Miehenä tanssin aloitus oikealla jalalla oikealle tanssimusiikin iskulle on oma ja joskus hyvinkin monimutkainen luku sinänsä. Alun lisäksi tanssimusiikissa kuitenkin on täydellisen tanssinautinnon tavoittelun kannalta katsoen myös muita hyvin tärkeitä kohtia, kuten erimerkiksi suurimmalle osalle tanssiharrastajista tuttuja kertsejä ja breikkejä sekä introja eli niitä alkuja, jotka voivat miehen kannalta katsoen olla aikamoisia luritteluita tai niin vähän rumpu- ja bassokitarapitoisia, että ei yhtään arvaa, mitä lajia sieltä tanssimusiikkiorkesterista on lähtemäisillään tulemaan. Monimutkaisimmissa tanssimusiikkien aluissa bassokitara saattaa korvata artistin, joka yleensä on tenori tai sopraano eikä siten pystyisi laulamaan niin alhaalta kuin alun eli intron säveltäjä oli tarkoittanut. Tilannetta ei tällöin helpota sekään, että rumpali etsii sillä aikaa metromonista (metromonissa on kauhean monia eri tanssinopeuksia) prikulleen oikeaa tanssinopeutta, jotta hän voisi naputella orkesterin soiton tanssiväelle sopivaksi.
Tässä mielessä vanha sanonta: alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo ei siis tanssiharrastuksesta puhuttaessa varsinkaan miehen kohdalla pidä lainkaan paikkansa. Nimittäin, jos mies sekä alussa että lopussa vain seisoo, naiset alkavat valittaa, että miehen kanssa on niin yksitoikkoista tanssia, kun hän vaan seisoo niin paljon eikä naistenhauilla edes kiitoshakuja sekä alussa että lopussakin vaan seisovalle miehelle sen jälkeen juurikaan tule. Tämän vuoksi olisi hyvin tärkeätä selvittää, kummalla jalalla mies ensinnäkin lopettaa tanssin ja toisaalta, mistä mies tietää, millä iskulla orkesteri aikoo lopettaa soiton. Monastihan loppusoitotkin ovat niin monimutkaisia, että juuri kun mies kuvitteli että nyt se lopetti orkesteri soiton, niin orkesteri jatkoikin taas soittamista.
Tässä mielessä vanha sanonta: alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo ei siis tanssiharrastuksesta puhuttaessa varsinkaan miehen kohdalla pidä lainkaan paikkansa. Nimittäin, jos mies sekä alussa että lopussa vain seisoo, naiset alkavat valittaa, että miehen kanssa on niin yksitoikkoista tanssia, kun hän vaan seisoo niin paljon eikä naistenhauilla edes kiitoshakuja sekä alussa että lopussakin vaan seisovalle miehelle sen jälkeen juurikaan tule. Tämän vuoksi olisi hyvin tärkeätä selvittää, kummalla jalalla mies ensinnäkin lopettaa tanssin ja toisaalta, mistä mies tietää, millä iskulla orkesteri aikoo lopettaa soiton. Monastihan loppusoitotkin ovat niin monimutkaisia, että juuri kun mies kuvitteli että nyt se lopetti orkesteri soiton, niin orkesteri jatkoikin taas soittamista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vastausta kysymykseesi - '' Kummalla jalalla mies lopettaa tanssin''?
ja " tanssinautinnon tavoittelun kannalta katsoen" - elä ainakaan lopeta tanssia "keskijalalla" - D
se on naiselle todella epä mukavoo.
Kesikalja ei ole tanssien aloituksessakaan mikään ongelma MINULLE! Ja vaikka yleensä aloitan ja lopetankin tanssit keskikaljalla, niin en tee sitä missään rentoutumismielessä kuten hyvin yleisenä tapana näyttäisi olevan, koska olen omastakin mielestä tosi rento tyyppi ilmankin aina paitsi en tietenkään hermostuttuani, vaan pitääkseni elimistöni sekä neste- että hivenainetasapainon kohdillaan.
Jännä pelimies lopettaa keskimmäisellä jalalla, normaalit miehet häntä koipien välissä.
Alun ja lopun välissä kummalla tahansa jalallaan tai molemmilla jaloillaan seisoskeleva mies saa myös hyvin paljon valituksia, mutta varsin yllättävästä suunnasta: nimittäin tanssilavojemme huippumiestanssijat alkavat valittaa, että sen miehen tanssia on niin tylsä katsella ja että varmasti ei kenestäkään muustakaan tunnu yhtään mukavalta se. Minusta miehenä pitäisi tasosta riippumatta kiinnittää lavatansseissa käydessä enemmän huomiota naisten tanssimiseen.
Voisiko tämä johtua siitä, että toiset miehet ovat tottuneet siihen, että on aivan sama, missä he seisoskelevat ja naiset kiinnostuvat heistä kovasti ja toiset miehet eivät saa naisilta kaipaamaansa huomiota, vaikka heittelisivät naisten edessä kärrinpyöriä?
Jos miehen askeleet sattuu musiikkiin, niin vasemmalla lopettaa silloin mies tanssin.
Eiks pitäis lopettaa samalla jalalla kun alottaa. Valssin mies alottaa oikealla!
Jos nainen hyppää tanssin lopussa syliin tai selkään, niin mies lopettaa molemmilla jaloilla
Sillä jalalla lopetetaan mikä sattuu kun musiikkikin loppuu.Tai heti vielä tyhjäkäynnillä musiikin jälkeen.Mistä näitä täysin mänttiä kysymyksiä keksitään.Ei tämä tanssi ole mitään raketti tiedettä,vaan iloista liikunnallista yhdessä oloa.
Charmaa on aivan oikeassa, kauheata miettiä, että milloin musiikki loppuu ja etsiä se oikea jalka tanssin lopettamiseen. Lavatanssi on luovaa, ei mitään kilpailua. Pääasia on hyvä vienti sen alun ja lopun välillä.
No, tietenkin sillä oikealla jalalla tanssi pitää lopettaa.
Haastavampi tilanne tanssijalle on se kun musiikki loppuu yllättäen niin silloin voi oikea jalka jäädä ilmaan ja tanssi loppuu väärälle jalalle. Lähde siitä sitten yhdellä jalalla hyppimällä naista poispäin saattelemaan.
Musiikin yllättävä loppuminen on kuitenkin niin harvinainen tapahtuma, että siihen ei tarvitse eikä voikaan edes virtuoosi mitenkään varautua: musiikin yllättävän loppumisen aiheuttaja, virtapiikki, kun ei juurikaan etukäteen tulostaan ilmoittele.
Kesäisin voi jotain tulevan ylivirtapiikin tulomahdollisuuksista päätellä ukkostutka-nimisellä älypuhelinsovelluksella, mutta ylivirtapiikin tarkkaa tulohetkeä ei siitäkään etukäteen näe. Talvisin tanssipaikalle ajellessa kannattaa silmäillä tanssipaikan voimalinjan ylle tykkylumien taivuttelemia puita, jolloin saa jonkinlaisen kuvan siitä, milloin jokin puista saattaisi napsahtaa poikki ja kaatua tanssipaikan voimalinjan päälle, jolloin tanssipaikalle tuleekin alivirtapiikki ja musiikki loppuu melkeinpä yllättäen, mutta ei aivan, sillä tanssipaikalle tullessa tanssipaikan voimalinjasta tarkkoja havaintoja tehnyt voi rehvastella koko tanssiväelle, että mitäs minä jo tullessa sanoin!