Oletteko samaa mieltä että ilman isänmallia pojista kasvaa aivan erilaisia aikuisia kuin ne joilla on isä läsnä ja saavat jonkinlaista isänmallia?Tuntuu että niistä ketkä ovat vain äidin kanssa niin saamattomuus lisäntyy.Otetaan esimerkiksi armeija.Onko aivan tavatonta että poika tekstailee ja sottellee äidille että on kylmä ja en ole saanut nukuttua tai syötyä?Vaikka itsekin kasvoin ilman isää niin en soitellut äidille armeijasta,tosin silloin oli kolikkopuhelimet Santahaminan aukiolla.Mutta kuitenkin.Vai onko se tämä ns.tietokonesukupolvi ym?? Nyt kuitenkin tilanne se että monen vuoden ajan minulla ja vaimon pojalle ei ole ollut kovinkaan paljon vuorovaikutusta.Elli juttuun ei tulla kovinkaan hyvin.Silloin tällöin saatetaan vaihtaa muutama sana.Olen kotona ja vaimo töissä ja poika etsii nyt töitä niin sen ajan kun olemme kummatkin kotona niin hän nukkuu välillä pitkään ja kuulostelee että olenko olkkarissa jotta voisi tulla tekemään aamupalaa.Ei kuitenkaan aina.Onneksi hänellä on tyttöystävä kenen luona käydä.Näin ei ollut muutama vuosi sitten.Kyllä se aika ahdi9stavaa on kun ollaan saman katon alla ja jokseenkin niinkuin vieraita.Sitten kun vaimoni tulee töistä niin sitten hän kertoo asioita.Tavallaan kaikilla roolit muuttuu silloin.Onko tälläinen muissa uusioperheissä tavallista?
Ilman isänmallia
jassoo222
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En todellakaan ole samaa mieltä. Tunnen monia "ilman isää" kasvaneita poikalapsia,jotka ovat oikein reippaita nuoria miehiä. Armeijat ja opiskelut sujuneet ihan hyvin.
Ei ole pelkästään tämän kyseisen nuoren miehen vastuulla teidän vuorovaikutuksenne sujuvuus. Voit miettiä omaakin osuuttasi asiaan. Joskus on niinkin,että kemiat eivät vaan kohtaa.