???????????
ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.
Κέρβερος
13363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se, mikä on kirouksen sana käärmeelle, se on siunauksen sanaa ihmisille.
Mikä tässä protoevankeliumissa mietityttää?
Aivan , sen sanan Jumala sanoi kun Syntiinlankeemuksen asiaa ruodittiin.
1 Moos 3:15, Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille: se on Rikkova sinun pääsi, ja sinä olet rikkova hänen
kantapäänsä , .
"Minä panen vainon sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille." Jumalan sana seurakunnassa on vaimon siemen, joka on taipuvainen vanhurskauteen ja hyvään. Saatanan siemen on juuri synti, synnin taula, synnillinen himo lihassa. Ja tämä vihamielisyys
on lakkaamattomassa käynnissä, tuon apostolin sanan mukaan (Gal. 5:17): "Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan." Lihassa on saatanan siemen ja liha pyrkii synnyttämään synnin ja kantamaan hedelmää synnille. Mutta Hengellä on Jumalan siemen ja Henki pyrkii synnyttämään vanhurskautta ja kantamaan sille hedelmää. Ja niin nämä kaksi "ovat toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte" (Gal. 5:17).
Protoevankeliumissa ennustetaan, että vaimon siemen, Kristus, haavoittuu kantapäähän. Tämä toteutui ristillä, kun naulat hakattiin Jeesuksen kantapään läpi.
Ennustuksen pääasia on, että samalla kertaa kuin käärmeen pää murskataan, samalla kertaa sen murskaajaa haavoitetaan. Siinä on ennustettu, että Jeesus kuollessaan voittaa per.keleen.
ePaimen pohti tätä raamatunkohtaa viime syksynä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12921216
Luther:
Tämä lohdutus saa alkunsa siitä, ettei Jumala kiroakaan Aadamia ja Eevaa niin kuin käärmettä. Se seuraus tästä kyllä on, että Aadam ja Eeva pannaan taistelemaan tätä vihollista vastaan, etteivät olisi levossa. Lohdutuksen pääkohta on kuitenkin se, että huolimatta vihollisen viekkaasta ja juonikkaasta taistelutavasta on syntyvä siemen, joka murskaa käärmeen pään. Tässä tuodaan näkyviin Saatanan hirmuvallan lopullinen kukistaminen, vaikka se ei tule päättymään ilman katkeraa ratkaisevaa taistelua, joka ihmisen on käytävä.
Katsopa silti, kuinka epätasainen tämä taistelu on oleva. Ihmisen kantapää on tässä vaarassa, pää kyllä turvassa ja voittamaton. Vaimon siemenen tavoitteena taas ei ole ainoastaan käärmeen maha ja häntä, vaan hänen on murskattava ja maahan poljettava käärmeeltä itse sen pää. Tämä voitto annetaan meille kuitenkin lahjaksi. Niinhän Kristus selvästi sanoo, että saalis jaetaan sen jälkeen kun väkevä on voitettu" (Luuk. 11:22). Uskossa nimittäin kristitty pääsee synnin, lain ja kuoleman voittajaksi niin, etteivät helvetin portitkaan ole häntä väkevämmät.
Tämän ensimmäisen lohdutuksen ja tavallaan kaiken armon lähteensilmän, josta kaikki lupaukset raikkaasti pulppuavat, esivanhempamme ja heidän jälkeläisensä saivat tunnollisesti oppia. Esivanhempamme oivalsivat, että tämän lupauksen heiltä puuttuessa jäisi ihmisten pariin aivan niin kuin muidenkin elollisten olentojen, suvunjatkaminen, joka ei merkitsisi mitään muuta kuin jälkeläisten tuottamista kuolemaa varten. Tuo taivaasta luonnolle lisäksi annettu lahja siis enennetään tässä, jopa pyhästi vahvistetaan, kun saadaan sellainen suvun jatkamisen toivo, että sen ansiosta Saatanalta murskataan pää. Tästä ei ole tuloksena ainoastaan se, että Saatanan hirmuvalta kukistetaan, vaan sen ansiosta myös luonto, joka synnin tähden on joutunut kuoleman alaiseksi, saavuttaa iankaikkisen elämän. Tässä ei Mooses enää puhukaan luontoon kuuluvasta käärmeestä, vaan hän puhuu Perkeleestä, jonka pää ovat kuolema ja synti, niin kuin Kristus sanoo Johanneksen 8. luvussa, että hän on murhaaja ja valheen isä. Kun hänen valtansa on murskattu, toisin sanoen Kristuksen työllä synti ja kuolema voitettu, mikä on enää esteenä meidän, Jumalan lasten pelastumiselle?
Tähän tapaan Aadam ja Eeva käsittivät nämä sanat ja saivat lohtua syntiä ja epätoivoa vastaan, kun heillä oli toivo, että tämä tulisi tapahtumaan Kristuksessa, ja tämän lupauksen toivossa he viimeisenä päivänä myös tulevat nousemaan iankaikkiseen elämään.
K. V. Tamminen, (1882–1946), rovasti
”Se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15)
Tämä on ensimmäinen Jumalan antama lupaus Messiaasta. Sitä onkin aina kutsuttu alkuevankeliumiksi. Se on ihana lupauksen sana. Paratiisin aurinko oli mennyt mailleen, mutta lupauksen aurinko oli noussut. Ne sanat ovat oikeastaan kiroussanoja, jotka Jumala lausui käärmeelle. Mutta se, mikä on kirouksen sana käärmeelle, se on siunauksen sanaa ihmisille.
Kaksi vapisevaa, oman kurjuutensa syvästi tuntevaa, mennyttä puhtauttaan ja kirkkauttaan surevaa ihmislasta kuulee nuo sanat. Mikä kirkas valo niistä tunkeutuikaan heidän epätoivoisen sydämensä pimeyteen! Kuinka monta kertaa ne sanat sitten tulevan elämän aikana toivatkaan heille lohdutusta. Heidän synkkä katseensa kirkastui joka kerran, kun he muistivat nuo sanat: ”Se on polkeva rikki sinun pääsi.” Vaimon siemen on polkeva rikki käärmeen pään. Milloin, milloin se tapahtuisi? Sitä he vain odottivat. Nuo sanat olivat kuin tulikirjaimin syöpyneet heidän sieluunsa. Niitä he muistelivat tiellä käydessään, maata pannessaan ja ylösnoustessaan. Eivätkä niin tehneet vain Aadam ja Eeva. Samoin varmaan jokainen hurskas, oikea israelilainen teki. He pitivät kiinni Herran lupauksesta.
Tutkikaamme sitä tarkemmin. Jo tämä ensimmäinen ennustus on äärettömän rikassisältöinen. Oikeastaan sinun ei tarvitsisi Raamatustasi muistaa eikä tietää muuta kuin tämä ensimmäinen lupauksen sana voidaksesi olla autuudestasi vakuuttunut. Siinä on jo ilmaistu meille, kuka käärmeen pään polkee rikki ja millä tavoin se tapahtuu.
Käärmeen pään rikkipolkijaksi sanotaan vaimon siementä. ”Vaimon siemen on polkeva rikki sinun pääsi”, niin Jumala sanoi käärmeelle. Olemme jo ennen osoittaneet, että vaimon siemenellä tarkoitetaan vaimon jälkeläisiä, ihmissukua. Yksi ihmissuvusta, eräs vaimon jälkeläisiä oli oleva se, joka polkee rikki käärmeen pään. Sellainen oli Jeesus. Hän oli vaimon siementä. Hän oli yksi meistä. Ajattele, Jeesus kuuluu samaan ihmissukuun kuin sinä ja minä.
Matteuksen evankeliumin alussa on ihmissuvun sukuluettelo. Siinä näet syntisten ihmisten nimien rinnalla myös nimen Jeesus Kristus. Samassa sukuluettelossa, jossa on minun ja sinun nimesi, on myös Jeesuksen nimi. Mutta Jeesus ei ole vain ihminen. On otettava huomioon, ettei Jumala sano: miehen siemen, vaan sanoo: vaimon siemen. Vaikka tämä käärmeen pään rikkipolkija on yksi ihmisistä, yksi vaimosta syntynyt, hän ei ole kuitenkaan miehestä syntynyt.
Enkeli Gabriel sanoi Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut.” Samalla kertaa kuin hän on totinen ihminen, samalla kertaa hän on myös totinen Jumala. Tämä on tärkeä tietää ja uskoa varsinkin nykyisenä aikana, jolloin monen mielestä Kristuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä on vain kaunis juutalainen taru. Ei koskaan kukaan ihminen olisi voinut vapahtaa meitä perkeleen vallasta. Se olisi jäänyt tekemättä iankaikkisesti. Mutta hän on Jumala ja ihminen. Sen ilmaisee jo tuo ensimmäinen ennustuksen sana: vaimon siemen.
Tämä ensimmäinen ennustus ilmaisee meille myös, millä tavoin käärmeen pään rikkipolkeminen tapahtuu. Siinä sanotaan: ”Se on polkeva rikki sinun pääsi ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Se, joka polkee rikki käärmeenpään, saa käärmeeltä piston. Samalla kertaa kuin käärmeen pää murskataan, samalla kertaa sen murskaajaa haavoitetaan. Siinä on jo ennustettu, että Jeesus kuollessaan voittaa perkeleen. Voittaja itse saa haavoja. Näemme myös, että niin tapahtuu. Ilman haavoja ei sankarimme päässyt taistelusta. Käärme pisti häntä kantapäähän. Ja juuri sen tähden että hän sai haavoja, hän meidät vapahti. Käärme luuli voittavansa pistäessään häntä, mutta se juuri oli hänen häviönsä syy. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo: ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia” (Hepr. 2:14–15). Ja Paavali sanoo: ”Tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” Pietari sanoo: ”Hänen haavainsa kautta te olette paratut.” Näemme selvästi kaikkialta Raamatusta, että juuri käärmeen pään rikkipolkijan kuoleman kautta käärmeen pää poljettiin rikki. Niin laulaa myös Luther: ”Kuollessaan särki käärmeen pään. Helvetin vallat voitti hän, Eteemme avas taivaan.”
Mutta mitä merkitsee se, että käärmeen pää on poljettu rikki? Sehän on vertauskuvallista puhetta. Johannes sanoo: ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot”. Eiköhän siinä lauseessa ole ilmaistu, mitä merkitsee se, että käärmeen pää on poljettu rikki. Perkeleen työt on tehty tyhjäksi. Se, että ihmiskunta lankesi syntiin, oli perkeleen työtä. Käärmeen viekoittelemina Aadam ja Eeva söivät kielletystä puusta. Mutta nyt on perkeleen työt tehty tyhjäksi. ”Se paha, mitä puu teki kielletty, Se ristinpuussa on lääkitty, Se meit’ ei voi surmata enää.”
Yhtä puhdas kuin maailma oli ennen syntiinlankeemusta, yhtä puhdas se on nyt käärmeen pään rikkipolkijan kuoleman johdosta. Meidän syntimme on kaikki otettu pois. Vaimon siemen on voittanut, koko ihmissuku on voittanut.
Kun valtakunta taistelee valtakuntaa vastaan, eivät kaikki lähde taisteluun. Vaimot, lapset, vanhukset ja kaikki muut taisteluun kykenemättömät jäävät kotiin. Mutta kun sanoma saapuu taistelukentältä: meidän sotajoukkomme on voittanut, karkottanut vihollisen, silloin riemuitsee koko kansa. Vanhukset ja lapset, rammat ja raajarikot syleilevät toisiaan ja sanovat: ”Me voitimme, me voitimme!” Samoin myös kun oli kysymys käärmeen pään rikkipolkemisesta, ei koko vaimon siemen, koko ihmissuku, lähtenyt taisteluun. Se oli taisteluun kykenemätön. Mutta sillä oli yksi, vain yksi, joka kykeni taisteluun. Oli yksi sitä väkevää haarniskoitua väkevämpi, yksi ihmissukuun kuuluva, vaimon siementä oleva, joka lähti taisteluun. Hän itse sanookin: ”Kuurnan minä poljin, minä yksinäni, ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani. (Jes. 63:3) Mutta sittenkin, vaikka ei kukaan meistä ole ollut taistelussa mukana, sittenkin me saamme riemuita: me olemme voittaneet. Kaikki saavat iloita. Koko vaimon siemen saa iloita. Koko ihmissuku saa puhjeta voittovirsiä veisaamaan ja huutaa: ”Me olemme voittaneet!” Vaikka olisit kuinka kurja tahansa, ontuva tai raajarikko, joka et mihinkään taisteluun kykene, saat kuitenkin huutaa: ”Me olemme voittaneet, minä olen voittanut!” Apostoli Paavali puhkeaa myös tällaiseen voittohuutoon sanoessaan: ”Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” Jeesuksen kautta on vaimon siemen, koko ihmissuku, voittanut. Olemme voittaneet! Käärmeen pää on poljettu rikki. Halleluja!
Kiitän!
Ei ainoastaan oma ymmärrykseni hiukan lisääntynyt, vaan myös pikkuisen esikoisuuden ymmärtäminen.
Naps! - tällainen ääni siis kuluu palapelin palan sovittelun loppuhetkillä. Ei silti, etteikö loodassa olisi vielä se vajaa tuhat palaa jäljellä, mutta yksi kerrallaan.....
Ettei tule väärää käsitystä, niin lainaamani tekstin kirjoittaja K.V. Tamminen oli evankelisia eli SLEY:läisiä.
""kerboroc""
Palaan vielä vanhan teemaan . kuka selvittäisi jos se on selvitettävissä .
Miksei HERRA antanut tuomiota saa ta na lle. koska kaikesta päätellen
hän oli Käärmeen sisällä kun viekoittelu tehtiin , muttakun Herra tuli
saa ta na oli jo lähtenyt livohkaan , kun HERRA oli kysynyksessä niin
miksei hän Rangaisut saa ta naa , tätä ei ymmärrä..
Avauksen otsikko oli "sinä olet pistävä", - vastaus on piru. JOs pirulta kysytään ei kukaan saa uskoa Jeesukseen ja päästä taivaaseen. Tämä on hänen projektinsa,
viedä kaikki maailman kansa kanssaan hel'vettiin. Melkoisen he'lvetin hän on jo tehnyttämän maan päällä elämisestä, ja aina vain pahenee loppua kohti.
Kiitos myös kaikille vastaajille! Asia ei ole helppo, kuten ymmärtänette, ainakaan minulle.
Kyllä tämä on sitä Armon ja Rakkauden evankeliumia. Pelastus on annettu ihmiselle ylhäältä jo silloin kun olimme vielä synneissämme pimeydessä , ennen Armon vastaanottamista. Tänä päivänä on niinpaljon Evankeliumia pelastuksesta joka on tämän maan päältä syntynyttä, ihmisten omista lähtökohdista jossa yritetään kelvata Jumalalle omine ansioineen. Galatalaiskirje. Paavali toteaa heille mm. Teoistako saitte Hengen Vai uskossa kuulemisesta. Teot eivät kelpaa Jumalalle meidän vanhurskaudeksemme ,vaan
uskon kuuliaisuus Jumalalle ja Kristuksen kallis veri. Jeesus Jumalan poika on sen yksin saanut aikaan ,niinkuin tämän keskustelun pääaiheena on. Väkevämpi on riistänyt väkevältä aseet. Voitto on jo varma. Jatkakaamme ystävät aina taistelua voitosta käsin. Jos Jumala on meidän puolella kuka voi olla meitä vastaan. Aamen !