parisuhteessa, mielipiteitä?
Aattelin täältä kysellä kun tältä osastolta löytyy varmasti muitakin 16-17vuotiaita nuoria esimerkiksi. Demiin en viittiny kirjottaa kun sinne kirjottaminen vaatis ihan rekisteröitymisen ja palvelua en tulis muutenkaan muuten käyttämään, demittely ajat oli mulla sillon 13-15vuotiaana. :)
Mut joo, homman nimi on toi että oon itse 20-vuotias nainen ja ihastunut yhteen 17-vuotiaaseen poikaan. Itseasiassa todella ihastunut. ;) ikäero ei oo minun mielestä kamala, kun miettii että sitä on vaan 3 vuotta ja esim. sehän on aina ollut tuikitavallista, enemmän sääntö kuin poikkeus, että tyttö seurustelee itseään 2-3v vanhemman pojan kanssa. Tai nainen 2-3v vanhemman miehen kanssa. Nyt meillä sukupuolet käänettäis vaan toisin päin ja jos siitä jotain naputtamista tulis, nii sehän ois sitten sukupuoli rasismia!
Poika on minusta aika kokenut kun hän on joutunu nuorella iällä kokemaan veljen kuoleman ja sitten myös äidin kuoleman. Tiedän että tuollaiset rankat kokemukset kasvattaa pakostikin ihmistä. Mullakaan ei ole äitiä, isän kanssa asunu sit kaksisteen, kokenu isän alkoholiongelman, huostaanoton, koulukiusaamisen, oman sairastumisen... Mut nyt tässä aikuisiällä vihdoin ja viimein sitten tolpillaan, omilla jaloillaan. :) ja voin sanoa, että kyllä tuollaset kokemukset pisti henkisesti TODELLA rikki, mutta kyllä ne myös kasvatti ja kipu kasvattaa kanssa! Vaikka varmasti sitä ihminen ois voinu kasvaa paremmillakin tavoilla, ilman että tarvii kokonaan rikki mennä, mutta aina ei vaan käy niin.
Tässä nyt on ongelmana vaan se, että jotkut pojan kaverit on ruvennu marmattamaan kun poika tahtois olla minun kanssa. :D Mikä vittu teitä nykypäivän nuoria, siis lähempänä 2000-lukua syntyneitä ja 2000-luvulla syntyneitä oikeen vaivaa!? pakko kysyä näin rumasti, koska oon todella hämmästynyt sillä jollain lailla taso on laskenut alaspäin kun lehmän häntä, enkä haluais sanoa näin, mutta miettikää tätä ja vastatkaa mulle... Olen pistänyt siis tämän asian useamman 98-99 ja 2000-luvulla syntyneen kohdalla merkille. Tarkemmin -00 ja -01, muut 2000-luvulla syntyneet on vielä niin pieniä. Niin tämä jätkä sano mulle, että ei voi alkaa ehkä seurustelemaan mun kanssa, koska kaverit painostaa ja on sanonu, että hänkin saa HUONON MAINEEN jos alkaa seurustelemaan täys-ikäsen kanssa!?!?!? HÄ. Muutama hänen ikänen tyttö, siis -98, seurustelee -93:sen ja -94:sen kanssa ja niillä on paska maine ihan sen takia että on nyt sattunut vaan ihastumaan/rakastumaan vanhempaan ja seurannut tunteitaan ja alkanut seurustelemaan sitten kyseisen henkilön kanssa... Ompa noloa tuollanen tuomihteminen. Itse en näe tuossa mitään pahaa!. Tuo on pennut kuulkaa elämää. Sillon kun minä olin ylä-asteella, 2008-11, niin mulla saatto olla jopa 10 vuotta vanhempia miehiä ... Sen tunnustan, että se oli jo aika radikaalia, enkä suosittelis kellekään ylä-aste ikäselle että joo alappa tuosta noin vaan seurustelemaan 10-12v vanhemman miehen kanssa! Mutta voin vaan sanoa sen, että olen elänyt _omaa elämääni_ , _ omalla tavallani _ , ja en näe syytä/oikeutta muilta tuomita sitä! koska asiat ei kuitenkaan liity mitenkään _ heihin _ , _ eikä minun parisuhde kuviot satuttanu ulkopuolisia ihmisiä koskaan, korkeintaan vaan itseäni _ , joten what's the problem!? nyt vielä kun ei oo kyse ees noin suuresta ikäerosta, vaan pienestä 3-vuodesta..... Okei, mä olen kasvanut Pohjois-Karjalassa, pienessä tuppukylässä, meillä päin oli/on, edelleen normaalia että 13-vuodesta ylöspäin ihmisen seurustelu kumppani on 2-3v vanhempi. Kukaan ei tuomitse, paskoja maineita ei tule, eikä mitään. Jos tulee paska maine, se tulee ihan jostain muusta kun normaalista rakastumisesta ja seurustelusta. Kun minä olin, sen 12-vuotta vanhemmankin miehen kanssa ala-ikäsenä, siitäkään kukaan ei tullu mulle soittamaan turpaasa ja ystävät säily kuten ennenkin, koska minä olen hyvä ystävä myös muille... joten mikä syy niillä ois ollu kääntää selkänsä mulle sen takia!? ei mikään. Kaikki ei tietenkään tuota, 12-vuoden ikäeroa ala-ikäsenä kahtonu hyvällä, mut silti sain elää omaa elämääni rauhassa, omana ittenäni.
Joten on tämä nyt jännää, että tämä 17-vuotias poika joka on ihan toiselta puolelta suomea, nii sitä yritetään painostaa että älä oo minun kanssa.......... ja kyseessä on lappilainen ja muutenkin tuntuu, että kun sinne lappiin menee tämmönen näyttävä nainen kuten minä, niin sitäkin katotaan heti kieroon ja ollaan ite niin vaatimattomia ja puhutaan paskaa seläntakana. Ihme paikka.
Aattelin täältä kysellä kun tältä osastolta löytyy varmasti muitakin 16-17vuotiaita nuoria esimerkiksi. Demiin en viittiny kirjottaa kun sinne kirjottaminen vaatis ihan rekisteröitymisen ja palvelua en tulis muutenkaan muuten käyttämään, demittely ajat oli mulla sillon 13-15vuotiaana. :)
Mut joo, homman nimi on toi että oon itse 20-vuotias nainen ja ihastunut yhteen 17-vuotiaaseen poikaan. Itseasiassa todella ihastunut. ;) ikäero ei oo minun mielestä kamala, kun miettii että sitä on vaan 3 vuotta ja esim. sehän on aina ollut tuikitavallista, enemmän sääntö kuin poikkeus, että tyttö seurustelee itseään 2-3v vanhemman pojan kanssa. Tai nainen 2-3v vanhemman miehen kanssa. Nyt meillä sukupuolet käänettäis vaan toisin päin ja jos siitä jotain naputtamista tulis, nii sehän ois sitten sukupuoli rasismia!
Poika on minusta aika kokenut kun hän on joutunu nuorella iällä kokemaan veljen kuoleman ja sitten myös äidin kuoleman. Tiedän että tuollaiset rankat kokemukset kasvattaa pakostikin ihmistä. Mullakaan ei ole äitiä, isän kanssa asunu sit kaksisteen, kokenu isän alkoholiongelman, huostaanoton, koulukiusaamisen, oman sairastumisen... Mut nyt tässä aikuisiällä vihdoin ja viimein sitten tolpillaan, omilla jaloillaan. :) ja voin sanoa, että kyllä tuollaset kokemukset pisti henkisesti TODELLA rikki, mutta kyllä ne myös kasvatti ja kipu kasvattaa kanssa! Vaikka varmasti sitä ihminen ois voinu kasvaa paremmillakin tavoilla, ilman että tarvii kokonaan rikki mennä, mutta aina ei vaan käy niin.
Tässä nyt on ongelmana vaan se, että jotkut pojan kaverit on ruvennu marmattamaan kun poika tahtois olla minun kanssa. :D Mikä vittu teitä nykypäivän nuoria, siis lähempänä 2000-lukua syntyneitä ja 2000-luvulla syntyneitä oikeen vaivaa!? pakko kysyä näin rumasti, koska oon todella hämmästynyt sillä jollain lailla taso on laskenut alaspäin kun lehmän häntä, enkä haluais sanoa näin, mutta miettikää tätä ja vastatkaa mulle... Olen pistänyt siis tämän asian useamman 98-99 ja 2000-luvulla syntyneen kohdalla merkille. Tarkemmin -00 ja -01, muut 2000-luvulla syntyneet on vielä niin pieniä. Niin tämä jätkä sano mulle, että ei voi alkaa ehkä seurustelemaan mun kanssa, koska kaverit painostaa ja on sanonu, että hänkin saa HUONON MAINEEN jos alkaa seurustelemaan täys-ikäsen kanssa!?!?!? HÄ. Muutama hänen ikänen tyttö, siis -98, seurustelee -93:sen ja -94:sen kanssa ja niillä on paska maine ihan sen takia että on nyt sattunut vaan ihastumaan/rakastumaan vanhempaan ja seurannut tunteitaan ja alkanut seurustelemaan sitten kyseisen henkilön kanssa... Ompa noloa tuollanen tuomihteminen. Itse en näe tuossa mitään pahaa!. Tuo on pennut kuulkaa elämää. Sillon kun minä olin ylä-asteella, 2008-11, niin mulla saatto olla jopa 10 vuotta vanhempia miehiä ... Sen tunnustan, että se oli jo aika radikaalia, enkä suosittelis kellekään ylä-aste ikäselle että joo alappa tuosta noin vaan seurustelemaan 10-12v vanhemman miehen kanssa! Mutta voin vaan sanoa sen, että olen elänyt _omaa elämääni_ , _ omalla tavallani _ , ja en näe syytä/oikeutta muilta tuomita sitä! koska asiat ei kuitenkaan liity mitenkään _ heihin _ , _ eikä minun parisuhde kuviot satuttanu ulkopuolisia ihmisiä koskaan, korkeintaan vaan itseäni _ , joten what's the problem!? nyt vielä kun ei oo kyse ees noin suuresta ikäerosta, vaan pienestä 3-vuodesta..... Okei, mä olen kasvanut Pohjois-Karjalassa, pienessä tuppukylässä, meillä päin oli/on, edelleen normaalia että 13-vuodesta ylöspäin ihmisen seurustelu kumppani on 2-3v vanhempi. Kukaan ei tuomitse, paskoja maineita ei tule, eikä mitään. Jos tulee paska maine, se tulee ihan jostain muusta kun normaalista rakastumisesta ja seurustelusta. Kun minä olin, sen 12-vuotta vanhemmankin miehen kanssa ala-ikäsenä, siitäkään kukaan ei tullu mulle soittamaan turpaasa ja ystävät säily kuten ennenkin, koska minä olen hyvä ystävä myös muille... joten mikä syy niillä ois ollu kääntää selkänsä mulle sen takia!? ei mikään. Kaikki ei tietenkään tuota, 12-vuoden ikäeroa ala-ikäsenä kahtonu hyvällä, mut silti sain elää omaa elämääni rauhassa, omana ittenäni.
Joten on tämä nyt jännää, että tämä 17-vuotias poika joka on ihan toiselta puolelta suomea, nii sitä yritetään painostaa että älä oo minun kanssa.......... ja kyseessä on lappilainen ja muutenkin tuntuu, että kun sinne lappiin menee tämmönen näyttävä nainen kuten minä, niin sitäkin katotaan heti kieroon ja ollaan ite niin vaatimattomia ja puhutaan paskaa seläntakana. Ihme paikka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja sen verran tuli vielä mieleen lisättävää, että on meillä päin aivan normaalia että tasan oman ikäsenkin kanssa ollaan, niin normaalia kuin olla ja voi... Miten tuollanen vois ees olla epänormaalia?
Mut lapissa tuntuu ainut normi olevan se, että ollaan tasan oman ikäsen kanssa ja se että jos joku on 2-3v vanhemman tai nuoremman kanssa näiden -98 ja heitä nuorempien keskuudessa, niin on jo maailmaa mullistava juttu...
Ei voi muuta kun nauraa. :D kun ei käsitä tuota ihmisten mielellistä logiikkaa, millasia ne on siellä päin!
Noh, tuleeks ollenkaan vastauksia? ;o