hei ihmiset

Ehkä kaikkein eniten lämmintä hymyä ja hymykuoppia, läsnäoloa.

Ei mua ikävä vaivaa enää, mutta kyllä mä häntä ihan kokonaisuutena ajattelen ja sen kokonaisuuden kanssa haluaisin olla tekemisissä... En mä osaa hänestä mitään irallista osiota erottaa kaipaukseni kohteeksi.

On se kokonaisuus. Hymyä, iloista mieltä, kaikkia juttuja, eniten kolahtaaluonne, ulkonäkö on aivan huh huh, hän on vaan todellapysäyttävä kokemus. Rakastan häntä vaikka ei ehkä pitäsi. En miettisi sekuntiakaan jos saisin hänet omaksi. Uskon et olisimme onnellinen pari.

olla möllöttää hänen kanssa lusikassa

kaipaan koko ihmistä mutta eniten mieleen on jäänyt katse, miten se kohtasi oman katseeni suoraan ja rävähtämättä, sinisten silmien porautuessa oman katseeni syövereihin, puuduttavasti, käsittämättömällä voimalla. uusi ja kokonaisvaltainen kokemus.

Sitä tunnetta vatsanpohjassa kun katsoimme toisiamme silmiin

ihailtavaa jääräpäisyyttä, lämmintä kosketusta, rakkautta katseessa(silloin kun asiat oli hyvin) seksikkäitä silmiä, maailman ihaninta hymyä, pehmeitä huulia, hänen ääntänsä, epänaisellista kävelytyyliä, ollen silti ihanan naisellinen.

Kukaan ei koskaan ole saanut mua yhtä sekaisin. Terveisiä. Hukassa ollaan.

kaikkea hänessä, ihan kaikkea, ei voi eritellä, miten sielu janoaa nähdä, miten iho kaipaa kosketusta, vain hänen kosketustaan, hänen myötään kaikki muu menetti merkityksen.saada olla lähellä, tuntea lämpö, olla vaikka aivan hiljaa mutta lähekkäin, yhtään sanaa ei tarvittaisi. joka solu huutaa raivoisaa ikävää häntä kohtaan.

häntä itseään ,turvallisuutta ,tavallisuutaan ,jonka kanssa voi keskustella normaaleista asioista .söpöisyyttä ,mies joka ajattelee myös toisia .ei vain itseään

Kaipaus ja ikävä on jo fyysistä kipua...kaipaan miestä, jonka kanssa on helppo puhua kaikesta, varastettuja kipinöiviä kosketuksia, päästä varpaisiin tuntuvia halauksia, syvälle sieluun koskettavia pitkiä katseita...sitä tunnetta että tiesin välillämme olevan jotain, mitä en pitkään aikaan ollut tuntenut. Kaipaan merkityksellisyyden tunnetta...sielun liekkiä kahden ihmisen välillä...kaipaan niin että sattuu...kaipaan sitä tunnetta, kun haluaa toista ihmistä...varauksetta. Ihon ikävä on suuri...kaipaus hänen näkemisestään ihan joka päiväistä...odotan...

Kaipaan rentoa yhdessäoloa kaikkine omituuksineen. Niin se miesi oli kuin hyvä ystävä, sillä erotuksella että ystäviä ei tee mieli pussata.

Yhteistä ajatuksenjuoksua, samankaltaisuutta, tunnetta että on toiselle tärkeä, sitä että haluaisi pitää häntä tärkeänä, pitää hänestä huolta ja hyvänä. Sitä että saisi viettää aikaa yhdessä. Sitä että olisi se kumppani ja rinnallakulkija, vaikkei joka hetki yhdessä olisikaan. Lista on loputon.

Kokematonta fyysisyyttä ja poraavaa katsetta!

Vaikea sanoa. Kaikkea, kokonaisuutta. Ihana mies... Komea, parta, kauniit huulet joita haluaisin suudella. Kovin kiireiseltä ja stressaantuneeltakin välillä vaikuttaa. En usko että koskaan siitäkään syystä uskaltaisin mennä juttelemaan ja häiritsemään. Aika toivotonta tämä siis on. En vaan saa häntä pois mielestä vaikka miten yritän. En edes tiedä onko varattu. Työpaikan vaihto olisi paikallaan mutta viihdyn työssäni niin hyvin että en sitä haluaisi tehdä.

Hänen miehisen vaaleaa olemustaan. Huumorintajuaan, ottautumistaan minuun. Kosketustaan, katsettaan, suudelmiaan. Sitä että sanoi " Ihanaa kun olet olemassa".

Hänen tunneälyään. Kaipaan sitä, miten hän saa minut tuntemaan ja hehkumaan.