Kerro

Että sä oot niin kaunis ihminen, sitä ajattelen juuri nyt.

Sitä miten ihanaa olis jos s olis viekussa.

että miten kauan tunteitaan voi juosta pakoon? Kieltää? Mitätöidä? Milloin se loppuu ja mitä sitten tapahtuu? Sairastuuko ihminen sellaisesta?

sinuahan tässä, mitäs muutakaan.

sitä mitä sinä ajattelet ja mitä minä ajattelen tästä kaikesta.

Että sinä olet äärettömän rakas, rakas :)

myös minä ajattelen sinua, sinun hymyäsi, se on oikeasti valloittava:) Mä en edes tunnista sinua jollet sä hymyile. Ajattelen, kuka sä oikeasti olet, mitä sinä tunnet, mitä sinä olet kokenut sinun elämässäsi, miten näet maailmaa ja tulevaisuutta sinun silmin jne.
Mutta joka tapauksessa olen todella iloinen, että koskaan törmäsin sinuun. Niin vahingossa kuin olla ja voi. Mietin sinua paljon ensi tapaamisemme jälkeen, tosin aivan muissa asioissa. Tunnen sinussa jotain hyvin tuttua ja turvallista, en tiedä mistä se tulee. Nainen, vahvakin nainen hakee miehestä aina turvaa, jonka selän taakse piiloutua tarvittaessa:)

Minä x = kaikki hyvin
Minä x = kaikki hyvin || - Minä
x = kaikki hyvin - Minä
x = rakas nainen

Jaa, entä totuustaulun tekeminen. Onnistuuko?

että ottaisko lisää jätskiä. :P

Oon vaan helsetin onnellinen. Mun mies on aivan helsetin ihana. Kaikki solmut on avattu.

Lyö tyhjää

Mietin että mitä ihmettä yhden miehen kanssa tekisin. Mitähän hän yrittää minulle viestittää? Olenkohan ymmärtänyt oikein asian minkä hän on halunnut minulle viestittää? Mikä tarkoitus tällä kaikella on ollut? Miksi kaikki nämä sattumat hänen nähtäväkseen ja tietoonsa? Hän on tietoinen asioista joista hänen ei pitäisi olla tietoinen ihan kuin kohtalo olisi puuttunut asiaan ja halunnut hänen olevan asioistani perillä. Mikä tämän kaiken tarkoitus on? Ihan kuin meidät olisi pariksi tarkoitettu ja oltais sitä kohti matkalla. Tämä on niin outoa..

Sitä että minä olen tyhmä, enkä varmaan ansaitse häntä vaikka hänet niin tahtoisin.

tacoja.

Ikävöin miestä ja mietin mitähän tuo tekee juuri nyt. Nukkuu yksin? Toivottavasti...

olin sängyn pohjalla, kuten tavallista, ja ajattelin mukavia.

Päivää. Ajattelen mitä kaikkea pitäisi tänään tehdä. Pitäisi pestä jääkaappi, leipoa kauraleipää tai mustikkapiirakkaa. Pitäisi siivota vaatehuone. Pitäisi parsia sukasta reikä. Pitäisi käydä parissa virastossa. Pitäisi ostaa nuottipaperia ja maitoa. Pitäisi soittaa yhteen paikkaan. Pitäisi lukea yksi kirja, ennenkuin myöhästyy. Pitäisi viedä roskat. Pitäisi, pitäisi, pitäisi sitä sun tätä. Ressiähän tässä pukkaa :)
Pitäisi ennenkaikkea lopettaa tänne kirjoittelu.
Taidankin pitää vapaapäivän ja juoda kaffia.

Ajattelen kesää. Makoilen riippumatossa ja kuuntelen pienten ystävieni sirkutusta ympäröivien puiden oksilla. Pikkuruiset laululintuset lämmittävät mieltäni kilpaa auringonsäteiden kanssa. Olen tyyni ja lapsekkaan onnellinen. Olen saanut puheyhteyden sinuun ja ymmärrän sinua ja toimintaasi paikassa, jossa oli yhteinen menneisyys erikseen. Olen saavuttanut tietoisuuden itsestäni ja tunteistani niin täysin, että syvä raukeus ja luottamus ympäröi minua. Vaivun uneen, jossa tervehdin sinua vailla mitään rooleja tai ennakko-odotuksia. Olen saavuttanut sen, mistä haaveilen.

http://moreintelligentlife.com/sites/default/files/legacy/Baby.jpg

tekis mieli.

Arjen askareiden keskellä. Paitsi etten ole saanut tehtyä vielä yhtään mitään. No, huomenna on uusi päivä. Mitä ajattelen tällä hetkellä. Juuri tällä hetkellä ajattelen häntä, ketä ajattelen. Juuri tänään haluaisin kuulla hänen äänensä, kommunikoida, vaihtaa ajatuksia, kuulumisia. Itse asiassa ajattelen ja ikävöin häntä juuri nyt.

Ajattelen, että jos tapahtuisi sellainen ihme, ehkä jotkut konjunktiot, kiertoradat ja planeetat menisivät omituisesti kohdalleen, että hän ottaisi yhteyttä, miten reagoisin. Todennäköisesti pyörtyisin järkytyksestä (positiivisesta sellaisesta :) ja löisin pääni kirjahyllyn nurkkaan, olisin täysin sanaton tai puhuisin mongoliaa.

Tiedän kyllä tosiasiat, enkä odota mitään. Kunhan sorruin tyhmästi haaveilemaan.

Alitajuisesti aina häntä.