Olen narsistin uhrin läheinen ja yritän ymmärtää mekanismia, jolla tämä viheliäinen noidankehä toimii. Monelta osin tiedän ja ymmärränkin. Mutta minusta tuntuu, että kun aikaa kuluu, läheiseni liukuu etäämmälle ja etäämmälle. Soittaa yhä harvemmin, tulee käymään yhä harvemmin. Välimatkaa on 300 km. Narsistin luo muuttaessaan lupasi moneen kertaan, että tulee kyllä kerran kuussa tapaamaan lapsiaan ja lastenlapsiaan, jotka ovat olleet hänelle ”elämä”. Eipä ole lupaukset pitäneet, jatkuvasti huonommin itse asiassa.
Hän jopa tietää, että uusi puolisonsa on narsisti. Suhde on kestänyt parisen vuotta, naimisiin menivät viime syksynä. Mies ei ole fyysisesti uhkaava tms., lähinnä säälittävä epäsosiaalinen tapaus, jolla ei ole ystäviä, ei pidä juuri yhteyttä ainoaan aikuiseen lapseensa jne. En usko, että kontrolloisi läheiseni puhelimen käyttöä eli ei varmasti pahimmista päästä sinänsä.
Lähinnä kaipaisin teiltä konkreettisia kokemuksia, miten etäännyitte läheisistänne tai miksi. Mikä sen sai aikaan? Kaipasitteko ystäviänne tuossa suhteessa? Mitä tapahtui suhteille läheisiinne, kun sitten erositte narsistista?
Minulla on sellainen olo, että läheiseni ei tule käymään, koska yrittää joustaa ja kuulostella, mikä on sopiva määrä yhteydenpitoa. Tuntuu vain, että sitä on jatkuvasti vähemmän.
Kammottavaa tässä on se, että narsistin ote heijastuu myös meihin uhrin läheisiin, vaikka olen tehnyt selväksi, että en juuri halua olla tekemisissä narsistin kanssa. Valtava huoli eikä voi tehdä mitään. Itselläni on ollut valtava surutyö käsiteltävänä siitä, mitä olen menettänyt. Olimme hyvin läheisiä, mutta sitten annettiin ymmärtää, että minun on nyt väistyttävä, läheiseni ilmoitti, että hän elää nyt ”omaa elämäänsä”. Nyt olen ikään kuin hyväksynyt sen, että läheiseni itse tekee omat virheensä. Silti asia painaa.
Osaatteko antaa neuvoja, mitä minun pitäisi läheiseltäni kysyä? Miten minun pitäisi toimia? Miten olisitte toivoneet, että teidän läheisenne, ystävät ja sukulaiset olisivat toimineet, kun näkivät tilanteen epätodellisuuden ja kammottavuuden?
(Minusta tuntuu, että läheiseni jääräpäisesti kieltäytyy ymmärtämästä ja uskomasta, että joukossa on myös niitä, joiden kanssa puolitiehen vastaan tuleminen ei auta tai kompromissit tai sopimukset tai mikään, mikä normaaliin vuorovaikutukseen kuuluu.)
Hämärtyykö siinä suhteessa jotenkin todellisuus, se mitä pidetään yleisesti normaalina käytöksenä toista kohtaan?
Anteeksi sekava viesti...
Hän jopa tietää, että uusi puolisonsa on narsisti. Suhde on kestänyt parisen vuotta, naimisiin menivät viime syksynä. Mies ei ole fyysisesti uhkaava tms., lähinnä säälittävä epäsosiaalinen tapaus, jolla ei ole ystäviä, ei pidä juuri yhteyttä ainoaan aikuiseen lapseensa jne. En usko, että kontrolloisi läheiseni puhelimen käyttöä eli ei varmasti pahimmista päästä sinänsä.
Lähinnä kaipaisin teiltä konkreettisia kokemuksia, miten etäännyitte läheisistänne tai miksi. Mikä sen sai aikaan? Kaipasitteko ystäviänne tuossa suhteessa? Mitä tapahtui suhteille läheisiinne, kun sitten erositte narsistista?
Minulla on sellainen olo, että läheiseni ei tule käymään, koska yrittää joustaa ja kuulostella, mikä on sopiva määrä yhteydenpitoa. Tuntuu vain, että sitä on jatkuvasti vähemmän.
Kammottavaa tässä on se, että narsistin ote heijastuu myös meihin uhrin läheisiin, vaikka olen tehnyt selväksi, että en juuri halua olla tekemisissä narsistin kanssa. Valtava huoli eikä voi tehdä mitään. Itselläni on ollut valtava surutyö käsiteltävänä siitä, mitä olen menettänyt. Olimme hyvin läheisiä, mutta sitten annettiin ymmärtää, että minun on nyt väistyttävä, läheiseni ilmoitti, että hän elää nyt ”omaa elämäänsä”. Nyt olen ikään kuin hyväksynyt sen, että läheiseni itse tekee omat virheensä. Silti asia painaa.
Osaatteko antaa neuvoja, mitä minun pitäisi läheiseltäni kysyä? Miten minun pitäisi toimia? Miten olisitte toivoneet, että teidän läheisenne, ystävät ja sukulaiset olisivat toimineet, kun näkivät tilanteen epätodellisuuden ja kammottavuuden?
(Minusta tuntuu, että läheiseni jääräpäisesti kieltäytyy ymmärtämästä ja uskomasta, että joukossa on myös niitä, joiden kanssa puolitiehen vastaan tuleminen ei auta tai kompromissit tai sopimukset tai mikään, mikä normaaliin vuorovaikutukseen kuuluu.)
Hämärtyykö siinä suhteessa jotenkin todellisuus, se mitä pidetään yleisesti normaalina käytöksenä toista kohtaan?
Anteeksi sekava viesti...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Taittava narsisti osaa tuhota/pilata toisen elämän niin perusteellisesti,että siinä joutuu omakin usko koville. Läheiset eivät edes tajua mistä on kyse,eivätkä halua todella nähdä mitään.Sinuna en tekisi asialle enää mitään,vaan suosittelisin esim.vertaistuki ryhmää,joka voi tuoda uusia näkökulmia asioihin.Voi olla,että jos yrität asialle tehdä mitään,niin se voi vain pahentaa asiaa. Eli siinä näkee todelliset ystävät ja ihmisten todelliseen luonteen.Osa voi olla myös pelkoakin tai näkevät jossakin muun olevan narsisti. Mutta narsisti voi ohjata toisia "piilo" tavalla tai on tehnyt niin pahaa jälkeä,että et voi tehdä yhtään mitään.
Hei, minun tarinan tunnetkin. En ole enää sen miehen kanssa tekemisissä, toivottavasti tilanne pysyy tällaisena. Jälkikäteen mietittynä minua ei ehdittyään ainakaan vielä eristää kenestäkään mutta jotain juttuja on mitä tulee mieleen. Tämä mies aina jollain tavalla moksahti tai pahoitti mielensä kun minä näin omia kavereita. Toisaalta, minulle tuli miehen seurassa tunne että en minä tarvitse ketään muuta juuri elämääni koska mies antoi (muka) niin paljon. Hän sai tunteen että me kaksi riitetään, eikä tarvita muita. Jonkin verran hän arvosteli ja haukkui muita ihmisiä. Hän keksi minun vanhemmille, jotka ovat läheisimpiä, lempinimiä ja jotenkin ehkä vähätteli joskus heitä ja vertasi exänsä vanhempiin. Ja hän ei ollut kiinnostunut näkemään minun kavereita. Kerran nähtiin yksi pariskunta ja siihenkin liittyi episodi.. Sanoisin niin että se henkinen voima jonka narsisti saa uhrilleen aikaan ja tuntemaan on niin iso juttu että ei siinä auta jos joku muu puuttuu asiaan. Minua itseäni auttaisi (jos siis olisin ollut vielä syvemmällä) jos joku olisi tullut sanomaan että etkö näe kuinka paljon olet muuttunut ajasta jolloin et häntä tuntenut. Minä en koe paljoa muuttuneen. Oma olotila vaan ehti muuttua hirmuisesti. Nyt kun olen tapaillut miehiä niin huomaan kyllä että ennen olisin ollut jossain keskustelutilanteesta erilainen. En osaa selittää. Tai meinaan jotenkin ajatella narsistin tapaan esim miten joku asia voisi minua hyödyttää tässä elämäntilanteessa. Ennen en ikimaailmassa olisi miettinyt niin. Voimaa täältä. Nyt ehkä tajuan sinun tuskasi asiassa. En nähnyt sitä aikaisemmin niin tarkasti. Voisinpa auttaa!
Läheisen asialla, täällä kohtalotoveri. Kyse nuoresta läheisestä joka toiminut samalla tavalla. Seuraan kirjoituksiasi muuta en uskalla. Tunnen tuskasi. Voimarutistus.
minulla kokemuksia tällaisesta. Yrittänyt puhua pahaa läheisistäni, keksiä juttuja.. jotka eivät ole totta. Yrittänyt ajaa omaa etuaan.. möksähtänyt jos pidän yhteyttä ystäviini ym. läheisiin puhelimella, käymällä kylässä tai netin kautta. Yhtä taistelua ja tällaisessa suhteessa olen edelleen. Olen kuin vanki..
Niin sinullekkin heitän kysymyksen, miksi olet "tällaisessa" suhteessa ?
"Yhtä taistelua ja tällaisessa suhteessa olen edelleen. Olen kuin vanki.."
Eikö sinulla ole muuta mahdollista elää ja olla kuin vankina?
Tuolla jossain kohtaa jo kehoittelin täydentämään lausetta, olen narsistin kanssa suhteessa koska...
Löydätkö mielestäsi hyviä syitä olla suhteessa, joka kertomasi mukaan on yhtä taistelua, jossa toinen yrittää ajaa omaa etuaan, rajoittaa yhteydenpitoa muihin ihmisiin ja koet olevasi kuin vanki...
Narsistiin voi rakastua ja he tekevät toisesta riippuvaisen itsestään. Se ei ole niin helppoa aina irtautua. Jos on räikeätä henkistä ja fyysistä väkivaltaa niin pitäisi kyllä osata jo erkautua ja äkkiä.
Niin, en usko, että on rakastunut jos kirjoittaaa täällä negatiiviseen sävyyn kumppanistaan.
Rakastuneet ihmiset ovat onnellisia ja kumppani nähdään yltiöpositiivisessa valossa, ne kuuluisat ruusunpunaiset lasit...
Mutta joo, riippuvuus on sitten toinen juttu ja senkin myöntäminen/oivaltaminen , että on riippuvainen siitä narsistista tai muuten huonosta kumppanista on yksi askel eteenpäin...
http://myrskykari.tripod.com/psykiatria/riippuvainen.html
Voi pohtia mistä syystä on riippuvainen ko. ihmisestä, mitä sen taustalla on ja miten siitä omasta riippuvuudesta voi päästä eroon jos haluaa...
Ehkäpä minä olin todella rakastunut kun näin vain hyvää ja te täällä koititte herätellä minua!?
"Ehkäpä minä olin todella rakastunut kun näin vain hyvää ja te täällä koititte herätellä minua!?"
Niinku täh. jos olet se "ei ollut normaali" tyyppi niin muistikuvani mukaan tulit kyllä palstalle melkoisen narsisti vikaluettelon kanssa, ketju jonka poistit kun pelkäsit että narsistisi tunnistaa itsensä ja ensimmäisiä ongelmakysymyksiäsi suhteeseesi liittyen tais olla se että narsisti ehdotti ns. salakihloja eikä oikeita niinkuin itse olisi halunnut...
Kuule kun rakastunut ihminen ei luettele kumppaninsa vikoja vaan puhuu vaan semmosia haniböö, pusipusi, mä oon niin onnellinen, rakastunut, nainen/mies on niin ihana, olen löytänyt elämäni miehen/naisen juttuja.Etten usko, että olit rakastunut tullessasi palstalle.
Mutta joo, tulin sulkemaan konetta, enkä viitsinyt kirjautua, kun olen lähdössä ny oman haniböönin kanssa pikkusen rimpsalle, mutta se monen mielestä veemäinen yhteenlaskutoimitus olen...
mutta ei millään pahalla, toivottavasti joskus olet kuitenkin ollut rakastunut ja mahdollisesti rakastut vielä joskus...
"Ehkäpä minä olin todella rakastunut kun näin vain hyvää ja te täällä koititte herätellä minua!?"
No juu. Ei tänne palstalle eksy yksikään rakastunut... Täällä kirjoittaa sellaiset joiden suhteista ei muualla voi kirjoittaa, koska ne ovat niin syvältä, että ne eivät mitenkään sovi lähelläkään normaalien kirjoitusten joukkoon. Eikä niitä kamaluuksia ymmärrä muut kuin saman kokeneet.
Kiitos ajatuksistanne! Jotenkin tähän suuntaan ajattelinkin sen menevän: että on helpompi vähentää yhteydenpitoa, kun ei jaksa siitä seuraavaa kiukuttelua tai mököttämistä. Että on helpompi "joustaa" ja olla varpaillaan. Suostuu siihen, koska asiahan saattaa helpottua jatkossa...
Ei läheiseni valita olostaan, mutta aistin, että ei ole täysin onnellinen. Siitä ehkä osoituksena, että yrittää vähän niin kuin vyöryttää minun päälleni sitä, että minä teen tästä vaikeaa. Sitä taakka en suostu kantamaan! Hänen mielestään minun olisi syytä pyytää narskulta anteeksi kylmäkiskoista asennettani, hän on kuulemma hyvin loukkaantunut. (Narskussa ei toki mitään vikaa ole, voi toista.) :-) Mutta minä viis veisaan, mitä mies minusta ajattelee. Minulla on omat rajani, millaista käytöstä siedän.
Kuten Kohti normaalia sanoit, että nyt vähän ymmärrät minun tuskaani, luulen, että läheisenikin ymmärtää meidän ”ulkopuolisten” huolen vasta, jos joskus eroaa siitä miehestä. Näkee sen, miten tämä on meihinkin vaikuttanut. Nyt ei jotenkin pysty katsomaan tilannetta ulkopuolelta, on liian sisässä siinä.
Olen sanonut läheiselleni, että suosittelen ulkopuolisen avun hakemista, jotta näkee, millaisessa tilanteessa elää ja miksi me läheiset olemme huolissamme ja käyttäydymme, kuten käyttäydymme. Sanoi, ettei nyt tarvitse sellaista.
Voimia!
Narsistin uhri on osa narsismin ongelmaa, koska hän on jollakin tavalla "toinen puoli" tuota ongelmaa. Uhri on NIIN itsepäinen taistellessaan oikeudestaan tulla huonosti kohdelluksi, että keinoja hänen auttamisekseen ei ole. Tylyä, mutta totta. Kaiken sen hyvän ja ihanan jolla haluat uhria "auttaa", tämä kantaa palvomansa narsistin hyväksi. En enää tiedä kumpi näistä hahmoista on inhottavampi, sillä molemmat ovat loppujen lopuksi hyvin itsekkäitä, toinen saa kiksit kiusaamisesta ja toinen sen kohteena olemisesta. Vaikea juttu, auttaminen on mahdotonta, sillä myös siitä joka yrittää auttaa, tulee osa tätä kuvottavaa kuviota, jonkinlainen hovilainen. Kannatan etääntymistä. Aina voi tehdä selväksi että ovi on auki, jos uhri haluaa oikeaa muutosta, lopettaa ruikutuksen ja valitsee sen tilalle muutoksen.
"Uhri on NIIN itsepäinen taistellessaan oikeudestaan tulla huonosti kohdelluksi, että keinoja hänen auttamisekseen ei ole. "
Niin vastasin tuonne toisaalle jo mielessä kävi taas jälleen kerran hyvinkin samankaltaisia asioita..
Monestihan täällä jos kehoittaa eroamaan siittä "kauheasta narsistista" saa kuulla monenlaiset selitykset ja vakuuttelut siitä miten se eroaminen on mahdotonta kun se narsisti niin koukuttaa...
Että toisinaan kyllä tuntuu siltä, että kun narsisti tarvitsee sen uhrinsa niin uhrikin tarvitsee sen narsistinsa, mutta uhrin kohdalla en välttämättä puhuisi itsekkyydestä vaan enemmänkin vastuun pakoilusta, on aina joku/se narsisti jota syyttää jos oma elämä ei suju toivotulla tavalla, että on tavallaan omien valintojensa uhri...
http://www.city.fi/yhteiskunta/oman elamansa uhrit/4623
" mutta uhrin kohdalla en välttämättä puhuisi itsekkyydestä vaan enemmänkin vastuun pakoilusta, on aina joku/se narsisti jota syyttää jos oma elämä ei suju toivotulla tavalla, että on tavallaan omien valintojensa uhri..."
Elämä narsistin kanssa on sen tason riepotusta, että ei ne uhrit ole mitään tavallisia valittajia, joiden elämässä olisi suunta hukassa... Narsistin uhrit ovat myrskyn silmässä. Eikä siellä myrskyn silmässä todellakaan kysellä vastuun perään, vaan näköala on vähän toinen...
Ajan kanssa sitten kun on jo edes suurin piirtein selvinnyt, voi alkaa pohtia syntyjä syviä, vaikka sitäkin, että kuka on vastuussa ja mistä. Useinhan, jollei peräti aina, narsisti tarttuukin ihmiseen, jolla on jokin hätä... raskas ongelma meneillään juuri silloin. Ja uhri tarttuu kiitollisena "pelastavaan" narsistiin, joka on tietenkin vain tavanomaisessa lähteenpyynnissä ja tottuneella silmällä valikoi ja tottuneesti takoo uhrin verkkoonsa.
Vakka kantensa valitsee, uhri on tosiaan kuin narsistin raaja, onnesta sekaisin kun saa palvella. Jos alat palvella uhria, palvelet kuviota. Hienoa jos joku uhrina elävä todella haluaa irtaantua, mutta olen nähnyt kuinka uhri ruikuttaa kurjuuttaan vuosia ja se näyttää jonkinlaiselta nautinnolta.
En löydä enää edellisiä keskusteluja mihin kirjoitin enkä muista edes mikä nimimerkki minulla oli
Minulla oli siis siskoni joka hävisi narsitin uhriksi täydellisesti. Katkaissut välinsä kaikkiin sukulaisiin,vanhempiinsa, ystäviinsä. Vain aikuisiin lapsiinsa jonkin verran yhteydessä, mutta ei edes jouluna heitä tavannut. Alkanut syyttää meitä kaikkia vainoharhaisesti, luulee että haluamme hänelle pahaa. Ilmeisesti narsisti aivopessyt siskoni. Sisko yrittää lapsiaan myös kääntää meitä läheisiä vastaan, keksii juttuja että olemme hurjia tekoja tehneet häntä vastaan. Mielestäni on jo vainoharhaista touhua. Mies on asentanut hälytysjärjestelmän siskoni talon ympärille jotta emme pääse lähestymään taloa. Lähestymiskieltoja haettu(mutta eipä menneet läpi kun ei ole mitään meitä vastaan syynä oli vain kun siskoni oli tavoittamattomisssa kesällä jonkin aikaa, ei vastaillut puhelimeen ja kun kyselimme tekstareilla oletko kunnossa ja missä olet, niin nämä käännettiin meitä vastaan että yritämme sairaalloisesti määräillä hänen elämäänsä miten saa elää). En ole moneen kuukauteen käynyt siskon talolla päinkään enkä mitään viestiä laittanut joten lähestymiskielto olisi sinänsäkin ihan turha. Viimeksi mitä olen tehnyt on että huomautin alkusyksystä häntä siitä että jättää koiransa hoitamatta kun on niin kiire miehen kanssa seurustella ja yritin ehdottaa jotain vaihtoehtoja miten koirien tilannetta voisi parantaa. Myös nämä käännettiin minua vastaan niin että yritän sanella miten siskoni elää omaa elämäänsä ja kontrolloida siskoani eli olen henkisesti sairas ja minun tulisi pikemmiten hankkiutua mielisairaalaan.
Alan olla jo tosi katkera näistä kohtuuttomista syytöksistä. Miten sisko on voinut kääntyä näin kaikkia meitä läheisiä ja ystäviä vastaan. Miten hän voi tehdä näin ikääntyville vanhemmillemme, ilmeisesti hän syyttää heitä nyt huonosta lapsuudestakin ja sairaalloisesta kontrolloinnista ja että perheemme on henkisesti sairas. En tiedä kun kuulen vain tiedonrippeitä hänen lapsiltaan jotka ovat haluttomia kertomaan siskoni kuulumisia. Viimeisin tieto on että siskoni on kääntynyt miehen uskontoon. Ilmeisesti siellä paheksutaan meitä jotka emme edusta samaa uskontoa. Ehkä mies on jo pitkänkin aikaa iskostanut siskooni että olemme pahiksia ja syntisiä.
En tiedä mutta minulla ei kyllä enää taida kovin olla ovi auki siskollini sitten jos hän joku päivä tajuaa mitä on tullut tehtyä. Kyllä minua ainakin on jo loukattu niin paljon.
Ihan tavallista on, että ihmiset vetäytyvät suhteisiinsa enemmän kahdestaan sen rakkaan kanssa. Jos on ongelmia, niin vetäydytään selvittämään ongelmia. Itseltäni kadonnut montakin ystävää miehen alle aikoinaan... Siellä on niin kivaa ja se tuntuu olevan vastaus vähän kaikkeen ilmeisesti.
Narsistin uhrit kokee sitä samaa ja usein narsisti on erittäin seksuaalinen ja saa uhrin pään aivan sekaisin. Uhri ei tunne enää mitään ketään muuta kuin narsistia kohtaan. Hän rakastaa vain ja ainoastaan narsistia. En usko, että kyseessä on mikään narsisti, jos se uhri elelee sen kanssa suht koht tasapainoista elämää. Narsistin kanssa eläminen on myrksynsilmässä olemista.
Narsisti on niin raskas henkilö, että se kerää kaikki huomion itselleen. Uhri myös yrittää antaa yhä enemmä ja enemmän ollakseen riittävä, mikä ei kuitenkaan narsistin pohjattomien tarpeiden vuoksi ole mahdollista.
Tuohon kysymykseen jos vastaisin yhdellä lauseella, niin se olisi, että halusin ainoastaan häntä.
Teidän pitäisi ottaa ja paljon yksinkertaisempi asenne tapaukseen. Tunnutte lähestyvän ongelmaa millimetrimitalla. Siitä ei ole apua tuossa mitä etsitte. Hukkaatte itsenne ja elämänne pohtiessanne läheistenne probleemaa kohta kohdalta. Irtaantukaa ja olkaa valmiina auttamaan, jos aikuiset läheisenne teidän apuanne kysyvät ja heitä haluatte auttaa.
Ette voi auttaa ihmistä, joka ei näe omaa avuntarvettaan eikä sitä apua tahdo. Hellittäkää oman terveytenne takia. Kai teillä on oma elämä?