tai isompia onnettomuuksia? Miten olette niistä selvinneet?
Vuosittain loukkaantuu lähes 390 000 ihmistä kaatumis- tai liukastumisonnettomuuksissa.
Itse, eilen, kun menin roskiskselle, lensin lahjakkaasti vasemmalle kyljelleni.
Onneksi selvisin melkein säikähdyksellä. Käsivarsi ja kyynärpää vähän liikearat, ei kärsi painavampaa tekemistä. Vaan onni, kun ei luita mennyt.
Kaikki tapahtuu niin äkkiä. En kerennyt tajuamaan yhtään mitään, kun olin jo maassa.
Vuosittain loukkaantuu lähes 390 000 ihmistä kaatumis- tai liukastumisonnettomuuksissa.
Itse, eilen, kun menin roskiskselle, lensin lahjakkaasti vasemmalle kyljelleni.
Onneksi selvisin melkein säikähdyksellä. Käsivarsi ja kyynärpää vähän liikearat, ei kärsi painavampaa tekemistä. Vaan onni, kun ei luita mennyt.
Kaikki tapahtuu niin äkkiä. En kerennyt tajuamaan yhtään mitään, kun olin jo maassa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Syksyllä katkesi kitarastani kieli.
Uusin jokaisen.
Haluaisitko mainostaa liuku-esteitä?
Tai uusinta isännöitsijä-huttu-juttua?
H.
Oi, ompa mukavaa, kun täältä oudonnäköisiltä sivuilta, löytyy niin tutunomaista tekstiä, että ihan naurattaa.
Mutta eikö olekin kiva, kun me ollaan nyt kaikki niin samannäköisiä. Ei tule komplekseja ulkonäöstään. Vielä kun kaikilla olisi sama nikki, niin ei tulisi sekaannusta.
"eppu2"
Älä muuta virka.
Nämä kirjoitus-myyjät eivät omaa samaa sitkeyttä kuin puhelin-tytöt.
Puhelimessa he sentään pinnistelevät sitkeästi, vaikka ovatkin tajunneet että nyt
heitä vähän vedätetään.
Olen monasti vedättänyt tyttölöitä niin että he lopulta purskahtavat nauruun.
Nimenikin kertonut, ja kehoittanut heitä pitämään nauhoituksen visusti tallessa.
Oppi-materiaalina, kuten monet firmat kertovat nauhoituksensa syyksi.
Tulitko lukeneeksi viime-syksyn liukkaus-aloituksen?
H.
Etkös Sinä sisäistä mitä luet. ´´Tapaturmia tai isompia onnettimuuksia.´´ Ei tämä ollut pelkästään liukkausaloitus, vaikka nyt itse satuin kaatumaan.
Kerro nyt vaikka montako kolaria olet sillä Rellulla ajanut, niin päästään asiaan.
"eppu2"
Minun autoni ei ole onnettiminen.
Se on kuljetin.
Sata-varmasti autoni luottaa enemmän minuun, kuin minä siihen.
Laatu-autoni, Renault Megane II ei ole koskaan ollut onnettomuudessa.
Josta olisi jäänyt näkyviä jälkiä.
Vaikka minäkin olen rattiansa läimäytellyt.
Polkimiaan potkinut.
Odottelen nyt.
Mitä lisää tulet onnettomuuksista kertomaan.
H.
Tota, älä vaihda nimmaria...
H.
Huono keli. Meinasin mennä pyllylleni kun sukset eivät luistaneet.
Elämä on ihmeellistä, jotengin oon pysyny hengissä.
Käsi on ollut paketissa montakertaa kerran pääkin.
Hukkumiselta säästyny vähältä piti tapauksia, kerran sytytin tupakkaa autolla ajaessa sillä seurauksella että mentiin mehtään, ambulansilla sieltä sairaalaan.
Näinköhän kuolen lunnollisen kuoleman, aika lähellä ollaan.
Tupakka on ollut monissa onnettomuuksissa mukana. Tulipalot tulee mieleen myös.
Tupakka lyhentää elinikää, jänniä lukuja jopa 10 vuotta jossain sellainen luku kuin yksi savuke 5 minuuttia sen mukaan olisin todennäköisesti haudassa, vaikka olen ollu kolmevuotta polttamatta, kai se on yksilöllistä. Kuolinsyitä löytyy paras jatkaa hengittämistä.
Tai olisi kukaties saattanut elää pitkälti yli 100-vuotiaaksi. ;)
Missä menee se raja vakavien, isompien tapaturmien ja vähäisempien välillä?
Tuskimpa vanhemmissa ihmisissä löytyy täysin kolhutonta, jos ei muuta niin on puusta pudonnut, siis lapsuudessa ja on haavoja ja sormimurtumia.
Tilastot tietysti laskee kaikki. Mutta paljon on jos lähes puoli miljoonaa kaatumis- ja liukastumis haaveria. Pitääkö tässä ajatella että Suomi putos puusta mutta ei ole oppinut kävelemään, no ei.
Parilla murtumalla (töissä aiheutuneet) ja muutamalla vekillä (haava) olen selvinnyt. Kolareissa ja persusta liippasi liikennetilanteissa olen ollut muutaman kerran, ilman havereita. Järvessä ja meressä puolenkymmentä kertaa ja noussut ylös, pari kertaa jeesattuna. Mitä tulee "normaaleihin" sairauksiin...on ketju erikseen.
Liekö ketään 60 , ettei jotain kolhua olisi saanut, vahinkoa sattunut.
Katselin tuossa vasenta kättäni, siinä on 3cm arpi n. 25 vuoden takaa.
Yllättäen susikoira hyökkäsi päälle ja iski siihen hampaansa.
Ja niin nimmarit vaihtuvat taas.
H.
Kerran uidessa murtui nilkka.
V-mallinen ventti on päässä muistona pää edellä putoamisesta.
Kädessä 5 cm arpi kun leikkuri lipesi.
Mitään isompia ei ole.
Kerro lisää. Miten nilkka voi murtua uidessa?
Kiinnostava juttu.
Pari päivää sitten hain autoa huollosta ja sauvakävelin ajotien laitaa
- nuoskainen lumi oli jäätänyt tien lasinkirkkaaksi, hupsista vaan - yhtökkiö olin selälläni, päässä/niskassa vähän jysähti muttei kummempaa.
Syksyllä moottorisahaillessa kävi melkein huonosti. Kiipeilin puukasassa ne painavat suojakamppeet päällä ja horjahdin, polviumpio kävi kääntymässä taaksepäin mutta päätti palata vanhaan hyvään kuoppaansa. Ilmoitti siitä naksahduksella, että "tänne nyt sitten palasin, enkös ollut kiltti".
Vähän aikaa joutui miettimään että miten se poispääsy onnistuu kun ei kestänyt yhtään painoa... hyvin meni peffalleen liukuen. Sitten kun tajusin että konttaaminen ei sattunut, eikä myöskään hellä autolla ajo, niin ei ollutkaan hätäpäivää. Viikko sauvoja, jonka jälkeen yläkroppa oli kipeä. Se kai sitten usein pitkittää kaatumisvaivoja kun joku muu puoli kropasta alkaa reistailemaan kun joutuu ylirasitukseen.
Tapaturmieni yhteydessä olen joutunut kokemaan, miten puutteellisella ammattitaidolla meitä hoidetaan useammassakin paikaissa.
Kun kaaduin 1985, nilkkani sekä murtui että meni sijoiltaan. Ambulanssikyydissä käytiin ensin terveyskeskuksessa, ihan turhaan, prrrrrrrrr.
Lääkäri.vain katsoi jalkaani ja antoi lähetteen Kirurgiseen sairaalaan.
Kirralla lääkäri siveli ja veteli nilkkaani ja lähetti röntgeniin. Nilkka ei ollut paikoillaan. Odottelu jatkui ja onnekseni taitava, kokenut lääkintävahtimestari tarttui toimeen. Hän tarttui nilkkaani toisella kädellä kantapään ja toisella nilkan päälipuolella. Kahdella nykäisyllä nilkka oli paikoillaan ja voitiin kipsata.
Kuulin, että lääkintävahtimestaria nuhdeltiin, koska hän ei olisi saanut hoitaa minua enää, kun olin jo ollut lääkärin käsittelyssä. - Lääkäri oli runnonut varmaan lisää jo murtuneita luunsirpaleita. Hänen konsteillaan jalkaa ei olisi saatu millään paikoilleen.
Raportoin asiasta osaston ylilääkärille, jotta ammattitaitoinen lääkintävahtimestari sai nuhteiden lisäksi kiitoksiakin.
Jatko sujui hyvin, ja luultavasti siksi, että kopio kirjeestäni oli papereitteni liitteenä Kirralla, sain jonkin ajan päästä uuden kipsin löystyneen tilalle.
Nyt nilkka on vahvempi titaaniruuveineen ja levyineen.
Toissa vuonna murtui ranteeni. Se kipsattiin väärin prrrrrrrrrn Peijaksessa ja jouduttiin repimään myöhemmin auki uudelleen. Töölön sairaalassa repivät ranteen auki, rakensivat sen uudelleen teräslastan ja ruuvien avulla. Se ei toimi yhtä hyvin kuin ennen, mutta onneksi toimii kuitenkin.
Peijakseen olen joutunut muutaman kerran elämäni aikana. Se on ainoa paikka, jota tietoisesti pelkään.Siellä on joka ainoalla kerralla tehty jotain pahaa minulle. - Toivottavasti ei tarvitsisi koskaan enää joutua sille.
Tänä vuonna kaaduin, mutta selvisin verta vuotavalla kyynärpäällä ja muutamilla mustelmilla. Onneksi.
Suosittelen liukuesteitä kenkiin jäisillä kelrillä ja vauhdin hidastamista. ;)
Tänä talvena en vielä ole rähmälleen lentänyt (nyt pitäisi koputtaa mustaa puuta). Aika hassuja tanssiaskeleita olen kyllä joutunut ottamaan kädet ilmassa pyörien kuin tuulimyllyn siivet.
Tavallisesti joka talvi olen haistellut lunta ja jäätä, mutta hullun tuurilla säilynyt pelkillä mustelmilla. Muuten, onhan niitä elämän aikana kaikenlaisia pieniä sattunut. Ei kuitenkaan niin pahasti, että niitten kanssa olisi lääkärissä tarvinnut käydä kuin pari kertaa. Eiku kerran. Silloin lapsena, kun oltiin kuultu urheilukisoista ja rakennettiin oma korkeushyppyteline. Hyppäsin mielestäni aika korkealta siihen märkään sahajauhokasaan, mikä osoittautui pikkuisen liukkaaksi ja ettei pahasti sattuisi, niin otin toisella kädellä vastaan.
Jos oikein onnettomuuksien eksperttiä haluaisit haastatella, niin nuorempi tyttäreni olisi sopiva kohde. Varaa kuitenkin rutkasti aikaa niitten kuuntelemiseen. En käsitä miten huono "karma" sillä ihmisellä on ja miten hän on vielä hengissä kaikesta.
Ruotsalaisilla muuten on hassu tapa kysyä, jos joku vaikka kaatuu, että "miten kävi, kävikö hyvin". Suomalainen taas kysyy paremminkin "miten kävi, sattuiko pahasti".