Ensinnäkin pitää mainita että vaikka nyky-psykologia pohjautuu hänen pohdintoihinsa, voi psykiatri antaa väärän kuvan koko psykoanalyysistä. Harvassa on persoonat, joilla äly riittää kouluttautua psykiatriksi ja vielä harvemmassa ne, joilla myös persoonallisuus antaa periksi.
Suosittelen lukemaan ensin pohjalle satasivuisen "Joukkopsykologia Ja Egoanalyysi". Se selittää ryhmän koostumuksen ja kulttuurin. Näiltä pohjin voi tunnistaa jo joukon yksin kertaisuuden ja kysyä itseltään, miksi vahvasti sitoudun kokonaisuudessa siihen? Eikö minulla ole omia mielipiteitä/elämää? Pitääkö uskoa? alistua? Pitääkö olla perissuomalainen melankolisti ilman ettei ole ylimielinen? Pitääkö uskoa demokratian kaikkivoipaisuuteen...
Sitten seuraavaksi "Johdatus Narsismiin Ja Muita Esseitä", vaikea kirja henkisesti, mutta palkitsee voimistaen, kun kannet ovat sulkeutuneet ja asioissa ottaa itsensä tutkimuskohteeksi. Se selittää lapsuuden ja nuoruuden hulluuden, joka rakentunut alun alkaen "torjunnan" varaan. Tyyliin, 7v haluaa kieltää kaiken sen, mitä oli mieltä tai mitä teki 5v, koska ihminen kehittyy, kasvaa ympäristössä ja on alun alkaen narsistinen, pahimillaan jossain 3vuotiaann oidipuskompleksissa.
Yhtä lailla kun parikymppinen haluaa sen muutaman vuoden takaisen iän häpeissään unohtaa, kieltää itseltään, "torjua".
Ehkä nytten olisi aika teidänkin avata mielenne ja muistaa kaikki!! Itse ainakin muistin kirjaa lukiessani miten kymmeneen ikävuoteen asti vihasin sinistä väriä, koska joskus 4v:nä mutsi pakotti pukemaan siniset sukkahousut punaisten sijaan. Syy värin inhoreaktioon oli surkuhupaisa, mutta sen aikainen piiretty "Sandokan Merten Tiikerissä" vihollislaivojen väri oli sininen ja hyvisten punainen.
Nämä kaksi kirjaa ovat sellaiset, jotka toimivat tehokkaamin kuin psykiatri tai lääkkeet. Psykiatrinkin kuuluu vain se kolme varttia ajan toimia johdattelevana tekijänä potilaalle,jotta tämä muistaisi torjutut asiat, purkaisi ne ja löytäisi suuremmat ongelmat, jotka sen aikoinaan aiheuttivat.
Ongelmat löytäessä, toimenpiteisiin korjaten, tiedostaen niiden korjaamattomuus mutta tunnustaen syyllisyys, niiden kokoluokan realisoiminen ja itsensä tunnistaminen syyttömäksi.
mielestäni ongelmat johtuvat joko
a)serotoniini kroonishäiriö, harvempi
b)sitoutuminen väärän joukkoon (suppisuu suomalainen ja itseään yksilönä kaikessa vähättelevä, esim. omistautuminen vihreihin, vaikka kannatit heidän politiikassan vain perustuloa)
c)Ainainen hissuka, ei puhu tuntemuksista->1.häpeä->1.torjunta->häpeä.2... kilahtaminen
Itse terapioinnilla ja pahan, pakko ulosanti purkautumisen anonyyminä palstalle kuukausi sitten oksentaa. ajoi saman kuin puhumalla jollekin ilman "kuullijauhrille".
Minä en sitoudu enään mihinkään joukkoon kokonaisuudessani, Olen löytänyt sisäisen narsismini ja oman mielipiteen (elämän), jota voin aina muuttaa jos on hyviä perusteluita.
Terveen itsevarman, narsismini löysin noista Freudin kirjoista ilman mitään pillereitä.
Varmaan vitutan jotain ratikassa, mutta koittakaa kestää... (Ja huom. puhe ei ollut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, kuten varmaan tiesittekin )
Suosittelen lukemaan ensin pohjalle satasivuisen "Joukkopsykologia Ja Egoanalyysi". Se selittää ryhmän koostumuksen ja kulttuurin. Näiltä pohjin voi tunnistaa jo joukon yksin kertaisuuden ja kysyä itseltään, miksi vahvasti sitoudun kokonaisuudessa siihen? Eikö minulla ole omia mielipiteitä/elämää? Pitääkö uskoa? alistua? Pitääkö olla perissuomalainen melankolisti ilman ettei ole ylimielinen? Pitääkö uskoa demokratian kaikkivoipaisuuteen...
Sitten seuraavaksi "Johdatus Narsismiin Ja Muita Esseitä", vaikea kirja henkisesti, mutta palkitsee voimistaen, kun kannet ovat sulkeutuneet ja asioissa ottaa itsensä tutkimuskohteeksi. Se selittää lapsuuden ja nuoruuden hulluuden, joka rakentunut alun alkaen "torjunnan" varaan. Tyyliin, 7v haluaa kieltää kaiken sen, mitä oli mieltä tai mitä teki 5v, koska ihminen kehittyy, kasvaa ympäristössä ja on alun alkaen narsistinen, pahimillaan jossain 3vuotiaann oidipuskompleksissa.
Yhtä lailla kun parikymppinen haluaa sen muutaman vuoden takaisen iän häpeissään unohtaa, kieltää itseltään, "torjua".
Ehkä nytten olisi aika teidänkin avata mielenne ja muistaa kaikki!! Itse ainakin muistin kirjaa lukiessani miten kymmeneen ikävuoteen asti vihasin sinistä väriä, koska joskus 4v:nä mutsi pakotti pukemaan siniset sukkahousut punaisten sijaan. Syy värin inhoreaktioon oli surkuhupaisa, mutta sen aikainen piiretty "Sandokan Merten Tiikerissä" vihollislaivojen väri oli sininen ja hyvisten punainen.
Nämä kaksi kirjaa ovat sellaiset, jotka toimivat tehokkaamin kuin psykiatri tai lääkkeet. Psykiatrinkin kuuluu vain se kolme varttia ajan toimia johdattelevana tekijänä potilaalle,jotta tämä muistaisi torjutut asiat, purkaisi ne ja löytäisi suuremmat ongelmat, jotka sen aikoinaan aiheuttivat.
Ongelmat löytäessä, toimenpiteisiin korjaten, tiedostaen niiden korjaamattomuus mutta tunnustaen syyllisyys, niiden kokoluokan realisoiminen ja itsensä tunnistaminen syyttömäksi.
mielestäni ongelmat johtuvat joko
a)serotoniini kroonishäiriö, harvempi
b)sitoutuminen väärän joukkoon (suppisuu suomalainen ja itseään yksilönä kaikessa vähättelevä, esim. omistautuminen vihreihin, vaikka kannatit heidän politiikassan vain perustuloa)
c)Ainainen hissuka, ei puhu tuntemuksista->1.häpeä->1.torjunta->häpeä.2... kilahtaminen
Itse terapioinnilla ja pahan, pakko ulosanti purkautumisen anonyyminä palstalle kuukausi sitten oksentaa. ajoi saman kuin puhumalla jollekin ilman "kuullijauhrille".
Minä en sitoudu enään mihinkään joukkoon kokonaisuudessani, Olen löytänyt sisäisen narsismini ja oman mielipiteen (elämän), jota voin aina muuttaa jos on hyviä perusteluita.
Terveen itsevarman, narsismini löysin noista Freudin kirjoista ilman mitään pillereitä.
Varmaan vitutan jotain ratikassa, mutta koittakaa kestää... (Ja huom. puhe ei ollut narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, kuten varmaan tiesittekin )
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luit kaksi Freudia ja päätit tulla tohkeissasi kouluttamaan meitä mielestäsi sivistymättömiä idiootteja?
Freudilla oli teräviä tieteelliaiä tutkimuksia ihmisen seksuaalisuudesta jopa eri kulttuureissa ja sen aikaisissa eri sosiaalisissa yhteiskuntaluokissa..
Silti hänen ajatusmaailmansa ja tutkimuksensa painottuivat likaa seksuaalisuuden ylikorostamiseen.
Tällä suraavalla asialla saattoi olla merkitystä hänen tutkimuksiinsa:
Tyttärensä Anna Freud kirjoitti, että "hän ei koskaan tiennyt, kummasta pitää enemmän, vaimostansa vai vaimonsa siskosta maaten säännöllisesti heidän molempien kanssa."
Jung jatkoi Freudin työtä laajentaen psykoanalyysin käsitettä koskemaan muutakin, kuin pelkästään seksuaalisuutta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Carl_Jung C. G. Jung
Freud taisi olla sekaisin.
Huonosti luettu S F:a. Freud kirjoitti muutenkin kuin seksuaalispainoitteisesti.
Freud ei puhu tosiaan pelkästä seksistä, mutta poika miehilstyessä tämäkin haluaa lukiessaan unohtaa. Kun wikipediassa mainitaan libido seksuaalisena kanssakäymisenä, se on vain osa totuus. Libido itsessään on se tunnesidos energia joka luo kaveruudeen, ystävyyden, rakkauden (joka vielä ylempi kaikessa sidoksissa), Pahemmassa tapauksessa se luo narsistisen persoonallisuushäiriön (Libidon itseensä) , uskontoon, yhteiskunnan pöljäilyyn tai persoonien esineellistämisen päästäkseen itse kohteensa piiriin.,