minä kirjoitin vuosi sitten aivan mahtavan kirjan. se kertoi nuorista, ihan nykyelämästä, liittyen omaan elämääni. no, pähkäilin loppua pitkää, enkä kyennyt sitä päättämään. kirja jäi lojumaan pöytälaatikkoon...
puoli vuotta myöhemmin löysin sen, ja olin juuri valtavissa sydänsuruissa... hetken mielijohteesta poltin koko paskan!
nyt vähän aika sitten löysin yhden suunnittelupaperin kirjasta, henkilöt, paikat yms.. ja tuli kamala olo.
älkää hukatko tuotoksianne, koska olen varma, että teille tulee vielä ikävä niitä! :)
itse tekisin mitä tahansa että saisin sen tekstin takaisin... *huokaus*
JA 0NNEA KAIKILLE JOTKA KIRJAILIJAKSI HALUAVAT!!
tv: joskus minäkin kirjoitan kirjan vm-88
puoli vuotta myöhemmin löysin sen, ja olin juuri valtavissa sydänsuruissa... hetken mielijohteesta poltin koko paskan!
nyt vähän aika sitten löysin yhden suunnittelupaperin kirjasta, henkilöt, paikat yms.. ja tuli kamala olo.
älkää hukatko tuotoksianne, koska olen varma, että teille tulee vielä ikävä niitä! :)
itse tekisin mitä tahansa että saisin sen tekstin takaisin... *huokaus*
JA 0NNEA KAIKILLE JOTKA KIRJAILIJAKSI HALUAVAT!!
tv: joskus minäkin kirjoitan kirjan vm-88
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huono säkä. Itsekin olen omia juttujani vahingossa sen verran mennyt tuhoamaan, että tiedän miltä susta tuntuu. Mut kyllä tarinoita tulee aina uusia :)
Tarinoiden häviäminen on varsin ikävää!
Minullakin oli epäonnea vuosia sitten:
Olin kirjoittanut tietokoneelle kahden vuoden ajan neljän nuoren elämästä kertovaa tarinaa, jota oli kertynyt monta kymmentä sivua...sitten tietokoneemme joutui korjattavaksi ja se korjaaja poisti tuon tarinan sieltä koneelta...Ja kuin kohtalon ivana hän ei hän ollut poistanut ruotsin harjoituksia- nimistä kansiota...Siinä vaiheessa huusin...
Mutta siitä on jo viisi vuotta ja olen tuudittautunut siihen uskoon, ettei siitä mitään olisi kuitenkaan tullut...
Onneksi kuten Mogwaikin sanoo, Uusia tarinoita tuppaa aina syntymään!!
"Haa, olen tietokoneen korjaaja, hmm, mitähän poistelisin tämän asiakkaan kovalevyltä... Ahaa! Deletoinpa tämän kirjan! HÄH HÄH HÄÄ!!!"
Sori, oli pakko.
olen kirjoittanut erästä tarinaa liian pitkään ja se elää niin sanotusti omaa elämäänsä.
Vaikka en ilmeisemmin julkaise teosta syystä tai toisesta, olen huomannut sen olevan yksi tärkeimmistä ajatuksistani. Olen saanut hermoromahduksia kirjan takia ja olin vaipua masennukseen kun tietsa tilttas ja kaikki koneelta katosi myös tarinani jota olin kirjoitellut ja korjaillut vuosia ja vieläkin...
Silloin tajusin miten rakas tarina oli minulle ja vaikka olin päätynyt pari päivää sitä tilttii ennen alkaa taas korjaa koko tekstii ensimmäisestä osasta alkaen, tuntui toivottomalta aloittaa kyseinen tarina tyhjältä paperilta uudestaan varsinkin kun oli uhrannut monta vuotta kyseiselle tarinalle.
No eka kaksi päivää ajattelin luovuttaa vaikka muistankin koko tarinan osasta osaan melkein sanasta sanaan ja olihan mulla alkuperäisiä osia paperille tulostettuna. Kolmantena päivänä olisin kuitenkin alkanut taas kirjoittaa tarinaa uudestaan varmaan. Piaan muistin disketin jolle muistaakseen olin tallentanut osan teksistä. löydettyäni disketin huomasin kaikkien osien olevan turvassa sittenkin. OLo oli niin onnellinen ja helpottunut ja tiedän että en tule varmaan koskaan saamaan tekstiä valmiiksi enkä varmana aio tuhota sitä...
Voi kamalaH... Mä en kestäis jos mun kirjotukset katoais... Mun vanhat jutut kyllä hävis kun tietokonetta korjattiin, mutta ne oli sellasia surkeita lassynlässynlääjuttuja. Jos uusin häviäis, niin sillon mä kyllä... Onnex se on levykkeelle tallennettu, pöytälaatikossa turvassa... Mutta kyllä se aurinko alkaa taas paistaa, te jotka olette menettäneet rakkaat stoorinne! Kirjotuksen lahja ei koskaan katoa!
Totta =) Varmuus kopiot on hyvä olla =)