Onko positiivista skitsofreniaa?

Onko ihmisen perusluonne on paha ja ihmisellä on taipumus uskoa pahaan.

Ei, koska skitsofrenian edellytys on, että sairaudesta olisi hänelle haittaa. Kuvaamasi oireet sopivat paremmin narsismiin ja "narsistiseen kriisiin". Narsisti voi joutuessaan esim. yhteisön hyllkäämäksi muodostaa aika psykoottistakin käytöstä, jolloin jotenkin hän saa kaiken muun viaksi vaikka olisi itse terrorisoinut kaikkia niin jotenkin se kääntyy kuitenkin muiden viaksi ja jos ei muuta keinoa mieli keksi, niin sitten pitää luoda sellainen maailma ja joku yliluonnollinen ääni, mikä sanoo, ettei ole oma vika ja olet paras.

Aloittajan kysymys on hyvä. Ilmeisesti positiivisiksi koettuja kokemuksia ei yleensä tulkita sairaudeksi. Jos ihminen voi hyvin ja hänen energiansa on keskittynyt havainnoimaan itselle hyödyllisiä mahdollisuuksia, myös epätyypilliset kokemukset pysyvät paremmin hallinnassa. On paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet tilanteen hallintaan, mutta se on tietysti vaikeaa monista syistä.

Ihmisille on ensinnäkin ilmeisesti lajihistoriallisesti ollut hyödyllisintä pystyä havaitsemaan erityisesti ennakolta seikkoja, jotka voivat olla itselle haitallisia tai vaarallisia. Esimerkiksi, paikkansapitävä ennakkotieto siitä, "aikooko vihollinen hyökätä aamunkoitteessa" olisi äärimmäisen hyödyllinen. Voidaan myös perustellusti olettaa, että muiden ihmisten tunnetilat eivät yleensä tai ainakaan jatkuvasti ole ainakaan aiempina aikoina olleet erityisen positiivisia, muita kuin lähinnä omaan heimoon, ryhmään tai lähipiiriin liittyen, vaikka useimmat ihmiset pyrkivätkin tietysti nykyaikana antamaan sellaisen mielikuvan, että pyrkimykset olisivat positiivisia.

Eli, tietyssä mielessä tyypilliset skitsofreenikot ovat oikeassa kokiessaan "maailman yleistilanteen" negatiiviseksi. Itse tulkitsen tilanteen siten, että jotkut ihmiset ovat erityisen herkkiä näkemään tai kuulemaan ns. pinnan lisäksi myös taustalla olevia aikomuksia ja asettamaan ne muiden tekijöiden edelle tulkinnoissa. Ongelma on tietysti siinä, että liiallinen herkkyys voi johtaa ajatteluprosessit kaaokseen negatiiviseksi koetun sisällön vuoksi.

Ensinnäkin signaaleja, joita perinteisesti on kutsuttu harhoiksi tulee vastaanotettua liikaa suhteessa mahdollisuuksiin reagoida niihin rakentavasti. Toisaalta, niiden sisältö ei tyypillisesti vastaa toivekuvia. Kolmannekseen, niiden oikeellinen liittäminen konkreettisiin vastineisiinsa voi olla erittäin vaikeaa. Tästä seikasta kumpuavat monet salaliittoteoriat. Neljännekseen, kyseiset negatiiviset asiat ovat vain jotain, joka voisi tapahtua, ei jotain, joka välttämättä tai edes todennäköisesti tapahtuu. Viidennekseen, jos muodostuu tottumus varautua negatiivisiin asioihin, aivot tietysti tottuvat tuottamaan syöteaineistoa varautumisen perustaksi, jolloin ei ole mikään ihme, että esimerkiksi ns. positiivisia ääniä ei juurikaan esiinny.

Eli, ihmisen mielessä oleva, useimmilla tyypillisesti alitajunnan puolella pysyttäytyvä mekanismi on sinällään hyödyllinen ja oikeaa tietoa periaatteessa tuottamaan kykenevä, mutta sen tarkka ja rakentava käyttö on erittäin haastava asia, johon liittyvä tietämys on valitettavasti suurimmaksi osaksi hävinnyt ihmiskunnan siirryttyä järjen käyttöä suosivaan aikakauteen jo tuhansia vuosia sitten.

Ihminen pystyy tyypillisesti käyttämään tuota mekanismia hyödyllisen ja paikkansapitävän tiedon tuottamiseen vain ollessaan parhaimmillaan. Negatiivisiin kokemuksiin ei kannata liittää vahvoja tunteita, koska aivot hakevat tietoa alitajuntaisesti tunteiden perusteella. Kokemusten tunnesisältö taas tietysti riippuu siitä, miten ne tulkitsee.

Skitsofrenia johtuu ihmisen traumatisoitumisesta. Jos joutuu lapsena väkivallan uhriksi, niin voisiko ne äänet olla positiivisia?

Skitsofreniaan liittyvät oireet jaotellaan usein negatiivisiin ja positiivisiin oireisiin. Tässä tapauksessa nuo sanat negatiivinen ja positiivinen eivät kuitenkaan liity mitenkään siihen, ovat oireet negatiivisia tai positiivisia jossain moraalisessa tai sen kaltaisessa mielessä. Negatiiviset oireet tarkoittavat sellaisia oireita, jotka tavallaan ovat pois normaalilta ihmiseltä, kuten keskittymiskyvyn puute, aloitekyvyttömyys ja niin edelleen. Positiiviset oireet taas tarkoittavat sellaisia oireita, jotka ovat ikään kuin jotain lisää normaaliin kokemukseen verrattuna: äänet, hallusinaatiot ja niin edelleen. En ole varma, onko tuo jaottelu kovin järkevä, mutta tuota siis oikeast9 tarkoitetaan kun esimerkiksi puhutaan skitsofrenian “negatiivisista” ja “positiivisista” oireista.

Britannian psykologinen yhdistys on kritoisoinut skitosfreniadiagnoosin hyödyllisyyttä ja uskottavuutta osaltaan sen pohjalta, että on vaikea erottaa mikä on niin sanotusti normaali tapa kokea todellisuus ja mikä taas on patologista. Esimerkiksi paranoidinen ajattelu on äärimmäisen tavallista ihmisten keskuudessa ja tutkimusten mukaan yksi kolmasosa ihmisistä omaa uskomuksia, joita voisi pitää paranoidisina. Psykoottisia oireita jotka täyttävät skitsofrenian määritelmän kokee tutkimusten mukaan yksi 50 eli kaksi kertaa niin paljon, kuin virallsen liturgian mukaan pitäisi olla skitsofreenikkoja olemassa missään populaatiossa. Lisäksi on olemassa esim. antropologisia yms. tutkimuksia siitä, että kulttuurinen viitekehys vaikuttaa myös siihen, että mitenkä esimerkiksi äänihallusinaatiot ja muut harhat tulkitaan, mikä voi osaltaan selittää skitsofreenikkojen parempaa ennustetta sellaisissa maissa kuten Intiassa. Tietenkään mitään "positiivista skitsofreniaa" ei yleensä diagnosoida, jos kokemukset ovat elämää ja itsehallintaa rakentavia eivätkä hajottavia ja täten ehkäisevät näiden henkilöiden päätymistä psykiatriseen hoitoon. Ei kukaan raahaa väkisin mielisairaalaan meediota, joka kokee vaistoavansa toisten ihmisten ajatuksia tai omaavansa ennustajan lahjoja. Tällaisia ihmisiä on aina ollut olemassa -ihmisiä, joilla on mielestään erityislaatuisia kykyjä (esim. kyky keskustella jumalallisten voimien kanssa omassa päässään), mutta jotka eivät ilmene uhkaavina eivätkä kaaoottisina kokemuksina, kuten usein skitsofreenikoilla.. Länsimaisessa kulttuurissa ei tarvita samanlaisia näkijöitä eikä parantajia, kuten monissa luonnonheimoissa, joissa usein myös erittäin traumaattiset psykoottiset oireet voidaan tulkita pikemminkin lahjakkuutena ja kyvykkyytenä kuin sairautena. Näissä kulttuureissa edes psykoosiin liittyviä negatiivisia kokemuksia ei välttämättä tulkita toimintakyvyn puutteena vaan niin, että henkilöllä on lahjoja, joita hän ei välttämättä täysin hallitse. Toisin sanoen kulttuuri vaikuttaa merkittävästi siihen, miten erilaisia kokemuksia tulkitaan.

https://www.bps.org.uk/system/files/user-files/Division of Clinical Psychology/public/understanding_psychosis_-_final_19th_nov_2014.pdf

Uskonnot, positiivista ns. skitsofreniaa tai henkistä todellisuutta?

Mulla alkuoireina ennen ku varsinainen psykoosi on puhjennu näköharhat voi olla varsin positiivisia. Nään esimerkiksi jonkun söpön hahmon tanssivan ja haluan vain halata sitä. Äänet ei oo kovin positiivisia. Kun psykoosi puhkee nii helvetti on auki.

Olen viikonlopun ajan kuunnellut Vaasan suviseuralähetyst radiosta
- vaikka olen mielisairaaksi ja vajakiksi luokiteltu ihminen, oikeastaan koko ikäni vain Luojan armosta elänyt, tuntuu että jotain ihmellistä iloa ja mediaalista voimaa tai voisiko sitä sanoa pyhän hengen voimaksi, kaiken aikaa virtaa myös minuun. Välillä olen soitellut rämäpianollani omia teemoja, joille annoin nimen Jumalan kunniaa soikoon taivas ja maa. Rukouksessa pyydän suojaa ja turvaa ihmisille ympäri maailman, suojelusenkeleitä pikkuisille ja turvallista kotimatkaa kaikille.
Kaikkien myrskyjen maailmassa auringon valoa ja lämpöä kaikille.
Jotenkin hyvin rauhoittavaa olla kuulijan paikalla ja jotenkin rakentua uudestaan kauniista lauluista ja armoa ja rakkautta esiintuovista seurapuheista.

Kaikki pitää olla mahdollisimman perseestä. Vaikka raamatussa sanotaan "Jumala rakastaa maailmaa ja ihmisiä", niin silti hän haluaisi kiduttaa ihmisiä niin paljon. Tämä on yksi syy miksi esim raamattu ei ole totta.

Kirjan "kellokosken prinsessa" päähenkilö sairastaa skitsofreniaa (tositapahtumiin perustuva). Hänellä harhat olleet suureksi osaksi hyvinkin positiivisia. Rankka lapsuus ja nuoruus, sairastui skitsofreniaan ja luuli olevansa prinsessa, voivansa auttaa ihmisiä suurella mittakaavalla asemansa vuoksi..:')

Itse myös kokenut niitä positiivisiakin harhoja, tosin ainoastaan maniavaiheessa. (Itsellä siis kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia). Masennusvaiheissa sekä mielialallisesti oireettomissa vaiheissa erittäin negatiivisia harhoja. Maniassa olen ollut milloin mikäkin maailman vapahataja tai pelastaja...
Kirjan "prinsessa" myöskin maanis-depressiivine skitsofrenian lisäksi.