Urokset tuntuu olevan aika yleisesti itsenäisempiä kuin nartut, mutta suostuuko teillä uros sohvalle/sängylle viereenne nukkumaan? Tai jos ei saa sohvalle/sängylle tulla niin hakeutuuko jalkojen juureen?
Edellisissä koirissa oli, että shelttipoika vetäytyi aina omiin oloihinsa muutamia kertoja lukuunottamatta nukkumaan, labbis narttu taas oli aina siellä missä itsekkin, eli joko sängyn tai sohvan jalkopäässä tai vähintään samassa huoneessa. Sheltillä osasyy myös siihen, ettei suostu olemaan vieressä on se, että sille tuli hetkessä kuuma.
Nyt on seuraava koira tulossa, niin sukupuoli on minulle ihan sama, periaatteessa urosta kohti kallistun enemmän mutta arvostan koiralla sitä, että se tykkää olla sängyllä/sohvalla seurana (karvat jne ei haittaa) tai ainakin samassa huoneessa lähistöllä, tietenkin koiralla on myös mahdollisuus omaan rauhaansa jos haluaa, niin onko teillä uroksia, jotka ovat näin seurallisia? Lyhytkarvainen koira on siis niin ei ainakaan kuumuus omiin oloihinsa vetäytymisen syynä ole.
Edellisissä koirissa oli, että shelttipoika vetäytyi aina omiin oloihinsa muutamia kertoja lukuunottamatta nukkumaan, labbis narttu taas oli aina siellä missä itsekkin, eli joko sängyn tai sohvan jalkopäässä tai vähintään samassa huoneessa. Sheltillä osasyy myös siihen, ettei suostu olemaan vieressä on se, että sille tuli hetkessä kuuma.
Nyt on seuraava koira tulossa, niin sukupuoli on minulle ihan sama, periaatteessa urosta kohti kallistun enemmän mutta arvostan koiralla sitä, että se tykkää olla sängyllä/sohvalla seurana (karvat jne ei haittaa) tai ainakin samassa huoneessa lähistöllä, tietenkin koiralla on myös mahdollisuus omaan rauhaansa jos haluaa, niin onko teillä uroksia, jotka ovat näin seurallisia? Lyhytkarvainen koira on siis niin ei ainakaan kuumuus omiin oloihinsa vetäytymisen syynä ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän narttu oli melko itsenäinen, ei omaehtoisesti tullut viereen, ellei sillä ollut jotain asiaa. Silloin saattoi hypätä sohvalle, alkaa kuopia ja hamuta kättä. Nukkumaanmennessä nukkui hetken samassa huoneessa, sitten siirtyi muualle.
Nykyinen uros on paljon seurallisempi, jotenkin aina ilmestyy johonkin, jotta näkee minut. Kämppämme ei ole mikään iso ja oleilenkin vain kahdessa huoneessa. Olohuoneeseen näkee joka paikasta, mutta toiseen huoneeseen kun menen, koira siirtyy vaivihkaa ovelle.
Köllöttelee mielellään myös sohvalla tai sängyllä kun kutsuu. Omaehtoisestikin saattaa sohvalle tulla huomiota hakemaan.
Ei ole sukupuolesta kiinni se ominaisuus. Mulla on aina erittäin seurallisia olleet uroksetkin, viekkuun kiertyvät heti kun vaan johonkin asetun.
Hyvä tietää, itsekkin miettinyt että eiköhän se ole yksilöstä ja rodusta kiinni, mutta omien ja tuttujen kokemusten mukaan urokset olleet paljon itsenäisempiä...
On varmasti toki rotu- ja luonnekysymyskin, mutta itselläni on omien koirien ja tuttujen kautta samansuuntaisia kokemuksia kuin sinullakin. Urokset ovat itsenäisempiä, vetäytyvät usein omaan rauhaansa ja ulkoilu- tai mökkireissuillakin ovat lähteneet välillä omille teilleen, se ego ja näytöntahto, vietitkin...
Jotenkin vaan minulle nuo nartut ovat olleet aina kaikkein läheisimpiä, tukeutuvat, hakevat läsnäoloa ja seuraa, tahtovat tehdä kaiken yhdessä. Ovat yleensä herkempiä, eli tavallaan myös vaativampia. Olen kuullut myöskin, että nartuilla "uhma- tai murrosikä" on hankalampi ja vaatii enemmän oikeanlaista koulutusta ja "yhteen hitsautumista", kun taas urokset tottelevat helpommin kun jokin asia on heille kunnolla opetettu, mutta tiedä sitten....
Itselläni ollut pelkkiä uroksia eri roduista. Näistä kaikki on lähellä viihtyviä ja seurallisia. On tietenkin hetkiä jolloin haluaavat olla omassa rauhassaan. Osa on tykännyt nukkua sängyssä ja osa ei. Sohvalla vieressä on halunneet nukkua kaikki.
Meillä uros tosi seurallinen, silloin tällöin nukkuu vieressä, välillä lattialla mutta silti ihan sängyn vieressä. Viimeistään aamulla yleensä tulee sänkyyn. Ja haluaa olla aina siellä missä itsekin, seuraa siis vessaankin mukaan ja suihkussaoloajan makailee aina kylppärin lattialla. Olen ihmetellyt että ei sentään ole minkäänlaista eroahdistusta vaikka haluaa aina olla mukana ja siellä missä minäkin. Saksanpaimenkoira ja alle 2v. En tiedä sitten muuttuuko jollakin tapaa aikuistuttuaan vai onko aina yhtä seurallinen.