Minua joulu ahdistaa, mutta olen vasta nyt yli viisikymppisenä uskaltanut tunnustaa ääneen itselleni ja muutamalle luotettavalle ystävälle, että olen aina inhonnut joulua. Olen maalta kotoisin, ja äidilläni oli tapana "koota suku koolle" jouluksi ja kävihän se, maalla oli tilaa.
Eli meille tuli muutama autolastillinen sukulaisia
viimeistään aattoaamuna ja lähtivät vasta pyhien mentyä.
Arvatkaa, olenko tiskannut joulun pyhinä satoja lautasia ja kahvikuppeja, kuunnellut sukulaislasten temmellystä ja yrittänyt viihdyttää niitä, ettei meno aivan mahdottomaksi ylly. Eli meitä oli joulun koolla 15-20 henkeä,
kyllä siinä sai rosollia silputa. Kolmikymppiseksi saakka olin sinkku ja "vietin" siis joulut vanhempieni kotona sukulaisia passaten. Yhtäkään yötä en jouluisin nukkunut sängyssä, koska sen valloitti joku serkku tai täti. Minulla oli patja tuvan lattialla jossa ei paljon rauhaa ollut, aina oli joku menossa tai tulossa vessaan tai jääkaapille jne.
Kun sitten aikana vakiinnuin ja sain oman perheen,
olen yrittänyt rauhoittaa joulun sille paljon puhutulle lepäämiselle ja rauhoittumiselle. Olen vain huomannut, että jos jäämme jouluksi kotiin, muistavat anoppi ja muut sukulaiset vierailla ahkerasti. Eli useimmiten jouluni ovat olleet työntäyteisiä päiviä.
Lapsuudestani muistan yhden lahjan. Olin viisivuotias kun sain nuken, joka sulki ja avasi silmänsä. Tällä nukella ei kuitenkaan saanut leikkiä, se olisi voinut mennä rikki tai likaantua, sitä pidettiin sohvalla koristeena, että se siitä joululahjasta. En halunnut edes ottaa sitä nukkea mukaani lapsuudenkodistani omaan kotiini muistuttamaan leikittömistä ajoista.
Perheemme on ollut pari joulua Lapissa. Ne ovat olleet sellaisia hetkiä, kun toivoisin joulun olevan, rauhallista yhdessäoloa, ulkoilua, pelailua, lukemista, joululaulut pienessä kappelissa. Tänä vuonna on vain niin vähän vapaapäiviä joulun aikaan ja sinne matkaaminen vie niin paljon aikaa.
Taidan kuulostaa katkeralta vanhalta ämmältä, yleensä olen huumorintajuinen iloinen akka. Ja kyllä tämäkin joulu hyvin selvitään hymyssäsuin, täytyy vain muistaa välillä kastella huumorinkukkaa, vaikka glögillä.
Iloista joulualusaikaa kaikille.
Eli meille tuli muutama autolastillinen sukulaisia
viimeistään aattoaamuna ja lähtivät vasta pyhien mentyä.
Arvatkaa, olenko tiskannut joulun pyhinä satoja lautasia ja kahvikuppeja, kuunnellut sukulaislasten temmellystä ja yrittänyt viihdyttää niitä, ettei meno aivan mahdottomaksi ylly. Eli meitä oli joulun koolla 15-20 henkeä,
kyllä siinä sai rosollia silputa. Kolmikymppiseksi saakka olin sinkku ja "vietin" siis joulut vanhempieni kotona sukulaisia passaten. Yhtäkään yötä en jouluisin nukkunut sängyssä, koska sen valloitti joku serkku tai täti. Minulla oli patja tuvan lattialla jossa ei paljon rauhaa ollut, aina oli joku menossa tai tulossa vessaan tai jääkaapille jne.
Kun sitten aikana vakiinnuin ja sain oman perheen,
olen yrittänyt rauhoittaa joulun sille paljon puhutulle lepäämiselle ja rauhoittumiselle. Olen vain huomannut, että jos jäämme jouluksi kotiin, muistavat anoppi ja muut sukulaiset vierailla ahkerasti. Eli useimmiten jouluni ovat olleet työntäyteisiä päiviä.
Lapsuudestani muistan yhden lahjan. Olin viisivuotias kun sain nuken, joka sulki ja avasi silmänsä. Tällä nukella ei kuitenkaan saanut leikkiä, se olisi voinut mennä rikki tai likaantua, sitä pidettiin sohvalla koristeena, että se siitä joululahjasta. En halunnut edes ottaa sitä nukkea mukaani lapsuudenkodistani omaan kotiini muistuttamaan leikittömistä ajoista.
Perheemme on ollut pari joulua Lapissa. Ne ovat olleet sellaisia hetkiä, kun toivoisin joulun olevan, rauhallista yhdessäoloa, ulkoilua, pelailua, lukemista, joululaulut pienessä kappelissa. Tänä vuonna on vain niin vähän vapaapäiviä joulun aikaan ja sinne matkaaminen vie niin paljon aikaa.
Taidan kuulostaa katkeralta vanhalta ämmältä, yleensä olen huumorintajuinen iloinen akka. Ja kyllä tämäkin joulu hyvin selvitään hymyssäsuin, täytyy vain muistaa välillä kastella huumorinkukkaa, vaikka glögillä.
Iloista joulualusaikaa kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa todella kauhealta! Itse olen oikea jouluihminen. Johtunee siitä, että olen aina saanut viettää joulun nimenomaan rauhassa, perhepiirissä, joten ei ole tarvinnut hääsätä "ylinmääräisiä". Lapsena sain mukavia lahjoja (joskus varmasti ihan liikaakin). Eniten pidän, varsinkin nyt vähän vanhempana (kohta jopa 20 täynnä:D) kynttilän valosta ja tunnelmoinnista joulupöydässä. Mielestäni jouluna kuuluisi antaa aikaa itselleen ja omalle perheelle. Et olisi lainkaan itsekäs, jos kieltäisit muita änkeämästä teidän luoksenne ja viettäisit juuri sellaisen joulun kuin itse haluat.
Itse olen myös viettänyt sisaruksieni kanssa tälläisen ison joulun äidin ja isän luona,
mutta ei meillä hössötetty, eikä äitini tarvinnut
tehdä paljonkaan?Sovimme ennen joulua kuka tekee mitäkin ja viikkoa aikaisemmin tytöt meni siivoamaan joulusiivouksen ja pojat hakivat kuusen.Kaikki tykkäsivät ja meitä oli tarkalleen 19 henkeä. Mutta nykyään vietämme joulua omissa kodeissa koska äitini on sairastunut dementtiaan.Ja muuttanut vanhustentaloon.
Isän ja pikkuveljen saan joulusaunaan kotiin ja
se tuntuu mukavalta.Lapsenikin kaipaavat sitä aikaa vaikka ovat vasta 9 ja 10, oli pelikavereita, ulkoiltiin ja touhuttiin, syötiin ja puusaunassa saunottiin. Joulu tuntui silloin pitempään joululta, nyt se on melkein ohi kun pukki on käynyt.Mieheni veljen perhe tulee syömään kotiin nyt tänä jouluna, ja se on mukavaa.
Perheeni on kyllä jouluihmisiä ja taitaapi sisaruksienikin perheet olla?
Joulun alus aika on kivaa,mut just se "pakko"vierailut ym. miellyttämiset pilaa koko joulun!mut ei enää.. siihen voi tehdä muutoksen,tehdä just semmoisen joulun kun haluaa!
olen 22 vuotta ja olen viettänyt melkein joka joulun sukulaisten kanssa maalla..kaikki kerääntyy kokoon ja sitten pidetään hauskaa otetaan olutta ja viinaksii syödään kinkkua ja läimitään korttia hyvää musiikkia kuunnellen..sitten kun koittaa lahjojen jako aika niin sanon pennuille että lähen saunomaan ja menen kellariin vaihtamaan pikin tamineet ylle ja ei muuta kun huikka koskis pullosta keppi kainaloon ja säkki olalle ja menoks..kertaakaan ei ole lapset tajunneet kuka on siellä pukin vaatteitten takana on...ja ei ilta siihen lopu kun pennut on pistetty maate niin meno jatkuu...aamulla sitten kun herää ja ottaa muutaman kaljan niin jaksaa auttaa mummoa tiskauksessa ja siivouksessa muitten kanssa..kunnes on taas talo siisti ja voi rentoutua saunomalla kylmää olutta juoden....HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA