Mietinpähän vaan

Opiskelen perhepäivähoitajaksi, mutta en vielä työskentele pph:na. Viimeaikoina minusta on alkanut tuntua ettei alan valinta ole mennyt aivan nappiin. Tuntuu, että omien pienten lapsieni kanssakin on kädet täynnä työtä. Vielä vuosi sitten tuntui, että ihana olla kotona omien lasten kanssa ja sitten jonain päivänä tarjota hoitopaikka myös muiden lapsille. Enää en ole sitä mieltä. Viihdyn omien lasteni kanssa kotona, mutta tuntuu että heissäkin on jo ihan tarpeeksi kasvattamista. Pikkulapsiarki on ollut rankkaa ja en usko että oma jaksamiseni riittää hoitamaan toisten lapsia omieni ohessa. Ja en tiedä miten omat lapseni kokisivat oma äidin jakamisen toisten lasten kanssa.
En aio silti lopettaa koulutusta kesken, mutta en lähivuosina kyllä aio aloittaa pph:na. Ehkä sitten tulevaisuudessa kun omat lapset ovat kouluikäisiä. Olisi mukava kuulla perhepäivähoitajilta omia kokemuksia siitä kun omat lapsenne olivat pieniä ja hoiditte siinä ohessa myös muiden lapsia. Miten omat lapsenne suhtautuivat? Ja miten koti työpaikkana yhtälö toimii? Kaduttiko alanvalinta koskaan? Tuntuiko että omat lapsesi jäivät jostain paitsi?