Viralliset kuolinsyytilastot eivät varmaankaan
kerro koko totuutta siitä, mihin sitä oikeastaan
kuollaan.
Tarkastelkaapa, hyvät ystävät, rakkaimpanne
ruumiinavauspöytäkirjaa. Mihin hän oikeastaan
kuoli?
Veli-vainaani, joka oli lääkäri, tapasi sanoa
hirtehisesti, että turhaa tällaiset kuolemansyyn
tutkimukset, koska jokainen ihminen kuolee
siihen, että sydän lakkaa toimimasta. Näinhän se
on. Mutta sain juuri tänään tietää, että vaimoni
kuoleman syynä oli ollut veritulppa keuhkoissa.
Sitä en ollutkaan osannut aavistaa - mutta vaikka
olisin aavistanut, en olisi osannut auttaa.
Opettetaanko nuorille muuten mitään siitå, miten
pitää menetellä, kun puoliso lakkaa
hengittämästä? Itse sain., kylläkin kiitos
hätänumero 112:n, vaimoni sydämen uudelleen
toimimaan, mutta oli jo myöhäistä, koska aivojen
hapensaanti oli keskeytynyt liian pitkäksi aikaa.
Jouduin antamaan luvan siihen, että vedetään
letkuty irti seinästä, ei kannata jatkaa enää.
Tämähän on sitä eiutanasiaa, josta on viime
aikoina puhuttu, mutta tajuamatta, mitä se
oikeastaan tarkoittaa.
Murhasinko minä vaimoni? Kuka tulee syyttämään
minua siitä?
Olin tavattoman onnellinen siitä, että hän pääsi
tästä maailmasta eroon niin vähin tuskin kuin
mahdollista.
Jutellaanpa tällaisista asioista, nuoret!
kerro koko totuutta siitä, mihin sitä oikeastaan
kuollaan.
Tarkastelkaapa, hyvät ystävät, rakkaimpanne
ruumiinavauspöytäkirjaa. Mihin hän oikeastaan
kuoli?
Veli-vainaani, joka oli lääkäri, tapasi sanoa
hirtehisesti, että turhaa tällaiset kuolemansyyn
tutkimukset, koska jokainen ihminen kuolee
siihen, että sydän lakkaa toimimasta. Näinhän se
on. Mutta sain juuri tänään tietää, että vaimoni
kuoleman syynä oli ollut veritulppa keuhkoissa.
Sitä en ollutkaan osannut aavistaa - mutta vaikka
olisin aavistanut, en olisi osannut auttaa.
Opettetaanko nuorille muuten mitään siitå, miten
pitää menetellä, kun puoliso lakkaa
hengittämästä? Itse sain., kylläkin kiitos
hätänumero 112:n, vaimoni sydämen uudelleen
toimimaan, mutta oli jo myöhäistä, koska aivojen
hapensaanti oli keskeytynyt liian pitkäksi aikaa.
Jouduin antamaan luvan siihen, että vedetään
letkuty irti seinästä, ei kannata jatkaa enää.
Tämähän on sitä eiutanasiaa, josta on viime
aikoina puhuttu, mutta tajuamatta, mitä se
oikeastaan tarkoittaa.
Murhasinko minä vaimoni? Kuka tulee syyttämään
minua siitä?
Olin tavattoman onnellinen siitä, että hän pääsi
tästä maailmasta eroon niin vähin tuskin kuin
mahdollista.
Jutellaanpa tällaisista asioista, nuoret!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et missään nimessä murhannut vaimoasi,olisi ollut
turhaa pitää häntä letkuissa.Toivottavasti hän on
nyt paremmassa paikassa..koita pärjäillä!
Ei se mihkään kuollu.
Rementää kurkkussuorana kuin strutsi vaikka
ikääkin on.
Nuorena se oli säyseämpi.
Mitä pitäs tehä?
kuolema on luonnollinen asia,
ei sitä ole keksitty nuorien säikyttelyn
vuoksi
Tästähän kehittyy ihan vuoropuhelua. Ei se
mitään, niin kauan kuin asiassa pysytään. On
hyvä, että pystyt sanomaan noin. Tiedätkö, kun
olin 16-vuotias, minä ajattelin, että haluan
kuolla, ennen kuin täytän 40, koska "ei elämä
enää 40 vuotta täyttämisen jälkeen voi olla
elämisen arvoista". Ah mitä maailmantuskaa!
Ei tässä ketään säikytellä, puhutaan vaan
sellaisista asioista, jotka alkavat olla varsin
läheisiä itsekullekin. Kuoleman ainoa vika on
oikeastaan vain se, että se on niin
peruuttamaton! Olisi paljon parempi, että se
olisi vain kuin paha känni, josta selviäisi
kärsimällä oikein kovan krapulan.
ole monille helppoa
vintti vain pimenee
jotkus, kuten syöpäpotilaat
tietysti kärsivät kovasti
mutta nykyisin on
särkylääkkeitä
Se on justiinsa samalla tavoin kuin siinä
seksissäkin, mutta tietenkin päinvastoin. Ei se
akti sinänsä juuri mitään ole, mutta se odotus
siinä merkitsee eniten - seksissä siis
positiivisia asioita, elämän lopun lähestymisessä
juuri päinvastaista, masennusta siitä, että niin
paljon jää vielä tekemättä/näkemättä/kokematta.
Haluaisitko itse, hyvä Jenniina, odottaa jotakin
lopullista huumauksen alaisena, tosin ilman
kipuja, mutta tietoisena siitä, että muita
vaihtoehtoja ei ole, että vääjäämättömästi tuo
lähestyvä juna ajaa päällesi ja olet raiteisiin
kahlehdittuna.
Koen itse parastaikaa jotakin tämäntapaista,
voimatta olla varma siitä, mahdanko enää vuoden
päästä istua tietokoneeni ääressä - vaikka ehkä
tilastojen mukaan olisikin jonkinlainen
todennäköisyys siihen.
Huomaatko nyt, että meidän fossiilien ja teidän
nuorten välillä on ajattelutavassa jonkin verran
eroa? En voisi kuvitella ryhtyväni enää
toteuttamaan minkäänlaista suunnitelmaa, jonka
aikajänne olisi vuotta pitempi. Huominen, ensi
viikko, ensi kuu, vielä ensi kesäkin, kaikki
sopii, mutta sitä kauemmas ei uskalla katsettaan
kohottaa, vaikka tulevaisuuden verhoa
raotettaisiinkin.
ei se helppoa ole
ota rennosti kuitenkin