Nukun huonosti yöllä ilmenevien jonkinlaisten ahdistuskohtausten vuoksi. En ole perinyt hyviä unenlahjoja, vaihtelevasti kärsin nukahtamisvaikeuksista ja joinakin aikoina nukahtamiseen menee useampikin tunti.
Nyt on alkanut sitten tulla tätä ahdistusta. Öiseen aikaan tuntuu jotenkin kuin tajuaisi kaiken luonnon kunnolla ja selkeämmin. Päivällä ei tunnu ne asiat läheskään niin pahoilta eikä edes tule silloin mieleen aina. Yleensä tämä olo tulee juuri kun olisin vaipumassa uneen, tai ehkä jo ollut hetken unessa ja havahdun hereille. Siihen liittyy sellaisia ajatuksia, että elämäni on oikeastaan paljon pahemmassa jamassa kuin normaalisti tulen ajatelleeksikaan, ja sellainen tunne, että koko maailma ja tämä elämä on ihan kummallinen ja outo. Kaikki tuntuu ihan omituiselta, ja pelko, että on jotenkin ihan yksin oikeastaan siinä. pelkään siinä että olen sekoamassa. Samanlainen ahdistus tulee yöllä myös siitä, että menetän rakkaan läheiseni. Minulle on oikeastaan kehittynyt siitä jonkinasteinen pakkoajatuksen tapainen ongelma, mutten kärsi siitä jatkuvasti. Ennen nukahtamista ikään kuin sanon mielessäni: "***** kuolee." ja havahdun menettäen nukahtamisen rippeet. Tämä tulee myös noissa ahdistuskohtauksissa, kuten pari päivää sitten yhtäkkiä havahduin yöllä ajatukseen, että hänen kuolemansa olisi jotain niin käsittämätöntä ettei sellaista vaan voi tapahtua, en kestäisi sitä.
Mutta siis en ole aiemmin kärsinyt noin voimakkaasta ahdistuksesta yöllä, vaan pelkkää tavallista murehtimista on ollut. Mistä tämä voisi johtua ja miten saisin tämän loppumaan? haluaisin nukkua yöt kunnolla ja rauhassa.
Nyt on alkanut sitten tulla tätä ahdistusta. Öiseen aikaan tuntuu jotenkin kuin tajuaisi kaiken luonnon kunnolla ja selkeämmin. Päivällä ei tunnu ne asiat läheskään niin pahoilta eikä edes tule silloin mieleen aina. Yleensä tämä olo tulee juuri kun olisin vaipumassa uneen, tai ehkä jo ollut hetken unessa ja havahdun hereille. Siihen liittyy sellaisia ajatuksia, että elämäni on oikeastaan paljon pahemmassa jamassa kuin normaalisti tulen ajatelleeksikaan, ja sellainen tunne, että koko maailma ja tämä elämä on ihan kummallinen ja outo. Kaikki tuntuu ihan omituiselta, ja pelko, että on jotenkin ihan yksin oikeastaan siinä. pelkään siinä että olen sekoamassa. Samanlainen ahdistus tulee yöllä myös siitä, että menetän rakkaan läheiseni. Minulle on oikeastaan kehittynyt siitä jonkinasteinen pakkoajatuksen tapainen ongelma, mutten kärsi siitä jatkuvasti. Ennen nukahtamista ikään kuin sanon mielessäni: "***** kuolee." ja havahdun menettäen nukahtamisen rippeet. Tämä tulee myös noissa ahdistuskohtauksissa, kuten pari päivää sitten yhtäkkiä havahduin yöllä ajatukseen, että hänen kuolemansa olisi jotain niin käsittämätöntä ettei sellaista vaan voi tapahtua, en kestäisi sitä.
Mutta siis en ole aiemmin kärsinyt noin voimakkaasta ahdistuksesta yöllä, vaan pelkkää tavallista murehtimista on ollut. Mistä tämä voisi johtua ja miten saisin tämän loppumaan? haluaisin nukkua yöt kunnolla ja rauhassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ennen nukahtamista moni murehtii jonnin joutavia asioita. Ja aamupäivällä on yleensä kovin ahdistus.
Tee tunnin ulkolenkki, käy lämpösessä suihkussa, teetä/kevyt iltapala, ota melatoniini tabletti, sänkyyn ja lue kirjaa. Kirja pois kun alkaa uni tuleen. Kokeilepa tällaista.
Ei missään nimessä kannata teetä juoda illalla. Tee on stimuloivaa ja usein sisältää eräitä määriä kofeiiniakin, joka on piriste. Joissain teejuomissa on paljonkin kofeiinia.
Ihan hyviä neuvoja unen saantiin, mutta sitä en hakenut. Kyse ei ole asioitten murehtimisesta tietoisesti, vaan saatan hyvinkin olla jo vaipunut johonkin horrosmaiseen tilaan, jossa en ajattele mitään, tai olla jo unessa. Sitten vain jostain alitajunnan sopukoista kait pomppaa pintaan tuollainen paniikkireaktio. tuosta kofeiinista muuten tulin lukeneeksi tällä palstalla pyörivän keskustelun sen vaikutuksista ahdistukseen ja siitä tulikin mieleen, että voisiko minullakin kahvin juonti olla osasyynä noihin. en kyllä juo muulloin kuin yhden kupin aamulla.
Hei,
En varmaan osaa auttaa, mutta mullakin on ollu viime aikoina tuo tietyn ihmisen menettäminen mielessä. Yritän järkeillä itelleni että miten ihmeessä voin pelätä sitä niin paljon, enhän mä ees itse voi vaikuttaa siihen kehen tutustun. Enkä aina tuntenu ko. ihmistä. Mutta harvoinpa se järkeily tuntuu auttavan. Ihminen ei ole kovin rationaalinen. Eikä kai tarvikkaan olla. Tulee vaan ristiriitainen olo kun tietää ettei oikeasti ole kovin suuria ongelmia mutta tunteet sanoo muuta.
Tee rauhoittaa ja kahvi kiihdyttää. Juo teetä jossa ei kofeiinia.