Auttakaa. Jos joku jaksaisi lukea tämän... Olen ihastunut luokallani olevaan pian täysi-ikäiseen tyttöön, jolla on mielenterveysongelmia, mahdollisesti maanis-dep tai masennus tai molempia. En tiedä noista paljoa, vaikka äitini molemmista kärsii. Muuta kokemusta mulla ei ole.
No tämä tyttö on aika levoton ja ei meinaa suoriutua koulusta millään. Yritän auttaa häntä siellä ja kannustaa häntä tulemaan kouluun. Hän on ollut osastolla ja laitoksessa jne. Hän on kokoajan ongelmissa ja tekee pahojaan. Hän on ilmeisesti myös itsetuhoinen ja viiltelee, hänen kätensä ovat ihan järkyttävää katseltavaa.
Inhottavan tästä tilanteesta tekee myös se, että hän ei vaikuta olevan kiinnostunut minusta lainkaan. Eli minä kärvistelen ihastukseni kanssa yksin ja yritän tukea häntä mutta hän vähät välittää minusta. Hän selvästi haluaa minultakin huomiota kertomalla itsetuhoisia juttujaan, mutta en voi tehdä mitään, auttaa mitenkään tai estää häntä satuttamasta itseään. Minun mielipiteelläni tuskin on hänelle väliä.
En osaa tulkita häntä ollenkaan. Kun emme vielä tunteneet, kuvittlelin että hän voisi olla kiinnostunut minusta kun katseli minua välillä. Joten rohkenin puhumaan hänelle. No nyt me hengaamme koulussa, mutta hän ei ole kiinnostunut puhumaan minun asioistani tai kyselemään kuulumisiani, hän puhuu kanssani vain koulujutuista ja haukkuu opettajia ja kiroaa koulua. Tai sitten puhuu omista asioistaan jos minä kysyn.
Aina kun hän tulee kouluun, hän ensimmäiseksi laittaa minulle viestiä ja kysyy missä olen jotta voi tulla seuraani. Se on hyvin hämmentävää, että hän haluaa olla seurassani koulussa mutta on hyvin välinpitämättömän oloinen suhteeni. Emmekä juuri juttele vapaa-ajalla. Olen pyytänyt häntä ulos, mutta hän ei silloin päässyt, koska oli taas jossain ongelmissa. Kerran keskustelun lomassa hän mainitsi, että minun pitäisi hänen kanssa lähteä joskus erääseen paikkaan, mutta en tiedä oliko hän tosissaan. Haluaisin todellakin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa..
Ja samaan aikaan en haluaisi. Kun hän on minua kohtaan niin välinpitämätön. Se on outoa, kun toisina päivinä hän on puheliaampi, ja vaikuttaa kiinnostuneemmalta minun puheistani, katsoo enemmän minua silmiin ja istuu vieressäni. Toisina päivinä hän taas vaikuttaa niin hermostuneelta ja haluaa vain pois koulusta eikä muuta ajattele.
Välillä tuntuu, että onko hänen päänsä sisällä vain niin kova "melu", ettei hän yksinkertaisesti pysty keskittymään muihin ihmisiin??
Tämä sattuu niin paljon, kun tykkään hänestä. Ja olen huolissani. Pitäisikö minun vähentää hänen kanssaan olemista ja juttelua? Pitäisikö lopettaa hänen auttaminen koulussa? En kestä kuulla ja nähdä hänen itsetuhoisuuttaan kun en siihen voi vaikuttaa. Enkä tahdo olla hänelle pelkkä merkityksetön kouluseuralainen, jonka jutuista hän ei ole kiinostunut. En jaksa kanssakäymistä hänen kanssaan, jos en saa mitään takaisin. Lakkaanko nyt vain odottamata häneltä turhia ja koitan unohtaa hänet? Kiitos jos joku voi auttaa/ jollain on jotain mielipiteitä....
No tämä tyttö on aika levoton ja ei meinaa suoriutua koulusta millään. Yritän auttaa häntä siellä ja kannustaa häntä tulemaan kouluun. Hän on ollut osastolla ja laitoksessa jne. Hän on kokoajan ongelmissa ja tekee pahojaan. Hän on ilmeisesti myös itsetuhoinen ja viiltelee, hänen kätensä ovat ihan järkyttävää katseltavaa.
Inhottavan tästä tilanteesta tekee myös se, että hän ei vaikuta olevan kiinnostunut minusta lainkaan. Eli minä kärvistelen ihastukseni kanssa yksin ja yritän tukea häntä mutta hän vähät välittää minusta. Hän selvästi haluaa minultakin huomiota kertomalla itsetuhoisia juttujaan, mutta en voi tehdä mitään, auttaa mitenkään tai estää häntä satuttamasta itseään. Minun mielipiteelläni tuskin on hänelle väliä.
En osaa tulkita häntä ollenkaan. Kun emme vielä tunteneet, kuvittlelin että hän voisi olla kiinnostunut minusta kun katseli minua välillä. Joten rohkenin puhumaan hänelle. No nyt me hengaamme koulussa, mutta hän ei ole kiinnostunut puhumaan minun asioistani tai kyselemään kuulumisiani, hän puhuu kanssani vain koulujutuista ja haukkuu opettajia ja kiroaa koulua. Tai sitten puhuu omista asioistaan jos minä kysyn.
Aina kun hän tulee kouluun, hän ensimmäiseksi laittaa minulle viestiä ja kysyy missä olen jotta voi tulla seuraani. Se on hyvin hämmentävää, että hän haluaa olla seurassani koulussa mutta on hyvin välinpitämättömän oloinen suhteeni. Emmekä juuri juttele vapaa-ajalla. Olen pyytänyt häntä ulos, mutta hän ei silloin päässyt, koska oli taas jossain ongelmissa. Kerran keskustelun lomassa hän mainitsi, että minun pitäisi hänen kanssa lähteä joskus erääseen paikkaan, mutta en tiedä oliko hän tosissaan. Haluaisin todellakin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa..
Ja samaan aikaan en haluaisi. Kun hän on minua kohtaan niin välinpitämätön. Se on outoa, kun toisina päivinä hän on puheliaampi, ja vaikuttaa kiinnostuneemmalta minun puheistani, katsoo enemmän minua silmiin ja istuu vieressäni. Toisina päivinä hän taas vaikuttaa niin hermostuneelta ja haluaa vain pois koulusta eikä muuta ajattele.
Välillä tuntuu, että onko hänen päänsä sisällä vain niin kova "melu", ettei hän yksinkertaisesti pysty keskittymään muihin ihmisiin??
Tämä sattuu niin paljon, kun tykkään hänestä. Ja olen huolissani. Pitäisikö minun vähentää hänen kanssaan olemista ja juttelua? Pitäisikö lopettaa hänen auttaminen koulussa? En kestä kuulla ja nähdä hänen itsetuhoisuuttaan kun en siihen voi vaikuttaa. Enkä tahdo olla hänelle pelkkä merkityksetön kouluseuralainen, jonka jutuista hän ei ole kiinostunut. En jaksa kanssakäymistä hänen kanssaan, jos en saa mitään takaisin. Lakkaanko nyt vain odottamata häneltä turhia ja koitan unohtaa hänet? Kiitos jos joku voi auttaa/ jollain on jotain mielipiteitä....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jätä se hyväksikäyttäjä omaan arvoonsa. Vai haluatko olla hänen vietävissään?
Hän saattaa tehdä jopa järettömiä ja erittäin hermostuttavia asioita, mutta elä suutu. Ja niin se vaan menee, että kun henkisesti kärsii ja koittaa taistella itsensä kanssa, ei siinä voi muita ottaa huomioon. Sitten kun on taistellut liikaa itsensä kanssa, on jo oppinut huomioimaan vain itsensä. Sitä ei kannata opettaa huomioimaan muita, ensinnäkin hänen pitää päästä siitä henkisestä kärsimyksestä eroon ja siinäkin voi mennä 10 vuotta silloin kun ihminen on täysin rikki (pari hyvää päivää tai viikkoa silloin tällöin ei tarkoita, etteikö ihminen olisi rikki).
Kiitos mielipiteistä. No, mitä mieltä ihmiset on, pitäiskö mun siis luovuttaa hänen suhteensa vai voisinko jotenkin auttaa häntä rauhoittumaan ja tuntemaan olonsa paremmaksi ja turvallisemmaksi?
Onko mahdollista saada hänet kiinnostumaan itsestäni, tai siis onko mahdollista että hän voisi todellisuudessa pitääkin minusta, muttei vain osaa/kykene näyttämään sitä, kun hänellä on niin isoja ongelmia itsellään?
Älä jätä. Hän tarvitsee Sinua. Ehkä Hän ei tällä hetkellä halua muuta kuin olla kaveri tällä hetkellä. Anna ajan kulua,ja seuraa tilannetta. Olet varmasti tärkeä Ihminen Hänelle.
Osta sille joku kiva puukko, voitte sitten yhdessä viillellä.
Vedä rajaa. Voi jutella ja olla ystävällinen, mutta mitään tiiviimpää suhdetta ei kannata ajatella. Siitä ei hyvää seuraa.
Hei!
Ihminen, joka kamppailee mielenterveysongelmien kanssa, ei useinkaan kykene muodostamaan seurustelusuhdetta, ainakaan tervettä sellaista. Hän kuitenkin tukeutuu sinuun todella paljon! Olet selvästi tärkeä hänelle -on aika harvinaista, että esim masentunut pystyy löytämään noin paljon lohtua yhdestäkään läheisestä.
Muista kuitenkin, ettet pysty parantamaan häntä! Voit vain olla hänen lähellään (ja yrittää saada hänet psyk.terveydenhuollon piiriin ja käymään tapaamisissa).
En tiedä, onko hän ihastunut sinuun, eikä hän varmaan tiedä itsekään. Tue häntä sen verran kuin voit, mutta ennen kaikkea pidä huolta omasta hyvinvoinnistasi.