Tiedän että tää,, ei ehkä kuulu tänne sekaan, mutta menköön. Ikävä isääni, joka olis tänään täyttänyt 71 v. Poistui kuitenkin äkillisesti n. 2,5 v. sitten. Olin aina isän lapsi, nimi oli enne, olis voinut sanoa. Hän oli hyvä isä, läsnä kun tarvittiin, jaksoi kuunnella, vielä aikuisenakin, kannustaa, löytää hyviä asioita. Oma persoonansa. Meillä oli sama huumorintaju. Hänen ajatuksiaan/ kasvatustaan olen jollain tapaa omassa elämässäni seurannut.
Ensimmäiset puoli vuotta isän kuoleman jälkeen oli pahimmat. Sitten tajusin, että kuitenkin ne vuodet, kun hän oli olemassa, eivät olleet kadonneet minulta mihinkään. En uusia muistoja saa, enkä häntä enää halaamaan pääse, mutta niin kauan kuin minä olen olemassa, on hänkin. :,(
Ensimmäiset puoli vuotta isän kuoleman jälkeen oli pahimmat. Sitten tajusin, että kuitenkin ne vuodet, kun hän oli olemassa, eivät olleet kadonneet minulta mihinkään. En uusia muistoja saa, enkä häntä enää halaamaan pääse, mutta niin kauan kuin minä olen olemassa, on hänkin. :,(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Isäsi varmasti pilven reunalta lukee tämän kauniin viestin ja lähettää sieltä terveisiä.
Miten isäsi kuoli?
Aika nuorena kuitenkin, millaiset elämäntavat olivat hänellä?
Olipa tökerö kysymys heti suruvalittelujen perään..
Tökeröä? Olen vain tiedonhaluinen tai sinusta ehkä utelias luonne!
Syöpä se oli, joka vei. Liki saappaat jalassa lähti, niin kuin ehkä toivoikin- jos siis sellaista voi toivoa. Muistolleen r.i.p.
Ka ja alkoholismi
Ethän seuraa isäsi alkoholismia, ethän?
Luulet?
En luule mitään, mutta voi olla.
Tieto on valtaa, ei luulo!
joka meillä löylyä heittelöö.
Niin ne kaikki poistuu yksi kerrallaan. Elämän ja kuoleman lait. Olisko melkein saman ikäinen ellei lähes sama.