Olen vähän yli parikymppinen ja opiskelen tällä hetkellä lastenohjaajaksi ensimmäistä vuotta. Ala on aina kiinnostanut, mutta opiskelujen aloitus mahdollistui vasta viime vuonna, sillä jo 7 vuoden ajan olen kärsinyt erittäin vakavista mielenterveysongelmista, kuten esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelosta, ahdistuksesta ja erittäin vaikeasta unettomuudesta. Erilaisia terapioita ja eri lääkityksiäkin kokeiltiin parin vuoden ajan. Olen kuitenkin ilmeisesti yliherkkä lääkkeille tai vastaavaa, sillä vaikka niitä monenlaisia kokeiltiin ajan kanssa, kaikkien myötä tilanne vain paheni. (Tila paheni, vaikka lääkitystä oli käytetty reilusti yli sen ajan, jolloin tilanteen pahentuminen on vielä normaalia)
Tilanteeni alkoi ratketa pikkuhiljaa tyttöystäväni avulla, hänen kanssaan asioista keskustelemalla ja itsetutkiskelulla. Pikkuhiljaa itsevarmuuteni alkoi palata, noin pari vuotta tästä päivästä taaksepäin. Pystyin olemaan esimerkiksi työharjoittelussa paikassa, jossa minun piti kokoajan kohdata ihmisiä, puhua heille jatkuvasti yms. En jännittänyt pian enää ollenkaan. Olin iloinen kun olin päässyt eroon niin monesta ongelmasta, vaikkakin esimerkiksi puhelin keskustelut ahdistivat hirveästi. En enää ajatellut sairauksiani hirveästi, kun ne eivät yli vuoteen olleet elämässäni näkyneet, joten päätin hakea opiskelemaan, kun vihdoin siihen pystyisin.
Aloitin opiskelut syksyllä 2014, eli noin puolisen vuotta sitten.
Alku meni tosi mukavasti, vaikka minua jännitti, että kuinka esimerkiksi esitelmien pito sujuu. Pystyin kuitenkin ihan luontevasti puhumaan kaikkien esitelmien ajan ja olin siitä oikeastaan ihmeissäni, mutta todella ylpeä.
Noh, eräänä päivänä marraskuussa meidän piti muutaman hengen ryhmissä kirjoittaa paperille eräästä aihealueesta juttuja ja sitten lukea ne luokan edessä. Esitelmä tuntui helpolta, sillä siitä oli tullut minulle jo tavallista, sillä koulussamme pitää olla suhteellisen paljon luokan edessä.
Ryhmän ensimmäinen jäsen luki osuutensa ja antoi paperin sitten minulle, no, aloin lukemaan omaa osaani, kunnes huomasin kesken puheen, että paperi tärisee hiukan, eli siis minun käteni vapisivat (käteni ovat aina tärisseet helposti, en tiedä mistä johtuu) joka sai minut jäätymään jotenkin ihan täysin. En edes ymmärrä mitä tapahtui, tuntui etten saa enää henkeä enkä saa lauseita luettua, käteni alkoivat täristä vain entistä kovemmin. Annoin paperin nopeasti viereiselle ryhmäläiselle, vaikken ollut lukenut omaa osuuttani loppuun, en vain saanut enää sanaa suusta. Hetken ajan kaikki ihmiset ja ryhmälaiset vain tuijottivat minua odottavasti, sillä olin jättänyt puheen omituisesti kesken. No, elämähän jatkui ihan normaalisti luokassa tämän jälkeen, enkä usko kenenkään muistaneen jäätymistäni enää seuraavalla välitunnilla.
Kuitenkin tämän jälkeen aloin pelkäämään ensiksi tilanteita, joissa minun pitää pidellä paperia lukiessani. Monesti meidän täytyy tehdä tehtävä tunnilla ja sitten mennä lukemaan luokan eteen, joten ulkoa opettelu ei ole kovin mahdollista. Pyrin aina laittamaan paperin pöydälle tai johonkin, ettei minun tarvitse pidellä sitä, jotteivat käteni alkaisi täristä.
Noh, koska paperin sai useasti juurikin pöydälle, ei tämä haitannut elämääni niin paljon. Nyt kuitenkin, joululoman jälkeen, minua on alkanut ahdistaa jo pelkästään koulussa olo ihan hirveästi. Ekana päivänä koulussa minua jännitti pelkkä ihmisten paljous. Olen ruvennut liikaa miettimään tuota käsien tärinää ja nyt siitä on kasvanut jotenki tosi iso juttu, en pysty enää pitämään mitään esitelmiä. Nyt loman jälkeen niitä olisi ollut vain yhden kerran, ja olin silloin poissa - ehkä huonoin mahdollinen valinta, tiedän. Nyt on alkanut ahdistaa jo luokassa olo, ja heti jos joudun sanomaan jotain ääneen alan sössöttää ja en meinaa saada henkeä, enkä edes kuvittele tätä.
Pelottaa, että ongelmani tulevat takaisin, ja ovatkin jo osittain tulleet... Tyttöystävälle on hyvin vaikea puhua tästä, sillä en haluaisi sanoa totuutta, koska olin jo mennyt niin paljon parempaan suuntaan ja hän sanoi olevansa ylpeä minusta ja muutoksestani jonka sain aikaan. Mutta haluaisin silti olla hänelle rehellinen. Osaisiko joku neuvoa, mitä minun tulee tehdä? Tahdon lastenohjaajaksi, ja tiedän että työssäni olen paljon esillä. Kuitenkin lasten edessä olen aina ollut todella luonnollinen, eikä minua ole jännittänyt tippaakaan, kun olen ollut 3kk päiväkodissa työharjoittelussa (vaikka se tapahtui siihen aikaan, jolloin sosiaalisten tilanteiden pelko oli pahimmillaan) Joten koulun käynti olisi nyt saatava vedettyä läpi.
En ole pystynyt puhumaan tästä opettajalle, koska jotenkin ahdistaa heidän reaktio, koska tosiaan, miksi ihmeessä olen tällaisella alalla, jos minun ongelmani ovat tällaiset?
Lääkitys ei ole vaihtoehto, ei missään tapauksessa. Terapiaa voisin kokeilla, mutta pelkkä puheterapia ei minua auta.
Oireiden uudelleen puhkeaminen
4
<50
Vastaukset
- Hyvinhuolissaan
Viestistä nyt tuli aika pitkä, olen kuitenkin todella, todella kiitollinen jos joku sen jaksaa lukea ja ehkäpä tarjota omia kokemuksiaan tai neuvoja.
- 43577834
"Tyttöystävälle on hyvin vaikea puhua tästä, sillä en haluaisi sanoa totuutta, koska olin jo mennyt niin paljon parempaan suuntaan ja hän sanoi olevansa ylpeä minusta ja muutoksestani jonka sain aikaan. Mutta haluaisin silti olla hänelle rehellinen. Osaisiko joku neuvoa, mitä minun tulee tehdä? "
Kannustaisin sinua rehellisyyteen ja kertomaan asian niin kuin se on. Ymmärrän tuon miellyttämisen halun, sillä itsekin koen sitä jatkuvasti, mutta olen huomannut että parhaiten asioissa auttaa rehellisyys. Vaikka alkuun asiat voivat tuntua kertomisen jälkeen mahdottomilta niin yleensä niillä on tapana järjestyä ja kääntyvät omaksi eduksi. Haluaisithan että tyttöystäväsi tuntee sinut sellaisena kuin olet? Pingottaminen ja "esittäminen" on raskasta. Sinulla kuluu muutenkin energiaa noihin sosiaalisiin kanssakäymisiin. - jotainvinkkejä
Hei Hyvinhuolissaan,
Tosi hienoa lukea, että olet edistynyt parin vuoden aikana noin paljon. Koetko, että se johtui nimenomaan itsetutkiskelusta ja tyttöystävän kanssa käydyistä keskusteluista? Kävitkö samaan aikaan jossain terapiassa? Eri terapiamuotojahan on useita, mutta ilmeisesti tutkimustulosten perusteella niiden tuloksellisuuden välillä ei ole todettu kauheasti eroja. Jos koet, että edistys on tapahtunut tyttöystäväsi kanssa käymienne keskustelujen ansiosta, sitten minäkin suosittelen keskustelemaan hänen kanssaan. Jos hän on seisonut vierelläsi vaikeampinakin aikoina, hän on varmasti vieläkin tukena ja tahtoo auttaa. Ei hänen arvostuksensa ja kiintymyksensä vähene, vaikka sinulla olisi jännitysoireita.
Entä hypnoosi? Voisiko siitä olla apua?
Havainnoit selvästi hyvin tarkkaan, mitä kehossasi tapahtuu, ja se vaikuttaa mieleesi ja ajatuksiisi. Toiset ovat herkempiä havainnojia, eikä siinä ole mitään pahaa. Se kannattaa tiedostaa, myöntää ja hyväksyä, niin sen pelottavuuskin vähenee. Voin kertoa, että olen itse samanlainen. Mikä minua on auttanut, on ajatus, että vaikka muut näkisivätkin, että jännitän (esim. ääni vapisee tjms), kukaan ei todella voi nähdä sisälleni ja tietää jännityksen voimakkuutta. Vain minulla on pääsy omaan sisäiseen maailmaan ja tuntemuksiini. Se on minulle jotenkin rauhoittava ajatus - en tiedä, voisiko se auttaa myös sinua?
Oletko kokeillut mielikuvaharjoittelua? Netistä löytyy ohjeita. Siitä voisi olla sinulle paljon hyötyä! Löysin tällaisia mielestäni hyvältä vaikuttavia neuvoja:
• Voit antaa esineelle tehtävän muistuttaa sinua turvallisuu-
desta, rauhoittumisen kyvystä tai siitä, että olet kyllin
hyvä. Erilaiset korut, avaimenperät tai maskotit voivat
lisätä turvallisuuden tunnetta esiintymistilanteessa.
• Jos punastumisesi häiritsee sinua, rauhoittele oloasi kuvittele-
malla olevasi viileässä vedessä.
(Mielikuva viileästä vedestä
rauhoittaa ihon pintaverenkiertoa.)
• Jos olet jännittynyt, etkä saa illalla unta, rauhoittele itseäsi
mielikuvalla, että makaat lämpimässä hiekassa.
(Lämmön tunne rentouttaa lihaksiasi.)
• Kirjoita lapulle sana tai lause, joka tuo mieleen rauhoittavan
mielikuvan, tärkeän ihmisen tai voimauttavan asian. Ota lappu
mukaan haasteelliseen tilanteeseen ja pidä se esillä. Palauta
lauseen avulla rauhallinen tunne ennen esiintymistä tai sen
aikana.
• Etsi mielessäsi itsellesi
turvapaikka
(katso harjoitus s. 62),
se voi olla vaikkapa maisema mökkirannasta. Jos sinulla on
valokuva paikasta, ota se mukaasi. Voit tarvittaessa ottaa
kuvan esille ja rauhoitella itseäsi sen avulla.
• Tuttujen rituaalien toistaminen auttaa toisia luomaan
turvallista
mielikuvaa tilanteesta ja onnistumisesta.
• Piirrä kuva siitä, millaisena koet mielikuvan itsestäsi ja
yleisöstä
esiintyessäsi. Piirrä sitten saavutettavissasi oleva kuva siitä,
millaiseksi
haluaisit kokea itsesi. Pyri muuttamaan kielteiset
mielikuvasi neutraaleiksi.
Ohjeet osoitteesta: http://www.yths.fi/filebank/2316-Jannittajaopas-2013.pdf
Kannattaa myös mielikuvaharjoittelun avulla käydä jännittämäsi tilanteet etukäteen läpi. Mielikuvaharjoituksissa positiivisten ajatusten viljeleminen ja keskittyminen ovat tärkeitä.
Kannattaa muistaa myös, että suurin osa ihmisistä jännittää. Rocklegenda Mick Jagger jännittää vieläkin ennen jokaista esitystä. Hän on oppinut luottamaan itseensä niissä tilanteissa, ja usko pois, sinä voit oppia tekemään aivan saman.
Tärkeä askel on hyväksyä se, että jännittää. Siitä huolimatta jännittävistä tilanteista voi selvitä kunnialla.
Muista, että yleisö haluaa sinun onnistuvan - kaikki ovat puolellasi. Toivottavasti jännittäminen helpottaa. Hurjasti tsemppiä! - vinkkiä
Kiinnitäpä huomiota hengitykseesi. Luultavasti pidättelet hengitystäsi kun jännität, siitä tuo käsien vapina. Hengitä reilusti ulospäin aina kun alkaa jännitää. Myös koulusi sisäilma saattaa olla huonoa ja happiköyhää mikä vaikuttaa salakavalasti hengitykseen. Pidetäänkö siellä koskaan ikkunoita auki tuuletusta varten?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5914091Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483428Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662979- 382911
Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192244- 322181
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni122107- 291945
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171940Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471889