovittu toistaiseksi yhteisymmärryksessä. Tapaamiset on sovittu suunnilleen puoleksi vuodeksi kerrallaan etukäteen, ja joskus tuleekin pieniä muutoksia. Niistäkin on selvitty. Ja koska asumme melko lähekkäin, ei lasten noutaminenkaan ole mikään iso homma. Haen viikolla lapset iltapäivällä päiväkodista ja vien ne sinne sitten aamulla takaisin, viikonlopulla palautan lapset illan suussa.
Kun erosimme, lapset olivat 6 ja 8 vuotiaat. Silloin sovimme, että lapset ovat isällä joka toinen viikonloppu lauantai iltapäivästä sunnuntai-iltaan. Tästä koetin pitää kiinni, koska se ainoa hetki, jolloin sain levätä. Muutaman vuoden kuluttua vanhempi ilmoitti, että ei halua käydä niin usein isällään, pienempi halusi edelleen. Emme riidelleet varsinkaan lasten kuullen, koetimme sopia aina kaikesta. Kun isä vaihtoi paikkakuntaa, sovimme, että minä jään ainoaksi huoltajaksi eli purimme yhteisestä sopimuksesta yhteishuoltajuuden. Minä saan päättä kaikesta, mies ei laita kapuloita rattaisiin. Kerron hänelle kuitenkin kaikki, mitä lasten elämässä tapahtuu, en salaile mitään. Varsinkin viranomaisten on vaikea tajuta ja uskoa, että jotkut eronneet voivat keskustella lapsistaan tappelematta.
Lapset (yläasteella) ovat isällä joka toinen vkl pe-illasta su-iltaan ja yhtenä arkipäivänä viikossa iltapäivä-seur.aamu.
Exällä myös matkatyö, joten tapaamisia joudutaan hänen puoleltaan siirtelemään varmaan joka neljäs viikko (siis sitä arkitapaamista, viikonloput ovat onnistuneet paremmin, tosin niissäkin joitakin siirtoja per vuosi). Nämä siirrot tulleet myös aika lyhyellä varoitusajalla.
Vaatii siis joustoa puolin ja toisin, valitettavasti usein vain toisin, eli meilläkin vain exän työn johdosta, itse olen muistaakseni kerran joutunut siirtämään työn vuoksi.
Kun kävimme vahvistamassa tapaamissopimusta soskussa niin täti oli kovin epäröivä "näin tulkinnanvaraisen sopimuksen toteutumisesta käytännössä", vaatii hyvät puhevälit ex-puolisoiden kesken. Totta sekin, ekana vuotena eron jälkeen oli aika hankala saada mitään asioita sovussa puhuttua
Vieläkin joskus käy niin, ettei mulle jostain aiemmin sovitusta johtuen käykään esim. viikonlopun siirto ja hell breaks loose... Silloin ei ole auttanut muu kuin exän hankkia "hoitopaikka" (lähinnä mummola tms.) lapsille, jos olen ollut esim. matkalle lähdössä ja liput varattuna jo.
Onnea, toivottavasti saatte asiat sovussa selviteltyä!
Meillä sopimuksessa lukee vain että isällään joka toinen viikonloppu, ei muuta. Hyvin on mennyt. Lapset jo kolmatta vuotta tapailleet isää joka toinenviikonloppu säännöllisesti pe-illasta su-iltaan. Kaikki juhlapyhät minulla, toki ex:kin saisi mutta eipä ole innokas ottamaan ja lapset taas haluavat olla ne luonani. Toisinaan jos tulee vaihdon tarvetta niin ok, mutta yritetään ettei tulisi, koska on hankalaa taas järjestää jo kiinni laitettuja omia menoja toisaalle. Eli aikuiset järjestää omat yksityiset menot niille vapaille viikonlopuille.
Nykyisin meillä tapaamiset on sidoksissa myös ex:n uuden kumppanin lasten viikonloppuihin, minun uuden kum. lasten äiti-tapaamisiin, sekä minun uuden kum. ex:n uuden miehen lasten tapaamisiin. Huh! mutta nyt 05 vuosi selvä ja viikonloput pitkälti kiinni. Uuden kump. kanssa olemme molemmat niitä lähejä ja lapsemme toivovatkin että saisivat olla juhlapyhät yhdessä.
Kaikki on kiinni keskusteluyhteyksistä, joustamisesta ja lapsikeskeisesti ajatellen.
Eikä sen puoleen ongelmiakaan. Lapsi on isällään periaateessa joka toinen viikonloppu. Joskus voi olla 2 viikonloppua peräkkäin, joskus sitten taas kotona muutaman viikon.
Lomilla on isällänsä miten milloinkin sovitaan.