Miksi pitäisi jaksaa taistella?
Missään ei ole mitään järkeä enkä tule voittamaan tätä taistelua syömishäiriötä vastaan kuitenkaan..Helpompi vaan luovuttaa.
Ei ole elämää enää, se on kadonnut tän kaiken aikana. Tänään loukkasin parasta ja ainoata ystävääni pahasti. Nyt todella yksin..
Ei vaan jaksa.
Missään ei ole mitään järkeä enkä tule voittamaan tätä taistelua syömishäiriötä vastaan kuitenkaan..Helpompi vaan luovuttaa.
Ei ole elämää enää, se on kadonnut tän kaiken aikana. Tänään loukkasin parasta ja ainoata ystävääni pahasti. Nyt todella yksin..
Ei vaan jaksa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
äitisi, itsesi ynnä muiden vuoksi jotka rakastavat sinua. Jumalankin. Olen vain sivusta seurannut anoreksian kanssa kamppailua ja alan pikkuhiljaa tajuta mitä se on ja kuinka syvällä ihmisessä. Kyllä sinä vielä paranet! askel kerrallaan, ja joka pienen pieni askel on voitto!
Oma läheiseni käyttää sitä(huomaan) että hän lukee jotakin samlla kun syö, niin ei "tajua" syövänsä. Keksi jokin konsti jolla saat edes vähän kerrallaan menemään. On ihan se ja sama mitä syöt kunhan vähän jotakin.. :)
tsemppiä
Jaksa vielä...kyllä sä vielä pääset pois siitä kierteestä...
Taistele! Älä anna sille valtaa!
tiedän, että on helpompi sanoa ku toteuttaa se, mutta taistele kuitenkin!
Kiitos teille kauniista sanoista ja tuesta..
Olen itsekin joskus käyttänyt tuota keinoa, että lukenut tai katsellut tv:tä ja syönyt samalla, mutta ei tehoa enää.. Mikään ei auta.
En näe tulevaisuutta, en jaksa ajatella tai edes toivoa..
voimia sinulle, älä anna periksi.
vaikka sairaus varmasti nirhaa sinua elävältä, on varmasti jokin syy jatkaa.
eikö ole MITÄÄN mikä olisi sen arvoista?
jotain asiaa, jonka vuoksi haluat pysyä kuvioissa. pienempiä sisaruksia, joiden haluat nähdä kasvavan, äitiä joka rakastaa ja jonka sydän särkyisi, jos sinä lähtisit pois, mitään?
koeta nähdä edes pieni pilkahdus toivoa, nyhtää jostain hieman uskoa, ammentaa vähän rakkautta.
sinulla voi olla suurenmoinen elämä edessäi, sitä kun ei ihminen koskaan etukäteen tiedä. kaikki ei ole meidän omissa käsissämme.
kirjoitan sinulle sähköpostia lähipäivinä. jos ei muuten, pysy kuvioissa vaikka siksi!!!
ajattele, kokemastasi paskasta ja kaikista vaikeuksista, joita olet joutunut kohtaamaan elämässäsi olet saanut sellaista elämänkokemusta, jota ei kirjoista opi.
ehkä jonain päivänä kokemuksesi voivat olla jollekulle korvaamaton apu, ehkä se piste, jossa vielä joku kääntyy, miettii uudestaan, epäröi.
sinä voit tietämättäsi vaikka pelastaa jonkun elämän.
olen seurailut juttujasi, olet ollut palstalla paljon.
et ole yksin, minäkin olen ollut seurassasi ja olen täysin varma siitä, että jo tämän palstan kautta olet auttanut lukemattomia ihmisiä!
voimaavoimaa ja siunausta!!!
ja ystäväsi, uskon teidän sopivan vielä. älä murehdi.
kaikki riitelevät, jokainen loukkaa joskus ja meistä kaikki antavat myös anteeksi!
Että itse olen varmaan potilaan läheisenä tehnyt kaikki mahdolliset virheet.. suuttunutkin. Sitä kun ei ymmärrä..on neuvoton.
Mutta aina olemme sopineet. Ihmisiä me vaan ollaan kaikki..
nyt tuntuu vasta, että alan pikkuhiljaa ymmärtää. Ja siinä olet myös sinä ollut apuna!
Isot kiitokset teille molemmille!
Ganjamama odotan innolla meilisiä! Ihana, jos jaksat kirjoittaa mulle!
Läheinen; välittäminen ei ikinä ole väärin. Ei tätä voi ymmärtää kukaan läheinen, kun ei ymmärrä itsekään. Tärkeintä on, jos vaan jaksat olla olemassa. Minä loukkasin ystävääni todella pahasti. Hän on jaksanut katsoa kaikki sekoilut, auttanut ja tukenut, tehnyt ihan kaiken mahdollisen ja ihan liikaa.. Nyt käskin olla välittämättä, en halunnut huolestuttaa. Ymmärrän, että hän suuttui tai loukkaantui. Ihan oma syyni, tyhmä olen.
Silloin kun on itse töpeksinyt.. on kiltisti nöyrryttävä ja pyydettävä anteeksi:) Voi kuinka usein olenkaan joutunut tekemään sen.. !!
Osaat hyvin kertoa tunteitasi täälläkin. Kerro ystävällesikin. Kerro kuinka lujilla olet ja että sen vuoksi "suusta lähtee joskus sammakoita".. mutta tarvitset häntä ja et halua menettää.
En pysty puhumaan kasvotusten tai kertomaan oikeastaan asioitani edes ystävälleni, meillä ei ole ikinä kotona puhuttu asioista, joten on hankalaa. Siksi kirjoittelenkin tänne ja kiusaan teitä ajatuksillani.
Mutta taidan olla kokonaan väärällä palstalla.. Olin tänään psyk.polilla ylilääkärin luona valitukseni takia. Tämän lääkärin mukaan mulla ei ole syömishäiriötä vaan omaperäiset syömistottumukset. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa..
Ihanaa, kun koko ajan lyödään lyötyä.. En jaksa nyt ajatella tai mitään. Haluan vaan kadota. Ja yritän olla olematta katkera niille, jotka oli sitä mieltä, että mulla on ongelma ja siihen pitää hakea apua.
Tiedänpähän nyt, että voin jatkaa samaan malliin, kun mulla ei ole syömishäiriötä. Kaikki siis hyvin, mä vaan kuvittelin kaiken.
Tuo alkaa jo vaikuttaa siltä että haluat väkisin syömishäiriön, onne sinulle vaan. Onneksi ei itse enää tarvitse kärsiä samaa.
ONNEA
Anteeksi, mutta mitä tarkoitat?!
Tarkoitukseni oli kyllä hakea apua, monen vuoden taistelun jälkeen.. Vois miettiä ennenkuin kirjoittaa!!! En olis tarvinnut enää lisää haukkuja tälle päivälle!!!!
Ihan tarpeeksi paha olo muutenkin!!
*jatkaa itkemistä*
Äsköistä edeltävä viestisi kuukosti vain siltä, että kun lääkäri sanoi että ei sinulla ole syömishäiriötä niin kirjoitit että pitää vaan jatkaa "samaan malliin"
Oletko edes yrittänyt lopettamista vai on ruokailu tottumuksesi vain omituiset.
Jos olet sitä mieltä että sinulla on syömishäiriö niin kyllä siihen aina apua löyty.
Esim. Varaa aika psykologille.
Menin tänä syksynä ensimmäisen kerran lääkärille syömishäiriön takia. Hän oli aivan huippu ja ihanan kannusta, otti tosissaan. Kirjoitti lähetteen paikallisen sairaalan psyk.polille. Ensimmäinen henkilö, jonka tapasin oli terapeutti, jonka kanssa keskustelusta jäi todella huono ja paha mieli. Lääkärini (joka siis kirjoitti lähetteen) mielestä minun kanatti ehdottomasti antaa palautetta. Tein näin ja sain ajan ylilääkärille. Tänään tämä kyseinen ylilääkäri sitten totesi, että minulla ei ole syömishäiriötä, ainoastaan omaperäiset syömistottumukset.
Kuitenkin palelen, on rytmihäiriöitä, hiukset tippuu, pyörtyilen jne. Päivällä oli todella paha olo tuon lääkärissä käynnin jälkeen. Tunsin kaiken ihan turhaksi. Ja siis tämän lääkärin kommenttien jälkeen ajattelin, että koska ei mulla ole mitään ongelmaa, voin jatkaa samalla tavalla.
No toivottavasti sait jotain selvää.. Ja mihin mun nyt pitäis mennä? Yksityiselle vai? Ei mun rahat riitä. Ja mullahan ei ollut edes ongelmaa..
Mikä on painoindeksisi?.. sehän jo kertoo paljon..
Ja sitä voi pitää mittarina tarvitsetko apua. Vai "kostiko" lääkäri sinulle tekemäsi valituksen.. nekin on joskus semmosia. Oma läheiseni pistettiin sairaalasta pois oman onnensa nojaan ja vain siksi kun hän ei suostunut syömään mielialalääkkeitä.. potku parsauksiin ja tyyliin "pidä vaivas".. vaikka hänen Bmi on alle 13..
Jos Bmi si on alhainen, ole sinnikäs ja mene toista kautta hoitoon..älä anna yhden tien lannistaa..
Ei se bmi kaikkea ratkaise. Itse en olisi varmaan enää tuollaisella bmi:llä enää elossa, kun nyt ei enää meinaa kroppa kestää..
Itse olen sairastanut joskus pahasti ja parantunut...hei ihmiset hyvät elämä on kivaa siinä on kivoja asioita ne vaan pitää löytää, itse löysin opiskelusta ja siitä se lähti...miksi syömistä pitää ajatella niin vakavasti..syö mitä syöt ja ota elämästä kaikki irti mitä saat sieltä se löytyy...ja nykyään on kiva jopa istua iltaa kavereitten kanssa ja tehdä ruokaa sen olen oppinut, että saan syödä niin paljo kun jaksan mutta liikun sen mukaan...sairaus kai sekin mutta paljon paljon terveellisempi vaihotehto.