Vaikeaa!!!!:(

Olet vakavasti sairas. Itse olen 15 wee ja sairastuin vuonna 2001 anoreksiaan. Olen 146 cm ja painoin sairaalaan joutuessani 21 kg. Olin aina ollut laiha, mutta halusin olla vielä laihempi. Niimpä rupesin liikkumaan aivan kauheasti jopa 5 tuntia päivässä, en syönyt paljon mitään. Menin niin huonoon kuntoon, että en jaksanut aamulla oikein nousta ylös, palelin jatkuvasti, käteni olivat sinertävät, takapuoleni kuihtui olemattomiin, naamaani ilmestyi kamalia juovia kun hymyilin ja ohimoluut törröttivät,kylkiluista ja hartialuista puhumattakaan. Oli vaikea pysyä hereillä, istuminen tuotti tuskaa, koska takamukseen sattiu.Sitäkö haluat itsellesi?! Enpä usko! Sairastin anoreksiaa 2 vuotta 24 tuntia vuorokaudessa. Olämäni oli helvettiä. Mielessä pyöri vain ruoka ja liikunta. En voinut elää tavallista elämää. Kärsin kaikesta vain siksi, että halusin olla laihempi, vaikka todellisuudessa muutuin vain kamalammaksi!
En halua pelotella sinua, mutta haluan kertoa totuuden, niin voit miettiä mitä olet itselllesi tekemässä. Jos vielä jatkat samaa rataa, sinua alkaa pyörryttämään, sulkeudut omiin oloihisi, alat vihaamaan itseäsi yhä enemmän, saatat saada sydämen rytmihäiriöitä, minä sain niitä ja sairaalassa sanottiin, että ei ole varmaa selviänkö. Aiheutin sairaudellani suurta tuskaa perhelleni ja sukulaisilleni, mutta en minä halunnut laihtua, se oli anoreksia, joka kielsi syömästä ja pakotti liikkumaan, vaikka voimia ei ollut. Mieti haluatko antaa anoreksian ohjata elämääsi ja tehdä sinusta sen orjan vai haluatko viettää ihanan elämän terveena ja iloisena. Olet vielä kasvuiässä ja nyt jos koskaan sinun pitäisi syödä ja kasvaa, se mitä syöt menee kaikki kehitykseesi ei lihomiseen. Huomasin se, mutta liian myöhään. En ole yhtään kehittynyt fyysisesti. Näytän 10 vuotiaalta. Ei ole rintoja eikä kuukautisia, voi olla, että kehitykseni on pysähtynyt, mutta lääkäri on antanut vielä tivoa. Nyt painan 30 kg, ja olen 146 cm pitkä. Painoa pitäisi vielä nostaa pari kiloa niin kehitykseni ehkä käynnistyisi. Olen saanut ravitsemusterapeutilta ruokalistan johon on merkitty määrä joka pitää päivän aikana syödä.
Olen voittanut anoreksian, en enää anna sille valtaa, mutta valtavasti työtä se on vaatinut ja vaatii edelleen jotta vanha rytmi ei enää pääse toistumaan, mutta ilman lääkäreitä ja perhettäni en olisi siihen pystynyt.Jos et halua kokea helvettiä niin tee nyt hyvä tyttö jotain asialle. Kerro ensimmäiseksi tunteesi vanhemmille. Helppoa se ei varmaan ole, mutta ajattele tulevaisuutta, tiedät millainen anoreksia on kun se saa otteen, siitä ei pääse helpolla pois. Toivon, että ymmärrät ja haet apua. Jos haluat kirjoitella ja keskustella asiasta enemmän, kertoisin mielelläni omista kokemuksistani ja kuuntelisin mielelläni sinun ajatuksiasi. Voisin auttaa sinua, koska tiedän että sinun on paha olla. Voin antaa sähköpostiosoitteeni jos haluat keskustella.

saman kokenut kirjoitti:

Olet vakavasti sairas. Itse olen 15 wee ja sairastuin vuonna 2001 anoreksiaan. Olen 146 cm ja painoin sairaalaan joutuessani 21 kg. Olin aina ollut laiha, mutta halusin olla vielä laihempi. Niimpä rupesin liikkumaan aivan kauheasti jopa 5 tuntia päivässä, en syönyt paljon mitään. Menin niin huonoon kuntoon, että en jaksanut aamulla oikein nousta ylös, palelin jatkuvasti, käteni olivat sinertävät, takapuoleni kuihtui olemattomiin, naamaani ilmestyi kamalia juovia kun hymyilin ja ohimoluut törröttivät,kylkiluista ja hartialuista puhumattakaan. Oli vaikea pysyä hereillä, istuminen tuotti tuskaa, koska takamukseen sattiu.Sitäkö haluat itsellesi?! Enpä usko! Sairastin anoreksiaa 2 vuotta 24 tuntia vuorokaudessa. Olämäni oli helvettiä. Mielessä pyöri vain ruoka ja liikunta. En voinut elää tavallista elämää. Kärsin kaikesta vain siksi, että halusin olla laihempi, vaikka todellisuudessa muutuin vain kamalammaksi!
En halua pelotella sinua, mutta haluan kertoa totuuden, niin voit miettiä mitä olet itselllesi tekemässä. Jos vielä jatkat samaa rataa, sinua alkaa pyörryttämään, sulkeudut omiin oloihisi, alat vihaamaan itseäsi yhä enemmän, saatat saada sydämen rytmihäiriöitä, minä sain niitä ja sairaalassa sanottiin, että ei ole varmaa selviänkö. Aiheutin sairaudellani suurta tuskaa perhelleni ja sukulaisilleni, mutta en minä halunnut laihtua, se oli anoreksia, joka kielsi syömästä ja pakotti liikkumaan, vaikka voimia ei ollut. Mieti haluatko antaa anoreksian ohjata elämääsi ja tehdä sinusta sen orjan vai haluatko viettää ihanan elämän terveena ja iloisena. Olet vielä kasvuiässä ja nyt jos koskaan sinun pitäisi syödä ja kasvaa, se mitä syöt menee kaikki kehitykseesi ei lihomiseen. Huomasin se, mutta liian myöhään. En ole yhtään kehittynyt fyysisesti. Näytän 10 vuotiaalta. Ei ole rintoja eikä kuukautisia, voi olla, että kehitykseni on pysähtynyt, mutta lääkäri on antanut vielä tivoa. Nyt painan 30 kg, ja olen 146 cm pitkä. Painoa pitäisi vielä nostaa pari kiloa niin kehitykseni ehkä käynnistyisi. Olen saanut ravitsemusterapeutilta ruokalistan johon on merkitty määrä joka pitää päivän aikana syödä.
Olen voittanut anoreksian, en enää anna sille valtaa, mutta valtavasti työtä se on vaatinut ja vaatii edelleen jotta vanha rytmi ei enää pääse toistumaan, mutta ilman lääkäreitä ja perhettäni en olisi siihen pystynyt.Jos et halua kokea helvettiä niin tee nyt hyvä tyttö jotain asialle. Kerro ensimmäiseksi tunteesi vanhemmille. Helppoa se ei varmaan ole, mutta ajattele tulevaisuutta, tiedät millainen anoreksia on kun se saa otteen, siitä ei pääse helpolla pois. Toivon, että ymmärrät ja haet apua. Jos haluat kirjoitella ja keskustella asiasta enemmän, kertoisin mielelläni omista kokemuksistani ja kuuntelisin mielelläni sinun ajatuksiasi. Voisin auttaa sinua, koska tiedän että sinun on paha olla. Voin antaa sähköpostiosoitteeni jos haluat keskustella.

Kiitos..

KyynelPrinsessa kirjoitti:

Kiitos..

Mun osoite on [email protected] (vähän naurettava, mut se tulee mun lemmikkien nimistä Mimosa ja Leevi, rotta ja kissa)

saman kokenut kirjoitti:

Olet vakavasti sairas. Itse olen 15 wee ja sairastuin vuonna 2001 anoreksiaan. Olen 146 cm ja painoin sairaalaan joutuessani 21 kg. Olin aina ollut laiha, mutta halusin olla vielä laihempi. Niimpä rupesin liikkumaan aivan kauheasti jopa 5 tuntia päivässä, en syönyt paljon mitään. Menin niin huonoon kuntoon, että en jaksanut aamulla oikein nousta ylös, palelin jatkuvasti, käteni olivat sinertävät, takapuoleni kuihtui olemattomiin, naamaani ilmestyi kamalia juovia kun hymyilin ja ohimoluut törröttivät,kylkiluista ja hartialuista puhumattakaan. Oli vaikea pysyä hereillä, istuminen tuotti tuskaa, koska takamukseen sattiu.Sitäkö haluat itsellesi?! Enpä usko! Sairastin anoreksiaa 2 vuotta 24 tuntia vuorokaudessa. Olämäni oli helvettiä. Mielessä pyöri vain ruoka ja liikunta. En voinut elää tavallista elämää. Kärsin kaikesta vain siksi, että halusin olla laihempi, vaikka todellisuudessa muutuin vain kamalammaksi!
En halua pelotella sinua, mutta haluan kertoa totuuden, niin voit miettiä mitä olet itselllesi tekemässä. Jos vielä jatkat samaa rataa, sinua alkaa pyörryttämään, sulkeudut omiin oloihisi, alat vihaamaan itseäsi yhä enemmän, saatat saada sydämen rytmihäiriöitä, minä sain niitä ja sairaalassa sanottiin, että ei ole varmaa selviänkö. Aiheutin sairaudellani suurta tuskaa perhelleni ja sukulaisilleni, mutta en minä halunnut laihtua, se oli anoreksia, joka kielsi syömästä ja pakotti liikkumaan, vaikka voimia ei ollut. Mieti haluatko antaa anoreksian ohjata elämääsi ja tehdä sinusta sen orjan vai haluatko viettää ihanan elämän terveena ja iloisena. Olet vielä kasvuiässä ja nyt jos koskaan sinun pitäisi syödä ja kasvaa, se mitä syöt menee kaikki kehitykseesi ei lihomiseen. Huomasin se, mutta liian myöhään. En ole yhtään kehittynyt fyysisesti. Näytän 10 vuotiaalta. Ei ole rintoja eikä kuukautisia, voi olla, että kehitykseni on pysähtynyt, mutta lääkäri on antanut vielä tivoa. Nyt painan 30 kg, ja olen 146 cm pitkä. Painoa pitäisi vielä nostaa pari kiloa niin kehitykseni ehkä käynnistyisi. Olen saanut ravitsemusterapeutilta ruokalistan johon on merkitty määrä joka pitää päivän aikana syödä.
Olen voittanut anoreksian, en enää anna sille valtaa, mutta valtavasti työtä se on vaatinut ja vaatii edelleen jotta vanha rytmi ei enää pääse toistumaan, mutta ilman lääkäreitä ja perhettäni en olisi siihen pystynyt.Jos et halua kokea helvettiä niin tee nyt hyvä tyttö jotain asialle. Kerro ensimmäiseksi tunteesi vanhemmille. Helppoa se ei varmaan ole, mutta ajattele tulevaisuutta, tiedät millainen anoreksia on kun se saa otteen, siitä ei pääse helpolla pois. Toivon, että ymmärrät ja haet apua. Jos haluat kirjoitella ja keskustella asiasta enemmän, kertoisin mielelläni omista kokemuksistani ja kuuntelisin mielelläni sinun ajatuksiasi. Voisin auttaa sinua, koska tiedän että sinun on paha olla. Voin antaa sähköpostiosoitteeni jos haluat keskustella.

On todella hienoa että olet päässyt noin hyvin yli sairaudestasi ja pystyt kirjoittamaan siitä.
Opiskelen tällä hetkellä sosiaali ja terveys alaa ja olen varma että tekstisi pysäyttää jonkun, minä ainakin jäin miettimään.

Kiitos sullekin, että jaksat kannustaa...
Mä oon monesti aikonut mennä kertomaan terkkarille ja vanhemmille, mut sit en oo kuitenkaa uskaltanut...:( hirveetä!!!!
Mä oon lukenut nuita sunkin juttuja täällä palstalla ja haluan toivottaa sullekin kaikkia jaksamisia ja voimia..