Oletteko

"Kun oppilas on valmis, opettaja tulee" sanoo vanha sananlasku. Niin kauan kun oppilas ei ota opikseen, on seuraavat opettajat aina vain toistaan pahempia. Ehkä tähän perustuu sekin, kun jotkut naiset sanovat olevansa luuseri-imureita vetäen rassukkamiehiä puoleensa. Toiset taas pyörivät väkivaltaisissa suhteissa, toisia poljetaan maahan muutoin vaan.

Paljon on tullut tehtyä "vääriä" valintoja nuorena.
Tai oikeastaan vain valintoja, vääriähän ei ole.
Jokaisena ikänä sen mitä on ollut mahdollista niillä aivoilla ja sillä kokemuksella.

Viime aikoinakin valintoja joita jotkut on pitäneet väärinä ja sanoneet että ajattele nyt, ei tuo kannata. Ajattele vanhuutta ja ajattele sitä ja tätä.

Itse olen valintani tehnyt niin nuorena kuin nytkin.Ja voi kun elämä tuntuu hyvältä tänään.
Varoittelijat vain valittaa.

Kyynisyyden aika on onneksi takanapäin nyt voi nauttia :)

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Selkeätähän se. Sitä vaan ei kukaan osaa ennustaa, mitä seuraa, kun tekee jonkin, pienenkin päätöksen hetkessä. Ei siis tulevaiuutta pysty vieläkään täysin ennustamaan, vaikka tietenkin kokemuksen myötä vähän paremmin osaa arvailla.

Onhan noita töplinkejä sattunut, mutta sattuuhan sitä. Yhtä tekemistäni olen noitunut jo pitkään. Sillä oli ja on edelleen erittäin wittumaista vaikutusta elämääni. Vastasin yhteen puheluun ja suoraan sanottuna annoin tyhmyyttäni kucettaa itseäni. Sinällään pieni ja harmittoman kuuloinen, pikemminkin hyvä juttu sillä hetkellä. Mutta siitä tuli elinikäinen painajainen, ja siitä erittäin paljon negatiivisia asioita elämääni, edelleenkin on. Siis tänäkin päivänä.

Kaikenlaista sattuu.

=DW=

Älä käytä 'v-' sanaa enää, ole kiltti ja kohteliaampi kuin ennen naisille.

Koska olet mies, käytä kyr.pä -sanaa, se loukkaa vähemmän, ja
vaikka sekin osoittaa sivistymättömyyttä niin ei niin paljon kuin 'v-sana.!

Minäkin haluan kertoa yhden murheen aiheen omasta elämästä, jossa tulin huijatuksi kunnolla.
Olen tuntenut erään perheen n. 20vuotta. Tämä perhe taas on tuntenut erään toisen, aika köyhän perheen yli 30vuotta. Se tuttavuus oli syventynyt ystävyydeksi, jossa tämä minunkin tuntema perhe oli monin tavoin auttanut sitä köyhempää perhettä. Sen köyhän perheen tyttö meni kimppaan yhden miehen kanssa ja lapsikin syntyi heille. Perheonni kukoisti ja ystäväperheeni piti nuoreen perheeseen yhteyttä. minäkin tutustuin heihin tämän yhteisen ystäväperheen kautta ja hyvin synkkasi. Jopa niin hyvin kun nuori mies ehdotti meille taloudellista investointia niin ystäväperhe lähti sijoittamaan säästönsä ja niin tein minäkin. Mies selitti että noin vuoden päivät menee ja sitten saamme kaikki vähän voittoa, ei kamalan paljon mutta sen verran että sitten meitä ei ehkä harmita kun investoitiin hänelle tähän hankkeeseen.
Meillä ei ollut mitään syytä epäillä rehellisyyttä mutta niin vaan kävi että huijattiinhan meitä ja säästöt meni. Viranomaiset sai kaikki paperit mitä oli tehty mutta oli kuulemma omaa tyhmyyttämme että luotettiin koska "ilmaa" saa myydä. Sitähän me siis näköjään ostettiin, investointiaikomuksia eli ilmaa.
Köyhä perhe häpee nuoren miehen temppua mutta ei tee mitään, ei edes sulje suvusta kun nuori nainen on s**tanan rakastunut ja kun on yhteinen lapsiki vielä. Mies on varattomaksi julistettu ja toimenpidekiellossa eli ei enää omalle nimelleen saa firmaa tehdä.
Olen ensin vihannut, miettinyt pään puhki kostoa, sitten toivoin sille lottovoittoa että jos se vaikka sitten maksais meille takaisin. Tilanne on yhä tämä, me olemme voimattomat. Ystävyyttä ei enää siihen perheeseen ole.
Rahaa en anna kellekään, en yhtäkään kolikkoa. 50 vuotiaaksi asti olin elänyt luottavaisena, auttanut aina kavereita hädässä ja 2 kertaa koko elämän aikana on jäänyt vippi saamatta takaisin. Mietityttää vaan että miksi mulle sitten tämmöinen opetus annettiin, mihin olin syyllistynyt kun huijattiin? En ollut pyytänyt mitään voittoa investoinnista, ei se toinenkaan perhe, mehän haluttiin vaan auttaa nuori perhe liikkeelle siinä yrityksessä.

Tuleehan ne katkerat ajatukset välillä mieleen, mutta ajattelen näin, ei huolta, kateus, katkeruus ja viha pidentää ikää. Tunnen nimittäin useita pitkäikäisiä vanhuksia edellämainitut ominaisuudet hallitsevina luonteenpiirteinä.

Ja oikein kunnon kiukku antaa sisua ja energiaa.

Ajattelen kyllä, että kaikki nuoruuden valinnat vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Kaikkien niiden - hyvien ja huonojen - seurauksena olen juuri se ihminen, joka nyt olen. Joskus nuorempana kaduinkin jotakin, mutta en enää. Menneisyyteeni en voi vaikuttaa, ainoastaan siihen, mitä teen nyt ja tästä eteenpäin.

Ei ihminen voi valita ennen kuin hän tulee tietoiseksi siitä, että hän valitsee. Sitä ennen hän ajautuu ja on onnetonta loppuelämän kannalta, jos kukaan ei ohjaa. Myöhemmin ei menneisyyden seurauksia voi enää korjata ja ihminen saattaa ajautua taloudelliseen kurjistumiseen eläkepäivillä tai muuta vastaavaa.

On ikävää, kun ei voi aloittaa alusta tietoisena siitä, että ohjaan itse elämääni.

Itselläni meni 20 vuotta elämästä hukkaan turhassa koulunkäynnissä ja opinnoissa. Olisi pitänyt jättää hölppä muille ja mennä pysyvästi töihin.

Oletko ajatellut koskaan että ne valinnat (väärätkin) mitkä teit nuoruudessa, oli läksyjä mitä sun piti tehdä kasvaaksesi?

Hankala on kunnioittaa toisia jos ei arvosta itseään. Ketään esimiestä ei tarvitse kumarella, koskaan. Kyynisyys on oma valinta, ja jokaisella omat selityksensä sille. KUkaan muu ei kärsi kuin itse.

Valinnat..Sanotaan että jokainen on oman onnensa seppä,mikä pitänee osin paikkansa.
Nuorena tehtyjä valintoja mietin usein ja varsinkin vääriä valintoja,mutta ei kaikki valinnat ole omissa käsissä aina..Tienhaarat..Mistä käännyn,minne päädyn tai olisin päätynyt jos olisin valinnut eri tien ja olisiko tullut paljon uusia risteyksiä missä voin valita taas väärin tai oikein.Pähkäily on loputon ja silti myös kaduttaa,kun annoin periksi,asiassa joka koskee asuipaikkaa ja puolison "valintaa"Siksi valintaa on lainattu kun minulle ei annettu sitä tyttöä jota olisin tahtonut.Siis hänen vanhempansa olivat sitä mieltä että olen liian renttu tai muuten vaan tavallinen työläinen..Tyttö kävi hienoa koulua,vanhempien painostuksen alla ja tapailimme salaa,mutta sekin huhuomattiin ja siihen aikaan ei ikävä kyllä ollut näitä puhelin kännyjä eikä nettiä taskussa.Muutama vuosi sitten kohtasin em.Tytön joka on jo aikuinen nainen ja oma perhe perustettuna,jopa erottuna ja lapset tietysti hänellä.kauppakorkeakoulu oli jäänyt kesken ja ammattikin oli se mukainen.Minulle olis kelvannut mikä hyvänsä ammatti kun en perusta siitä että korkealla koulutuksella tullaan on onnelliseksi. silloin nuorena olin pettyny elämään kun ei ollut rahallisesti mahdollista saada sitä koulua ja ammattia minkä olisin halunnut.En tajunnut että voin saada kaiken eri tavalla ja olen juuri siinä mihin pyrin.Kohtalo yritti päättää toisin mutta kun ihminen jotain tahtoo niin menee hän vaikka kiven läpi,vaikka harmaan kiven..
Olisimpa ollut yhtä jääräpäinen rakkaus suhteessakin..Nyt on jo motto,ei itku auta markkinoilla,rahaa olla pitää!Ja nimenomaan tämå koskee vain markkinoita kun rahalla vaav saa jotain ja tunne elämässä ei raha puhuttele pas.kan vertaa.