Hei, olen 16v naisenalku ja tapasin sitten sattumalta vanhan lapsuuden kaverin jonka kanssa vietimme aikaa joka päivä..Olin tuolloin 6-10vuotias. Niin näin hänet teatterissa, kun oltiin koulun kanssa. Minähän kun en teattereista pidä niin lähin hakemaan mun takkia narikasta ja siinä edessä se seisoi..tunnistin hänet heti, mietin että nyt on tutun näkönen poika. Mä tuijotin sitä ihan sen koko ajan ja hänkin katsoi mua tosi pitkään että en tiedä saattoiko hän tunnistaa minu, ehkä? Se varsinainen "ongelma" on etten sanonut yhtään mitään en edes "moi" muistatsä mua? Nytt ajattelette että onpas iso ongelma, ehkei ole, mutta mua harmittaa aivan suunnattomasti kun nautin todella sen seurasta sillon aikanaan..meillä oli niin hauskaa yhessä tehtiin kaikkea mukavaa silloin..Mutta nyt palaan takas tähän..No oli pakko mennä luokan luo takas ja siinä välissä se poika oli ehtiny lähteä ja mun olisi todella tehnyt mieli ruveta itkemään..
Ja muutama päivä sen luokka reissun jälkeen missä näin tämän entisen hyvän kaverini niin en ole voinu ajatella mitää muuta kuin häntä..Ajattelin, että lähen moikkamaan häntä sinne missä hän asuu, koska asuin itsekin samassa taloyhtiössä..sen sijaan siellä missä asuin itsekin oli täys kaaos siis remontti sinä hetkenä tuntu kuin olis paskaa kaatunu niskaan :'( Ensin näen hänet monen vuoden jälkeen enkä tehny muuta kuin töllöttänyt sitä ja kun päätän mennä korjaamaan tilanteen minua odottaa koko alueen kokonen remontti...Ja nyt on mennyt KOLME kuukautta kun olen itkenyt hänen peräänsä ja käynyt sillä alueella JOKA viikonloppu koska siellä ei ole niitä työmiehiä..entiedä se ei ole ehkä hyvä juttu..aina kun lähen sieltä niin tuntuu kun jättäsin sen pojanki sinne ja aina kun taas menen sinne tuntuu että kohta mä nään sen ja voidaan olla yhtä hyviä ystäviä kuin ennen muttei...En vieläkään ymmärrä miksen sanonut mitään :( Ja isot pahoitteluni sekavasta tekstistä mutta itkin kun tätä kirjotin..Onko muilla edes tämän kaltaisia kokemuksia kun olet nähnyt jonkun vanhan ihanan ihmisen muttet ole sanonut mitään? Musta tuntuú et tää fiilis ei jätä minua koskaan rauhaan....
Ja muutama päivä sen luokka reissun jälkeen missä näin tämän entisen hyvän kaverini niin en ole voinu ajatella mitää muuta kuin häntä..Ajattelin, että lähen moikkamaan häntä sinne missä hän asuu, koska asuin itsekin samassa taloyhtiössä..sen sijaan siellä missä asuin itsekin oli täys kaaos siis remontti sinä hetkenä tuntu kuin olis paskaa kaatunu niskaan :'( Ensin näen hänet monen vuoden jälkeen enkä tehny muuta kuin töllöttänyt sitä ja kun päätän mennä korjaamaan tilanteen minua odottaa koko alueen kokonen remontti...Ja nyt on mennyt KOLME kuukautta kun olen itkenyt hänen peräänsä ja käynyt sillä alueella JOKA viikonloppu koska siellä ei ole niitä työmiehiä..entiedä se ei ole ehkä hyvä juttu..aina kun lähen sieltä niin tuntuu kun jättäsin sen pojanki sinne ja aina kun taas menen sinne tuntuu että kohta mä nään sen ja voidaan olla yhtä hyviä ystäviä kuin ennen muttei...En vieläkään ymmärrä miksen sanonut mitään :( Ja isot pahoitteluni sekavasta tekstistä mutta itkin kun tätä kirjotin..Onko muilla edes tämän kaltaisia kokemuksia kun olet nähnyt jonkun vanhan ihanan ihmisen muttet ole sanonut mitään? Musta tuntuú et tää fiilis ei jätä minua koskaan rauhaan....
Vastaukset 1
Vanhimmat
jos satut näkemään joskus viel nii pyydä sitä nussii sua kakkoseen horo