paljon te suunilleen painatte(siis te bulimikot)mä ite oon 162/57. kun mul iskee paha bulimia kausi, mä saatan laihtua viikossa 3 kg.
paljon painatte
mnm23
183210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
53kg. Pahimmillani oon viimeisen vuoden sisällä painanut 59kg, ja kevyimmilläni 48. Nyt oon aika pitkään pysynyt tässä nykyisessä painossani, kun bulimia on vähän helpottanut.
ihan kiva kun painoja ´ruvetaan vertailemaan. mulla ainakin tulee heti sellanen fiilis et mä oon hirveen lihava..et mun pitää olla täälläkin se kaikista laihin. se kaikista "paras" bulimiaa ja anoreksiaa sairastava.... et pliis ei tälläsiä aiheita..ei pliis vertailla.
Ei näitä painokeskusteluja ole pakko lukea, jos alkaa ahdistaa. Mua ainakin kiinnostaa tietää, minkä kokoisia muut on, kun tuntuu että suurin osa bulimikoista on ihan normaalipainoisia tai hoikkia.
no paino vaihtelee 56-59kg välis...ja koko ajan tuntuu paino nousevan...kevääl oli paino 50kg...pituutta on 162cm...eli ei kivaa...
mä painan yleensä sellasen 54 - 58 kg, ja pituuttahan mulla on 177,5 cm...
olen "vanha" anorektikko, tällä hetkellä vain bulimiaa, ja aika pahaa sellaista!!
ihan kamala lukea teidän viestejä.. itkukin pääsi, kun olen niin läski lehmä... 165 ja 64 kiloa.. sairasta! ei kukaan voi olla näin kamalan muotoinen... :'( miten voin hallita syömistäni nii, että laihtuisin n 20 kiloa. sairasta, mutta kaikkihan me täällää olemme?
apua,nyt masennun ..olen lihava bulimikko!!!voiko kauheempaa olla!!!sain lapsen vuosi sitten ja ylipainoa on rutkasti!oksentelen joka ruuan nykyisin ja nyt paino on laskussa!olin alipainoinen jo välillä!kuinka näin on voinut käydä?!?mutta vielä minä...(160/72)
Tosiaan anorektisena kautena painan n. 48 kg, pituutta 170 c. "Normaalin" bulimia-aallon aikana painan enimmilläni 55 kg, ja muuten siinä 51-52kg. 52 kg on ollut jo pitkään ja tuntuu että se on mun oma paino. (Valhe, mun oma paino on 60 kg, mutta hei, IKINÄ en tule sitä painamaan.) vihaan läskiä - etenkin kun se on mussa! Muista viis! Hyvää jatkoa!
Olen noiden lukujeni perusteella pyöreähkö ja opettelen päivittäin hyväksymään nuo kiloni ja muotoni. Olin joskus aikoinani 15 kiloa keveämpi ja tunsin itseni silloin lihavaksi. Nyt olen tajunnut, että kun on syömishäiriöinen, on ihan sama mitä painaa tai miltä näyttää kun ongelma on korvien välissä ja itsetunnossa. Uskokaa tai älkää, alan olla tyytväinen itseeni ja elämääni, nyt kun olen löytänyt muutakin kuin ainaisen syömiskontrollin, ahmimisen ja oksentamisen. Minussa on läskiä ja hyllyvää lihaa, mutten olen kuitenkaan niin lihava, että siitä olisi terveydellistä haittaa. Huomattavasti enemmän haittaa on terveydelle on bulimiasta, sen kun kaikki tajuaisivat ennen kuin on myöhäistä. Onneksi tajusin mutta kovasti se työtä teettää. Voimia teille jokaiselle bulimian kanssa taistelevalle....miettikää onko elämän tärkein asia syöminen ja oman painon tarkkailu vai kaikki ne ihanat ja nautittavat asiat, joita maailma on täynnä.
mutta kun tämänpäivän maailma vain menee niin, etä laihuus tarkoittaa onnea!
en ymmärrä ihmisiä, jotka ovat lihavana onnellisia! kuka heitä rakastaa? oikeasti? voiko joku muka rakastua minuun vaikka kaikkien muitten vikojeni lisäksi olen lihava? vastaus on EI!
ei kukaan halua läskilyulleröä päälleen pomppimaan sängyssä! se vaan menee niin!
tiedän olevani nyt erittäin pinnallinen, mutta laihat ihmiset ovat todella kauniita... kenestäkään ei voi sanoa, että 'hän olisi kauniimpi, jos saisi lihaa luittensa ympärille!' sehän on sairasta.. se on kateutta!
pyöreys ei ole kaunista! se on merkki itsekurin puutteesta!
voiko kukaan täällä rehellisesti sanoa, että olisi varmaankin kauniimpi lihavampana? en usko että kukaan ikimaailmassa ajattelisi niin! ei ikinä!
minulle laihuus=onni!
olisin onnellinen jos en tekisi ruoasta niin suurta asiaa elämässäni. ettei se olisi tärkein asia. jos voisin syödä ajattelematta kaloreita, kulutusta ja kiloja. sillon voisin olla onnellinen vaikka painaisin paljon enemmän. laihana (=kauniina?) en ole onnellinen niin kauan kun mietin ruokaa ja kroppaani 24/7. uskon että minua rakastettaisiin vaikka lihoisin. luultavasti rakastettaisiin enempi kun en olisi enää niin itsekäs. haluaisin kuitenkin rakastaa itseäni...
Mulla on kolme ja puoli vuotta kestänyt suhde ja mies (ite normaalipainoinen ja muutenkin normaali) haluaa mut viereensä joka yö ja muutakin. Ja mä oon 80kg (168cm). Ei pidä sanoa et kukaan ei tykkää jos on vähän läski. On niitäkin jotka tykkää läskeistä (vaik myönnän et useimmat kuuluu just vastakkaiseen porukkaan). Niiden mielestä vain 30-kiloiset keijut on naisia.
Olen anorektinen bulimikko [sairastanut yli vuoden] Painoa on 45kg ja pituutta 164.
Olen painoindeksien mukaan alipainoinen mutten edes halua kuvitella itseeni grammaakaan lisää.
nii.. toi että tääl provosoidaan ihmisii laihduttaan on tyhmää. jos on bulimia niin sitä ei tarvi tartuttaa toiseen. tai pahentaa toisen sairautta.
Ite oon 172 ja 51. viistoista. pitäis vielä kasvaa.. että on hauskaa.
must on kiva kun ihmisille tarjotaan apua. keräsin rohkeuteni ja menin terkalle sanoon että mä luulen et mulla on bulimia. se kysy kaikkee oksentelust ja silleen ja sanoin et vuoden ollu pääl jne. se vaan totes et jaa ja otti seutraavan sisään. mistä niille lehmille maksetaan palkkaa? vai oliko se niinku merkki ettei bulimia oo vaarrallista? :O
Miten sä syöt? Ahmitko sinä? Ja kuinka usein?
Jos on pakko verrata painoja, niin mun mielestä pitää ottaa huomioon myös ikä. Esim. saman pituisten 13 ja 23 vuotiaiden kropat on erilailla kehittyneet, joten painoja ei voi noin vaan verrata.
Mun elämääni syömishäiriöt on kuulunut viimeiset 5 vuotta...Ensin paha anoreksia ja nykyisin bulimia. Oon 175 pitkä ja paino heittelee 50-58kg:n välillä. Kyllä se elämä pyörii aika lailla painontarkkailun ja kalorien laskun ympärillä...
oon 167cm/55kg. oon laihtunu kolme kiloa viimeisen viikon aikana ja se pelottaa... mutta tavallaan myös olen ylpee..