Ei näitä pitäisi lukea laisinkaan ettei tule luultua väärin, jos ei hän kaipaa ketä itse kaipaa, ja toisaalta vuodet on osoittanut niin monenlaista, toiveikkuutta kuin luopumista. Silti tässä yhä.
Luulisin että pallo olisi hänellä, tässä meidän tapauksessa. Koitan olla antamatta itseäni harhautettavan, vaikka täällä toisaalta voi kenelle tahansa käydä niin.
Sanoisinko, että vuosien varrella on osoitettu muuta ja sanottu toista ja toisaalta se on varmaan ollut molemminpuolista, vaikka niin toki koskaan ollut tarkoitus, asiat jotenkin ajautui siihen pisteeseen, lumipallo vyöryi alas mäkeä ja kasvoi kasvamistaan, kunnes nopeus oli liian suuri ja se paiskautui valliin, voi kai ajatella että suurempi työ hajosi siinä tai suuremmat toiveet ja unelmat, vaikka mitä sitä tähän mitään laittaisi jos niitä ei vielä olisi.
m>>n
Luulisin että pallo olisi hänellä, tässä meidän tapauksessa. Koitan olla antamatta itseäni harhautettavan, vaikka täällä toisaalta voi kenelle tahansa käydä niin.
Sanoisinko, että vuosien varrella on osoitettu muuta ja sanottu toista ja toisaalta se on varmaan ollut molemminpuolista, vaikka niin toki koskaan ollut tarkoitus, asiat jotenkin ajautui siihen pisteeseen, lumipallo vyöryi alas mäkeä ja kasvoi kasvamistaan, kunnes nopeus oli liian suuri ja se paiskautui valliin, voi kai ajatella että suurempi työ hajosi siinä tai suuremmat toiveet ja unelmat, vaikka mitä sitä tähän mitään laittaisi jos niitä ei vielä olisi.
m>>n
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu ja kuvattu sitä kuinka sekavaksi olonsa saa näillä saiteilla. Toiveikkuuden ja luopumisen kamala vuoristorata.. huh!
Just tossa äsken automatkalla kotiin mietin mielessäni, että jos voisin yhden kysymyksen "häneltä" kysyä, niin kysyisin että miksei hän vaan palaa "entiseen", oman puolisonsa luokse ja that's it. Kun kerta *tähän kaikki ne negatiiviset sanat joita hän on minusta sanonut*, niin miksei vaan jatkaisi elämäänsä eteenpäin.
Eihän tuohon vastausta saa, mutta ihmettelen sitä. Suuresti.
Hmm..eikä näihin ehkä pitäisi vastaillakaan. Mutta ajattelen kyllä niin että onhan se epävarmuus siellä live-elämässäkin. Vaikka yhtä toinen sanoisi, saattaahan se tilanne, kaikista ajatuksista huolimatta muuttua. Mutta itse pystyn elämään tämän asian kanssa. Tuskin olen se jota kaipaat, mutta omalleni sanoisin, että kyllä meidän tunteet kohtaa, ei siitä ole epäilystäkään. En tiedä pitäiskö minun ajatella että pallo asian suhteen on mulla, tosin olen sellainen luonne että jollei mitään tapahdu, tulkitsen pallon olevan mulla, niin kuin olet ehkä oma rakkaani huomannut, sinua hiukka "rääkännyt" livessä. Mutta kai sinä olisit suun saanut auki jos olisit asiaa ikävänä pitänyt :) Tulee se päivä eteen, että täältä on otettava askel muualle. Jostain joskus se on aloitettava, ehkä silleen pienesti ja pikku hiljaa. Tai mistäs minä sen tiedän, mitä omani on suunnitellut. No, päivä kerrallaan.
Nyt kolahti. Minä olen heikompi ja totta tosiaan epäilen pallon olevan jopa selkänsä takana piilossa.
Mulla on pallot housuissa haluutko pompottaa
Joo. Voidaanhan me pallotella :) saa se pallo kieriä mun selän takaa sulle päin. En halua että sulle tulee epämukava olo mistään mun yrittelyistä. Koitan jättää tilaa. Oon vaan niin utelias elämälle - keksi tähän joku parempi sana.