mistäköhän aloittaisin... meillä on aivan mahtava elämä, mies tekee kaikkensa meidän puolesta (minä ja 5kk poika) hän antaa rahaa jos on ylimäärästä,hän vie ja kuskaa (kun ei ole muutakuin yks auto ja täälä ei ole paikallista liikennettä)ja mitä muuta noh äijä tekee kaikki.. ja oonko mä kiitollinen tietysti, mutta miksi sitten ainainen tappelu pystys? voiko se johtua siitä että me ollaan tosin tunnettu toisiamme vasta vajaa puolitoista vuotta, vaiko siitä että mies on yli 12tuntia päivässä töissä, ja minä yksin pojan ja 2koiran kanssa kotona.. entiiä, sillon kun oonyksin pojan kanssa kaikki on hyvin, oli viikon äitini luona ja kaikki oli hyvin,mutta heti kun mies tulee kotiin menee n.10min ja tappelu on alkanu...
nyt mä ehotin eroamista, ja mies haukku luovuttjaksi,laiskaksi ja en ole yhtään sellanen kuin sillon kun tavattiin (EI SE EDES TUNTENU MUA SILLON), ja yritin kertoa että se olisi paras pojallemme, en halua että poika kasvaa riitaisessa talossa.
mun vanhemmat ovat eronneet ja se oli parasta, mieheni vanhemmat eivät ole eronneet ja ovat sinnitelly yhdessä vaikka suorastaan vihaavat toisiaan... mutta miksi näytellä rakastunutta jos ei oikeastaan ole? noh okei mä oon luovuttaja, haluan vaan parasta lapselleni...
entiedä olen väsynyt ainaiseen tappeluihin,ja haluiaisin vaan olla rauhassa...
älkää ymmärtäkö mua väärin mieheni on täydellinen,huomaavainen ja kaikkea muuta ihanaa, mutta ei vissiinkään mulle...
entiedä mitä tehdä!!
nyt mä ehotin eroamista, ja mies haukku luovuttjaksi,laiskaksi ja en ole yhtään sellanen kuin sillon kun tavattiin (EI SE EDES TUNTENU MUA SILLON), ja yritin kertoa että se olisi paras pojallemme, en halua että poika kasvaa riitaisessa talossa.
mun vanhemmat ovat eronneet ja se oli parasta, mieheni vanhemmat eivät ole eronneet ja ovat sinnitelly yhdessä vaikka suorastaan vihaavat toisiaan... mutta miksi näytellä rakastunutta jos ei oikeastaan ole? noh okei mä oon luovuttaja, haluan vaan parasta lapselleni...
entiedä olen väsynyt ainaiseen tappeluihin,ja haluiaisin vaan olla rauhassa...
älkää ymmärtäkö mua väärin mieheni on täydellinen,huomaavainen ja kaikkea muuta ihanaa, mutta ei vissiinkään mulle...
entiedä mitä tehdä!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on ihan samalaista,lapsi on vähän yli 3kk,ja kaikki on hyvin ennen kuin mies tulee töistä,sitten mä aina aloita riidan ja känisen miehelle koko illan. Ehkä se vaan johtuu siitä et mä en saa yöllä nukutuks kun lapsi kitisee ja oon sitten vihainen siitä miehelleni kun hänen ei tarvitse herätä yöllä kuin kerran kuukaudessa. Meillä ainakin riitaa tulee siitä kun mies ei suostu hoitaa lasta ja istuu vaan tietokoneella töiden jälkeen. Mä meen kohta lakkoon! Miettinyt olen eroa,mutta katsellaan nyt.
Jos nyt menisitte ensin vaikka parisuhdeneuvontaan. Miettikää sitten uudelleen.
Mistähän nuo teidän riidat saa alkunsa, onkohan arki tullut vastaan. Ei osata ottaa vastuuta aikuisuudesta ja velvollisuuksista, äidin luo on kiva mennä. Onko tullut mieleen, että miehesi haluaa kumppanin rinnalle eikä kahta lasta. Oletteko pohtineet suhdettanne keskustelemalla, ei tunti tai pari, vaan kunnolla. Mitä sinä olet tehnyt suhteen eteen? Oletteko käyneet perheneuvolassa apua hakemassa? Jos nyt kuitenkin päätät erota ihanasta miehestäsi, niin jätä ainakin lapsi hänelle ja mene itse äidin helmoihin kasvamaan.
Muista e-pillerit!
Ensinnäkin oon helvtin hyvä äiti!!!
ja toiseksi, menin äitini luo koska se asuu 4tunnin päästä ja en ole liiemmin nähnyt ristiäisten jälkeen!!! menin sinne niinkuin jäähylle,kun on joutunut olemaan 4seinän sisällä puoliväliraskaudesta tähän asti!!
lastani en jättäis isälle vaikka on ihana mies ei se sitä tarkota että on hyvä isä!!!
eihä tää osaa edes kylvettää, pitäisi tulla kädestä pitämään kiinni...
no nyt täytyy mennä koska joudun tänään leikkaukseen...
voi,voi,voi!!
koirat jäisi minulle myös koska ne ovat minu eikä voisi kiinnostaa miestäni pätkääkään...
mä en kirjottanut saamaan haukkauja, kirjotin tänne etsimään samanlaisessa pattitilanteessa oleville...
sinä 22vuotta naimisissa oleva, höpötät turhia, ja koko ajan ajat väärää asiaa...
entiedä miten asian sulle voisin selittää..
EN TUNNE ITSENI SIDOTTUNA LAPSEENI ENKÄ KOIRIINI!!! Ne ovat parantanut elämääni ja kuolisin heidän vuokseen, ottaisin itselleni kaiken maailman taudit,kiroukset ym ym jos sillä voisin estää lasteni (koirat ovat myös beibejäni) tuskat (ja tuskilla tarkoitan pienet kolhut,rokotuksen tuntemat kivut nuhat yms yms)
tässä on ainoastaan kyse miehestni ja minusta, mietin asiaa olisiko parempi olla yhdessä, miten kaikki tappelut ja riidat haittaisi vauvaamme, vai olisko hän onnellisempi ja kasvaisi paremmin jos olisi kaksi rakastavaa vanhempaa,mutta myös onnellista vanhempaa jotka asuvat erillään..
tätä minä funtsin... ja halusin tietää jos jollakin on ollut vastaavanlaista mutta se on ohi menevää, johtuuko tämä jostain ihmeellisestä masennuksesta vai voiko tämä sittenkin johtua tänään todetusta kilpirauhasen liikatoiminnasta (kuulemma aiheuttaa mm. ärsymystä,hermoilua ja "sekoilua")
joten älä tule katsomaan meitä pitkin nokkaasi, joillakin on ongelmia ja haluamme tietoa onko joillakin samanlaista ongelmaa ja miten he selvisivät.. Onnittelen sinua hyvästä ja pitkästä suhteesta!!
mua vieläkin vaan ihmetyttää,miten sanoit että kannattaisi jättää lapseni miehelleni vaikka hän tekee töitä yli 12tuntia päivässä... (outoa että kannatat asiaa että lasta hoitaisi jossain hoitolassa vieraitten ihmisten luona... Näinkö sinä olet tehnyt???) ei ihme että sulla eiole ongelmia...
(noin eihän kuulostanut mukavalta,miksi ihminen alkaa kritisoimaan toista kun ei edes tiedä mikä on tilanne... en tarkoittanut äsköistä halusin vain että tiedät miltä se tuntuu..)
apua ja auttavaa sanaa kokemuksista on kiva saada, mutta ei kritiikkiä, ja rumia ajatuksia sellaiselta henkilöltä joka ei tiedä missä mennään...
p.s.sinä jolla oli samanlainen ongelma, onko asia selvinnyt, vai onko vielä jotain ongelmia? olisi kiva kuula miten sinä selvisit, ja jos et pyydäppä lääkäriäs tekeen verikokeita kilpirauhasista (jos toi nyt on se ongelman syy..)
hyvää jatkoa kaikille =)
olet siis tympäänynyt olemaan kotona? "sidottuna neljän seinän sisään lapsen ja koirien kanssa".
mikä muuttuisi jos lähtisit? koirat jäsi miehelle, mutta lapsi seuraisi ja sitoisi edelleen. ne kuule sitoo seuraavat 20 vuotta jos todella aoit olla "helvetin hyvä äiti", joka ei heitä lasta aikuiseksi eskarin alkaessa ja väitä, että lapsi ei enää mutsia kaipaa kun sillä on kaverit.
onko sinulla työpaikkaa? voithan aina ehdottaa, että isä ottaa loput vanhempainloma kaudesta ja itse palaat töihin. olisit äiti ne 16tuntia ja töissä 8. et olisi sidottu seiniin, vaan näkisit muitakin aikuisia.
kyllä isä osaa niin kylvettää kuin vaihtaa vaipatkin, mutta hän tekee ne tavallaan. sinun on vain annettava hänen hoitaa ne ilman valvontaasi.
miksette osta toista autoa, vaikka halvempaa, jottet ole niin sidottu kotiisi. joku äiti lapsi piiri ja omaa harrustus, ystävä porukkaa ihan lapsi henkisesti.
miten elämäsi paranisi, kun jäisit vain lapsen kanssa kahden? kerro mitä ajattelet, kuinka arki sujiusi, mistä rahat elämään, lapsen hoito? et kai aio äidillesi muuttaa ja hänellä lasta hoidattaa????
voivoivoi kirjoitettiin 22vuotta naimisissa henkilön kirjoituksen jälkeen..
on vaan väärässä kohdassa...