Talviseen aikaan on eri ruuat herkkupöytien antimia. Elämääni kuuluu talven kovien pakkasten aikaan Vorsmack - miltei erottamattomasti tammisunnuntain tarjoiluun.
Vorschmack. Lainaan googlen mainosta:
"Marsalkka Mannerheimin luoma ruokalaji on yksi kansallisherkkujamme. Sitä tarjoillaan yhä alkuperäisessä muodossaan Helsingin ravintola Savoyssa, jossa marskikin kävi mielellään syömässä. Oheen kuuluvat uuniperunat sekä venäläistyyliset lisäkkeet". Parasta kyllä venäläistyyliset lisukkeet, alkuun ns. marskin "tuutinki" jääkylmää kossua pikarillinen, sitten ateriointi voi alkaa. Vorsmack on varsin tuhtia tavaraa hyvin erikoinen sekoitus, lammasta nautaa, silliä ym. siis varsinaista "ukko-ruokaa".Ostin marketista säilykepurkillisen Vorsmackia josta pikaateria valmistui, kun niitä tuutinkeja maistelimme aterian ajan, olimme hyvin iloisella tuulella.
Nyt sitten saan ihka varmasti vielä juoponkin maineen ahdasmielisten kirjoittajien taholta. Mutta ei tämä elämä ole yhtä samaa suoraa, on matkalle pieniä mutkiakin järjestettävä joista jää hauskoja muistoja loppuelämän päiviin. Vaikka elämä on sekä ruusuista että rosoista ollut, elämältä tämä on tuntunut ja tuntuu.
Vorschmack. Lainaan googlen mainosta:
"Marsalkka Mannerheimin luoma ruokalaji on yksi kansallisherkkujamme. Sitä tarjoillaan yhä alkuperäisessä muodossaan Helsingin ravintola Savoyssa, jossa marskikin kävi mielellään syömässä. Oheen kuuluvat uuniperunat sekä venäläistyyliset lisäkkeet". Parasta kyllä venäläistyyliset lisukkeet, alkuun ns. marskin "tuutinki" jääkylmää kossua pikarillinen, sitten ateriointi voi alkaa. Vorsmack on varsin tuhtia tavaraa hyvin erikoinen sekoitus, lammasta nautaa, silliä ym. siis varsinaista "ukko-ruokaa".Ostin marketista säilykepurkillisen Vorsmackia josta pikaateria valmistui, kun niitä tuutinkeja maistelimme aterian ajan, olimme hyvin iloisella tuulella.
Nyt sitten saan ihka varmasti vielä juoponkin maineen ahdasmielisten kirjoittajien taholta. Mutta ei tämä elämä ole yhtä samaa suoraa, on matkalle pieniä mutkiakin järjestettävä joista jää hauskoja muistoja loppuelämän päiviin. Vaikka elämä on sekä ruusuista että rosoista ollut, elämältä tämä on tuntunut ja tuntuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Marskin ryypyn kuuluu olla kaadettu piripintaan, koska venäläisille upseereille annosteltiin viinaa pikareittain, näin sai mahdollisimman paljon. Ruokaryyppyjä puolustellaan terveellisyydelläänkin, liharuuan pitäisi sulaa siten paremmin, ja onhan viina myös basiliskoja tappavaa ainetta. Ennen eläinlääkärit kirjoittivat ahkerasti pirtureseptejä sikojen ulkoiseen hoitoon. Anoppilassa sain nuorena morsiamena tutustua joulupöydässä jääkylmään snapsiin, kaikkia tietysti huvitti ensikertalaisen irvistys. Lasit oli jäädytetty hangessa, nykyisinhän pakastin ajaa sen asian. Snapsit juomalauluineen kuuluvat suomenruotalaiseen perinteeseen , tutuksi tullut minullekin muutamissa rapujuhlissa.
Sillin syön sillinä mieluiten uusien perunoiden kanssa, en edes rosolliin sitä sekoita, saati lihaan. Madekeitto on ehdoton talviherkku, saan mateen nyljetyksikin, vaikka yleensä ostan kalakauppiaalta nyljettynä. Maksan keitän myös, mutta joku muu saa sen syödä. Liemeen lisään maitoa ja kermaa, voita ja tilliä. Käytän vain perunoita, vaikka monessa ohjeessa on porkkanaa ja lanttuakin.
Blinejä valmistan kerran talvessa, ellen pääse jonkun muun tekemillä herkuttelemaan. Sienisalaatti itsekeräämistä rouskuista on minulle mieluisa lisäke, samoin kermaviili ja kylmäsavulohi, mädit eivät ole välttämättömiä, niissä tahtoo olla suolaa niin ettei hieno maku edes tunnu. Blinien mielitekoon pitää vaan valmistautua edellispäivänä, hapattaa taikina.
Tässä mallia Vorschmack´in tarjoiluun kun ostaa kaupasta valmiin purkin,
http://www.nordicdeli.fi/tuotetiedot
Worchksmack'ia en ole laittanut, syönyt kyllä vanhimman tyttären tekemänä. Erikoisen ihastunut siihen en ole, ulkonäkökin on jotenkin luotaantyöntävää mössöä.
Sitävastoin uuniperunat erilaisilla täytteillä on herkkuani. Siikatartar ja purjo & vuohenjuusto smetana niistä mieluisimmat.
Vieläkin muistan rapujuhlat, joihin rakensin rapuvadin kerroksittain italialaisen miniäni luona. Kaikki tämä oli uutta hänelle, ja iloissaan hän korkkasi pöydässä shamppanjapullon, jolloin korkki lennätti mieheni kädestä paahtoleivän kaarena mennessään.
En unohda vanhan herrani kummastunutta ilmettään, kun juuri haukkaamaisillaan herkkuleipää, jokin pamahtaen sinkosi sen kädestään lattialle.
Toivuttuaan seurueen naurukohtauksesta, hän nosti lasiaan ja lauloi:
***Halvan går, sjung
hopfadirallaa rallallei,
halvan går sjung hopfadi rallalei.
Och den som inte halvan tar,
han ei heller kvartan får,
halvan gåååååååår, sjung hopfadirallallei!