Mikä hänestä tekee sellaisen

hänen katseensa ja se miten kauniisti ja huomaavaisesti hän lähestyi. kolahti kyllä niin kovaa ja korkealta. Silmät, hymy. Hänen olemuksessaan on jotain niin mystistä. Älykkyys loisti (tunneäly mukaan lukien) kilometrien päähän. Hänestä huokui sivistyneisyys ja nöyryys, ja ne hyvät ja huomaavaiset käytöstavat. Rauhallisuus, ei hötkyillyt sinne tänne. Hänen lähestymistapansa oli todella hienovaraista ja kaunista. On miehiä, jotka "hyökkäävät" naisen nähdessään "kimppuun kuin sika limppuun" siihen vielä se katse, niin ei kiitos. Hän ei ollut yhtään sellainen naistenmies ja pullistelija ja kehuskelija (mä en voin sietää sellaisia). Siihen kuin lisätään vielä yli bodattu kroppa ja paksu kultainen kaulakoru kaulaan, niin avot (näen niin punaista). joo ja vielä college housut:)

Miehen pitää olla älykäs, sivistynyt ja tietysti seksikäs ulkonäkö vetoo aina. Silmät ja hymy on tärkeä kanssa.

Kun ei ole elon kulku yhteinen-toistaiseksi, järjetön ihastus, hullaantuminen ja rakastus. Silmiin, huuliin, pieneen parransänkeen. Korvien väliin, kiehtoo aina vaan, löytyy kerroksittain jotain mitä ei edes ajatellut löytävänsä, aarre. Ääneen joka saa sulamaan siihen paikkaan. Muihinkin moniin asioihin. Eikö tässä ole jo hyvä alku, miksi ikävä on vakioasukas.