Tällä hetkellä istuisimme apaattisina katsellen töllöä. Jonka jälkeen laahustaisimme sänkyyn rättiväsyneinä sanomatta sanaakaan. Ehkä hieman käsivarresta raapsuttaisimme ennen tasaista tuhinaa.
Tekisimme näin
Tähän aikaan
14161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Käsivarresta rapsuttaminen kuulostaa ihanalta. kait sitä jotain muutakin voisi tehdä? Mutta täytyisikö sitä aina niin kovasti höpöttää?
elämä on
Minä ainakin antaisin edes hyvänyönpusun rakkaalle naiselle.
Olisi ihanaa kun katsoisimme töllöä yhdessä ja nukkuisimme YHDESSÄ. Yksin ei ole kiva nukkua :(
ei kuulosta yhtään meiltä
Sehän on selvä, että jostain on rapsutettava, ennen tuhinaa.
Totesin vain, millaista elämä normaali arki on. SE on kaikkein parasta, lopulta.
Arki on parasta aikaa, mutta ei arjen tarvitse olla tylsää. Riittää kun on tunnetta, tahtoa ja toivoa, jota jakaa yhdessä. Olla vain, katsoa syvälle silmiin, pitää toisesta kiinni, silittää, olla lähellä ja halata. Sanoja ei tarvita. Arki on suorastaan luksusta, ainakin mulla. Ja siinä sitten jos joku karvainen mies, niin niin voiko enempää pyytää?
Kuka on anonut sen olevan tylsää, en minä ainakaan.
Tähän aikaan olisimme saman peiton alla suukottelemassa. Ei mitään töllöjä, toisiamme voisimme töllöttää ja paijailla. Ei mitään tartteis sanoa, ehkä kuitenkin rakas ja rakastan...sinulle rakas mies
Kulta, sinähän alat oppia, miten veronmaksajia valmistetaan. Töllötellään toisiamme ja rapsutellaan ja... nautiskellaan ja ... ja nautiskellaan... öitä ja aamu nautiskelut.
;D ei veronmaksajia. Meitä vaan kiitos ja aamuin illoin, onkohan se lupaus *räps räps* kainoa räpsyttelyä?
siitä rapsutuksesta tietää että toinen on lähellä, ihan vieressä.
Näin on. Vai onkohan sittenkään.