Onko oikeasti mitään näyttöä siitä, että masennusta diagnosoitaisiin entistä vähemmän ja masentuneita olisi vähemmän, vaikka masennuksesta puhutaan jatkuvasti ja lääkkeitäkin tuputetaan ilmeisesti kenelle tahansaa? Vai osataanko / halutaanko / uskalletaanko masennuksesta ja sen syistä edes puhua?
Jäin miettimään, kun tässä lähipäivinä tapahtui näyttävä itsemurha keskellä Helsinkiä, eivätkä nämä tapaukset koskaan aiheuta kummempia otsikkoja, vaikka ne toteutettaisiin kuinka huomionhakuisesti. Toki, taustoista ei voi aina tietää, mutta selvää on, että onnellinen ihminen ei itsemurhaa tee ja taustalla pitää olla paljon kärsimystä ennen kuin sellaiseen ratkaisuun päädytään.
Itse arvelen, ettei suomalainen yhteikunta osaa oikeasti tunnistaa niitä tekijöitä, jotka ihmisiä tuhoavat, saatika, että niitä vikoja haluttaisiin yhdessä korjata. Minusta on aivan liian helppoa ja suorastaan sadistista ja välinpitämätöntä leimata masennus yksilön omaksi, päänsisäiseksi ongelmaksi.
Osataanko masennusta käsitellä?
35
84
Vastaukset
- 5000
Millainen näyttävä itsemurha? Ei Kuopion seudullakaan uutisoitu mitenkään kun väkeä ravasi junan alle puolenkymmentä lyhyen ajan sisällä.
- KylmäKaupunki
Millainen itsemurha, milloin, missä? Ei tosiaan ole osunut silmiin otsikkoa. Toisaalta itsemurhista tunnutaan kertovan vain mikäli ne haittaavat liikennettä (kuten jos joku jättäytynyt metron alle) tai tapahtuvat erittäin esillä, niinkuin se vuoden 2007 hyppy Kampin keskuksessa.
En usko että masennusta diagnosoitaisiin entistä vähemmän. Päin vastoin tapauksia on varmasti sekä tilastollisesti että absoluuttisesti entistä enemmän. Ongelma vain on se, ettei kukaan parannu (tai korkeintaan aniharva parantuu) sillä että hänelle tyrkytetään lääkkeitä. Psykoterapiakaan ei ole automaattisesti autuaaksi tekevää. Itsemurhat ovat lähes puolittuneet huippuvuosista. Syynä pidetään lähinnä uuden polven masennuslääkkeitä.
- entäsloput
Mutta ei ne uudetkaan lääkkeet kaikkiin tehoa. Koulusurmaajista ja itsemurhaajista on moni kuitenkin käynyt pitkäänkin terapiassa ja syönyt lääkkeitä.
Valitettavasti eivät. Toivottavasti tulevaisuudessa keksitään nykyisiä tehokkaampi lääke tai muu hoito.
- insider9
Tämä on väärää tietoa, jota käytetään usein 'masennuslääkkeiden' markkinointiin. Itsemurhien lasku ei todellisuudessa johtunut 'masennuslääkkeiden' alkaneesta tai lisääntyneestä käytöstä. Syyt ovat toisaalla. 'Masennuslääkkeiden' kylläkin tiedetään lisäävän itsetuhoista käytöstä ja siten itsemurha-alttiutta.
insider9 kirjoitti:
Tämä on väärää tietoa, jota käytetään usein 'masennuslääkkeiden' markkinointiin. Itsemurhien lasku ei todellisuudessa johtunut 'masennuslääkkeiden' alkaneesta tai lisääntyneestä käytöstä. Syyt ovat toisaalla. 'Masennuslääkkeiden' kylläkin tiedetään lisäävän itsetuhoista käytöstä ja siten itsemurha-alttiutta.
Kerropa, mitä ne syyt itsemurhien vähintemisessä ovat?
- 1000
Syy on se että mielenterveyspotilaat lääkitään hengiltä.Kuolevat "luonnollisesti" kun elimistö ei enää kestä lääkitystä.
1000 kirjoitti:
Syy on se että mielenterveyspotilaat lääkitään hengiltä.Kuolevat "luonnollisesti" kun elimistö ei enää kestä lääkitystä.
Mielenterveyspotilaiden elinikä on myös pidentynyt viime vuosikymmeninä.
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288413246514.html- dsaklä
Uuden polven masennuslääkkeet eivät korreloi mitenkään systemaattisesti itsemurhien laskun kanssa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa itsemurhat alkoivat laskea kymmenen vuotta ennen, kuin SSRI lääkkeet tulivat markkionille, kun taas Islannissa, missä masennuslääkkeitä ollaan myyty eniten, itsemurhien määrä on pysynyt tasaisena puoli vuosisataa. Ainoastaa Suomessa itsemurhien määrän lasku on korreloinut jossain määrin SSRI lääkkeiden myynnin kasvun kanssa, mutta korrelaatio on vahvempi miehille kuin naisille. Tilastojen mukaan masennusta esiintyy naisilla jopa kaksi kertaa enemmän kuin miehillä ja työkyvyttömyyseläkkeelle depression takia joutuvista huomattavasti yli puolet on naisia. Jos masennuslääkkeet auttaisivat, niin luulisi että juuri naisten itsemurhat olisivat vähentyneet, mutta ne eivät ole laskeneet vaan jopa lisääntyneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Syy itsemurhien laskuun johtuu yksinomaan etenkin nuorten miesten itsemurhien määrän laskusta, ei naisten. Nuoret miehet saavat huomattavasti harvemmin masennusdiagnoosin ja käyttävät täten todennäköisesti huomattavasti vähemmän SSRI lääkkeitä kuin naiset.
dsaklä kirjoitti:
Uuden polven masennuslääkkeet eivät korreloi mitenkään systemaattisesti itsemurhien laskun kanssa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa itsemurhat alkoivat laskea kymmenen vuotta ennen, kuin SSRI lääkkeet tulivat markkionille, kun taas Islannissa, missä masennuslääkkeitä ollaan myyty eniten, itsemurhien määrä on pysynyt tasaisena puoli vuosisataa. Ainoastaa Suomessa itsemurhien määrän lasku on korreloinut jossain määrin SSRI lääkkeiden myynnin kasvun kanssa, mutta korrelaatio on vahvempi miehille kuin naisille. Tilastojen mukaan masennusta esiintyy naisilla jopa kaksi kertaa enemmän kuin miehillä ja työkyvyttömyyseläkkeelle depression takia joutuvista huomattavasti yli puolet on naisia. Jos masennuslääkkeet auttaisivat, niin luulisi että juuri naisten itsemurhat olisivat vähentyneet, mutta ne eivät ole laskeneet vaan jopa lisääntyneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Syy itsemurhien laskuun johtuu yksinomaan etenkin nuorten miesten itsemurhien määrän laskusta, ei naisten. Nuoret miehet saavat huomattavasti harvemmin masennusdiagnoosin ja käyttävät täten todennäköisesti huomattavasti vähemmän SSRI lääkkeitä kuin naiset.
Väärää tietoa kyllä muiden pohjoismaiden tilanteesta yms.
"Ludwig and Marcotte32 demonstrated an inverse association between SSRI prescription rates and SSRIs from 1980 to 1999 in 26 European countries; similar results have been found in the United States.33 More recently, Bramness and colleagues34 confirmed a significant inverse association between SSRI sales and suicide rates from 1980 to 2004 in a county-level analysis in Norway. Isacsson35 hypothesized that an increase in antidepressant prescriptions in Sweden would be associated with a reduction in suicides. As a natural experiment, he found that a 3.5-fold increase in antidepressant prescriptions in Sweden over time was associated with a 19% decrease in suicides"
http://www.psychiatrictimes.com/articles/ssri-prescribing-rates-and-adolescent-suicide-black-box-hurting-or-helping- LoppuPropagandalle
MIllähän perusteella? Jos jäätelönsyönti ja hukkumistapaukset lisääntyvät kesällä, niin johtuuvatko hukkumistapaukset jäätelönsyönnistä. Matemaattinen korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia,elli syy-seuraussuhdetta. Sen kausalitetti pitäisi osoittaa, mutta ei ole osoitettu. Pikemminhän masennuslääkitys lisää itsemurhia ja itsetuhoisuutta ihan (ensin pimitettyjen) lääketutkimuksien mukaan.
Itsemurhat korreloivat matemaattisesti New Yorkin pörssin teknologiateollisuuden NASDAQ-indeksin kanssakin.
Itsemurhat ovat monimuotoinen juttu, mutta lääketeollisuus ja sen marionetit väittävän masennuksen olevan ainoa tai tärkein tekijä ja lääkityksen olevan tehokasta.
Tilastokeskuksen mukaan itsemurhat lisääntyvät noususuhdateessa ja vähenevät laskusuhdanteessa. Nyt meillä on ollut pitkä laskukausi ainakin vuodesta 2008. Itsemurhataso on ihan kuudenkymmenen vuoden vaihteluvälissä, eikä edes alhaisimmalla tasolla.
Toinen paradoksi on se, että itsemurhia tehdään eniten keväällä, ei pimeänä syksynä.
Nämä biologisen psykiatrian "asiantuntijat" eivät ymmärrä tilastomatematiikasta hevonkukkua. Ei kausalitettia voi todistaa matemaattisella korrelaatiolla.
Psychiatric TImes on lääketeeollisuuden rahoittama ja sen liekanarussa oleva "tiedejulkaisu", joka päästää sivuilleen kaikenlaista selostusta. "Asiantuntija" Gibbons on varsinainen lääketeollisuuden ostama "tutkija". On ennenkin todistellut, etteivät psyykelääkkeet lisää itsetuhoisuutta, vaikka Yhdysvaltain lääkeviranomaisen, FDA:n asiantuntijat ovat olleet toista mieltä. LoppuPropagandalle kirjoitti:
MIllähän perusteella? Jos jäätelönsyönti ja hukkumistapaukset lisääntyvät kesällä, niin johtuuvatko hukkumistapaukset jäätelönsyönnistä. Matemaattinen korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia,elli syy-seuraussuhdetta. Sen kausalitetti pitäisi osoittaa, mutta ei ole osoitettu. Pikemminhän masennuslääkitys lisää itsemurhia ja itsetuhoisuutta ihan (ensin pimitettyjen) lääketutkimuksien mukaan.
Itsemurhat korreloivat matemaattisesti New Yorkin pörssin teknologiateollisuuden NASDAQ-indeksin kanssakin.
Itsemurhat ovat monimuotoinen juttu, mutta lääketeollisuus ja sen marionetit väittävän masennuksen olevan ainoa tai tärkein tekijä ja lääkityksen olevan tehokasta.
Tilastokeskuksen mukaan itsemurhat lisääntyvät noususuhdateessa ja vähenevät laskusuhdanteessa. Nyt meillä on ollut pitkä laskukausi ainakin vuodesta 2008. Itsemurhataso on ihan kuudenkymmenen vuoden vaihteluvälissä, eikä edes alhaisimmalla tasolla.
Toinen paradoksi on se, että itsemurhia tehdään eniten keväällä, ei pimeänä syksynä.
Nämä biologisen psykiatrian "asiantuntijat" eivät ymmärrä tilastomatematiikasta hevonkukkua. Ei kausalitettia voi todistaa matemaattisella korrelaatiolla.
Psychiatric TImes on lääketeeollisuuden rahoittama ja sen liekanarussa oleva "tiedejulkaisu", joka päästää sivuilleen kaikenlaista selostusta. "Asiantuntija" Gibbons on varsinainen lääketeollisuuden ostama "tutkija". On ennenkin todistellut, etteivät psyykelääkkeet lisää itsetuhoisuutta, vaikka Yhdysvaltain lääkeviranomaisen, FDA:n asiantuntijat ovat olleet toista mieltä.Itsemurhataso on todellakin matalin 60 vuoteen. Edellisen kerran näin alhaalla oltiin sotavuosina (ehkä siksi, että silloin ei tarvinnut aktiivisesti tappaa itseään tai osa rintamalla tehdyistä itsemurhista jäi tilastoimatta). Vuodesta 90 laskua on huimat 40%. Tietenkään korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, mutta nämä kriitikot voisivat esittää muita selityksiä radikaalille itsemurhakuolleisuuden vähenemiselle.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00029- LoppuPropanadalle
outsider1 kirjoitti:
Itsemurhataso on todellakin matalin 60 vuoteen. Edellisen kerran näin alhaalla oltiin sotavuosina (ehkä siksi, että silloin ei tarvinnut aktiivisesti tappaa itseään tai osa rintamalla tehdyistä itsemurhista jäi tilastoimatta). Vuodesta 90 laskua on huimat 40%. Tietenkään korrelaatio ei tarkoita kausaliteettia, mutta nämä kriitikot voisivat esittää muita selityksiä radikaalille itsemurhakuolleisuuden vähenemiselle.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00029Lönnqvisthän on istunut vuosikausi yhdysvaltalaiselssa lääketeollisuuden bulvaanisäätiössä, AFSP, joka "Hyvän asian ", itsemurhien ehkäisyn varjolla on vastustanut lääkkeisin laitettavia varoituksia ja suosii voimakasta lääkitsemistä jos edes joskus on epätoivoinen olo.
Sinähän tässä olet antanut ymmärtää, että itsemurhien lasku johtuu lääkitsemisestä. Sinunhan se pitäisi todistaa.
Itsemurhiin päätymisessä on monta tekijää, niin kuin Lönnqvistkin tunnustaa siinä artikkelissa , mutta korostaa, että masennus se on se tärkein tekijä. Nämä pojathan ovat tehneet vainajille psykiatrisia diagnooseja ja todenneeet liki jokaisen tutkimansa itsemurhaajan masentuneeksi. Ei ole oikein tieteellistä eikä eettistä.
Tilastokeskus määrittelee näin:
"Itsemurhien määrä kertoo yhteiskunnan pahoinvoinnista ja on siten keskeinen hyvinvoinnin mittari. Itsemurhilla on monia sosiaalisia ja yksilöllisiä taustatekijöitä. Yhteisötasolla ne yleensä liittyvät sosiaaliseen hajautumiseen, erityisesti perhesiteiden merkityksen vähenemiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Yksilötasolla ne liittyvät mielenterveysongelmiin, erityisesti masennukseen ja päihderiippuvuuteen, sekä ihmissuhteissa ja sosiaalisissa rooleissa koettuihin vakaviin vaikeuksiin. Tyypillistä itsemurhatapauksille on monenlaisten vakavien ongelmien kasaantuminen."
Se tiedetään ihan varmasti, että taloudellinen tilanne vaikuttaa (en nyt löydä sitä Tilastokeskuksen tutkijan artikkelia): Itsemurhia tehdään paradoksaalisesti eniten nousukaudella. Se näkyy kun katsotaan miten itsemurhat ovat nousseet 1960-luvulta sinne 1970-luvun enegiakriisiin itsemurhat (miesten) nousivat ja siten tuli pieni notkahdus 1970-1990 suuri nousu ja sitten lasku. MIesten itsemurhatasot ovat vaihdelleet vahvasti, mutta naisten ei ja naiset itsemurhat ovat jopa hieman nousseet.
Muutamia asioita:
1. Tilastoharha. Kuinka moni "onnettomuudeksi" naamioitu itsemurha jää tilastoista pois? Itse tilasto on epäluotettava.
2. Lukujen harha. Kun itsemurhia tehdään kuolinsyytilastojen mukaan per 100.000 jotain ja siitä alat laskea itsemurhien vähenemistä, niin suhteellisesti saat jotain suuria prosenttilukuja. Osa itsemurhaajista kuolee joka tapauksessa esimerkiksi vakavaan sairauteen vuoden sisällä. Vuonna 2002 kaikista miesten kuolemista 3,4 % oli itsemurhia. Naisilla itsemurhien osuus kuolemista oli 1,1 %. 2002 800 miestä teki itsemurhan ja huippuvuotena 1990 1200. JOten karkeasti laskien itsemuhien osuus kaikista kuolemista oli 2002 siis 3,4 % ja 1990 noin 5 %. Vähennystä siis 5–3,4 % eli 1,6 prosenttiyksikköä, mutta suhteellisesti saadaan kivoja lukuja. 5-3,4/5*100 %= 32 %.
Tämä suhteellisuuksilla leikkiminen on tuttua lääketeollisuusdessa jossa lääkkeen "hyvät ominaisuudet" imoitetaan suhteellisina, mutta riskit absoluuttisina.
Kokonaiskuolleisuudessa itsemurhat ovat pikku juttu ja muutokset siinä voivat olla tilastoharhaa. Paljon vakavampi asia on viina. Kuten todettua naisten itsemurhakuolleisuus on pysynyt tai jopa kasvanut kaikesta itsemurhan ehkäisy ja lääkitysvouhotuksesta huolimatta.
3. Miksi naisten itsemurhaluvut eivät laske (vaan ovat nousseet hieman), vaikka naiset ovat masentuneempia kuin miehet ja syövät enemmän masennuslääkkeitä kuin miehet jotka hoitava psyykettään yleensä viiinalla.
4. Maahanmuuttajatausteisten ihmisten määrän vaikutus viime vuosien tilastoihin (per 100.000 asukasta),koska muut kuin suomalais-ugrilaiset tappavat itsensä paljon harvemmin kuin kantasuomalaiset.
5. Tilastosta puuttuvat alle 15-vuotiaat.
http://www.findikaattori.fi/fi/10 LoppuPropanadalle kirjoitti:
Lönnqvisthän on istunut vuosikausi yhdysvaltalaiselssa lääketeollisuuden bulvaanisäätiössä, AFSP, joka "Hyvän asian ", itsemurhien ehkäisyn varjolla on vastustanut lääkkeisin laitettavia varoituksia ja suosii voimakasta lääkitsemistä jos edes joskus on epätoivoinen olo.
Sinähän tässä olet antanut ymmärtää, että itsemurhien lasku johtuu lääkitsemisestä. Sinunhan se pitäisi todistaa.
Itsemurhiin päätymisessä on monta tekijää, niin kuin Lönnqvistkin tunnustaa siinä artikkelissa , mutta korostaa, että masennus se on se tärkein tekijä. Nämä pojathan ovat tehneet vainajille psykiatrisia diagnooseja ja todenneeet liki jokaisen tutkimansa itsemurhaajan masentuneeksi. Ei ole oikein tieteellistä eikä eettistä.
Tilastokeskus määrittelee näin:
"Itsemurhien määrä kertoo yhteiskunnan pahoinvoinnista ja on siten keskeinen hyvinvoinnin mittari. Itsemurhilla on monia sosiaalisia ja yksilöllisiä taustatekijöitä. Yhteisötasolla ne yleensä liittyvät sosiaaliseen hajautumiseen, erityisesti perhesiteiden merkityksen vähenemiseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Yksilötasolla ne liittyvät mielenterveysongelmiin, erityisesti masennukseen ja päihderiippuvuuteen, sekä ihmissuhteissa ja sosiaalisissa rooleissa koettuihin vakaviin vaikeuksiin. Tyypillistä itsemurhatapauksille on monenlaisten vakavien ongelmien kasaantuminen."
Se tiedetään ihan varmasti, että taloudellinen tilanne vaikuttaa (en nyt löydä sitä Tilastokeskuksen tutkijan artikkelia): Itsemurhia tehdään paradoksaalisesti eniten nousukaudella. Se näkyy kun katsotaan miten itsemurhat ovat nousseet 1960-luvulta sinne 1970-luvun enegiakriisiin itsemurhat (miesten) nousivat ja siten tuli pieni notkahdus 1970-1990 suuri nousu ja sitten lasku. MIesten itsemurhatasot ovat vaihdelleet vahvasti, mutta naisten ei ja naiset itsemurhat ovat jopa hieman nousseet.
Muutamia asioita:
1. Tilastoharha. Kuinka moni "onnettomuudeksi" naamioitu itsemurha jää tilastoista pois? Itse tilasto on epäluotettava.
2. Lukujen harha. Kun itsemurhia tehdään kuolinsyytilastojen mukaan per 100.000 jotain ja siitä alat laskea itsemurhien vähenemistä, niin suhteellisesti saat jotain suuria prosenttilukuja. Osa itsemurhaajista kuolee joka tapauksessa esimerkiksi vakavaan sairauteen vuoden sisällä. Vuonna 2002 kaikista miesten kuolemista 3,4 % oli itsemurhia. Naisilla itsemurhien osuus kuolemista oli 1,1 %. 2002 800 miestä teki itsemurhan ja huippuvuotena 1990 1200. JOten karkeasti laskien itsemuhien osuus kaikista kuolemista oli 2002 siis 3,4 % ja 1990 noin 5 %. Vähennystä siis 5–3,4 % eli 1,6 prosenttiyksikköä, mutta suhteellisesti saadaan kivoja lukuja. 5-3,4/5*100 %= 32 %.
Tämä suhteellisuuksilla leikkiminen on tuttua lääketeollisuusdessa jossa lääkkeen "hyvät ominaisuudet" imoitetaan suhteellisina, mutta riskit absoluuttisina.
Kokonaiskuolleisuudessa itsemurhat ovat pikku juttu ja muutokset siinä voivat olla tilastoharhaa. Paljon vakavampi asia on viina. Kuten todettua naisten itsemurhakuolleisuus on pysynyt tai jopa kasvanut kaikesta itsemurhan ehkäisy ja lääkitysvouhotuksesta huolimatta.
3. Miksi naisten itsemurhaluvut eivät laske (vaan ovat nousseet hieman), vaikka naiset ovat masentuneempia kuin miehet ja syövät enemmän masennuslääkkeitä kuin miehet jotka hoitava psyykettään yleensä viiinalla.
4. Maahanmuuttajatausteisten ihmisten määrän vaikutus viime vuosien tilastoihin (per 100.000 asukasta),koska muut kuin suomalais-ugrilaiset tappavat itsensä paljon harvemmin kuin kantasuomalaiset.
5. Tilastosta puuttuvat alle 15-vuotiaat.
http://www.findikaattori.fi/fi/10"Vähennystä siis 5–3,4 % eli 1,6 prosenttiyksikköä, mutta suhteellisesti saadaan kivoja lukuja. 5-3,4/5*100 %= 32 %."
Sinustako 32% vähennys nimenomaan itsemurhissa ei ole merkittävä?
Eivät masennuslääkkeet sentään kaikkia kuolemia vähennä, puhumattakaan kokonaiskuolleisuudesta, joka vitsin mukaan on aina 100%. Eivät ne niin ihmeaineita ole.
"3. Miksi naisten itsemurhaluvut eivät laske (vaan ovat nousseet hieman), vaikka naiset ovat masentuneempia kuin miehet ja syövät enemmän masennuslääkkeitä kuin miehet jotka hoitava psyykettään yleensä viiinalla."
EOS. Ehkä naisista tekee itsemurhan lähinnä vaikeimmin masentuneet, joita on hankalin auttaa. Miesten itsemurhakuolleisuuden aleneminen on yksinäänkin hieno asia.
"4. Maahanmuuttajatausteisten ihmisten määrän vaikutus viime vuosien tilastoihin (per 100.000 asukasta),koska muut kuin suomalais-ugrilaiset tappavat itsensä paljon harvemmin kuin kantasuomalaiset."
Ulkomaalaisia on yhteensä noin neljä prosenttia. Eivät nämä selitä 30-40% pudotusta itsemurhissa parissa vuosikymmenessä.
"5. Tilastosta puuttuvat alle 15-vuotiaat."
Ne puuttuvat vanhoistakin tilastoista. Onko alle 15-vuotiaiden itsemurhakuolleisuus kasvanut radikaalisti?- LoppuPropagandalle
outsider1 kirjoitti:
"Vähennystä siis 5–3,4 % eli 1,6 prosenttiyksikköä, mutta suhteellisesti saadaan kivoja lukuja. 5-3,4/5*100 %= 32 %."
Sinustako 32% vähennys nimenomaan itsemurhissa ei ole merkittävä?
Eivät masennuslääkkeet sentään kaikkia kuolemia vähennä, puhumattakaan kokonaiskuolleisuudesta, joka vitsin mukaan on aina 100%. Eivät ne niin ihmeaineita ole.
"3. Miksi naisten itsemurhaluvut eivät laske (vaan ovat nousseet hieman), vaikka naiset ovat masentuneempia kuin miehet ja syövät enemmän masennuslääkkeitä kuin miehet jotka hoitava psyykettään yleensä viiinalla."
EOS. Ehkä naisista tekee itsemurhan lähinnä vaikeimmin masentuneet, joita on hankalin auttaa. Miesten itsemurhakuolleisuuden aleneminen on yksinäänkin hieno asia.
"4. Maahanmuuttajatausteisten ihmisten määrän vaikutus viime vuosien tilastoihin (per 100.000 asukasta),koska muut kuin suomalais-ugrilaiset tappavat itsensä paljon harvemmin kuin kantasuomalaiset."
Ulkomaalaisia on yhteensä noin neljä prosenttia. Eivät nämä selitä 30-40% pudotusta itsemurhissa parissa vuosikymmenessä.
"5. Tilastosta puuttuvat alle 15-vuotiaat."
Ne puuttuvat vanhoistakin tilastoista. Onko alle 15-vuotiaiden itsemurhakuolleisuus kasvanut radikaalisti?Kun et ymmärrä mitä merkitsee suhteellinen vähennys ja absoluuttinen vähennys niin et ymmärrä. Kun katsoo itsemurhamääriä, ne ovat edellenkin normaalissa pitkän aikavälin vaihteluvälissä (1920–2010). Sitten kun alkaa olla selvästi yli tai ali pitkän aikavälin tasojen voidaan alkaa puhua siitä, että jokin on mahdollisesti vaikuttanut johonkin, muutoin kyse on lähinnä satunnaisuudesta.
Valittavasti ymmärrät tilastomatematiikasta sekä tilastollisista ja tieteellisistä menelmistä yhtä vähän biologisen psykiatrian gurut. Mutta jankuttaminen jatkuu.
Tilastojen mukaan itsemurhamäärät ovat olleet samalla tasolla 1960- ja 1950-luvuilla ihan ilman SSRI-lääkkeiden syöttämistä puolelle miljoonalle suomalaiselle. MItenkähän se on mahdollista??? - hyviäkommentteja
Mielenkiintoista lukea teidän kommentteja. Asiaan on selvästi perehdytty!
LoppuPropagandalle kirjoitti:
Kun et ymmärrä mitä merkitsee suhteellinen vähennys ja absoluuttinen vähennys niin et ymmärrä. Kun katsoo itsemurhamääriä, ne ovat edellenkin normaalissa pitkän aikavälin vaihteluvälissä (1920–2010). Sitten kun alkaa olla selvästi yli tai ali pitkän aikavälin tasojen voidaan alkaa puhua siitä, että jokin on mahdollisesti vaikuttanut johonkin, muutoin kyse on lähinnä satunnaisuudesta.
Valittavasti ymmärrät tilastomatematiikasta sekä tilastollisista ja tieteellisistä menelmistä yhtä vähän biologisen psykiatrian gurut. Mutta jankuttaminen jatkuu.
Tilastojen mukaan itsemurhamäärät ovat olleet samalla tasolla 1960- ja 1950-luvuilla ihan ilman SSRI-lääkkeiden syöttämistä puolelle miljoonalle suomalaiselle. MItenkähän se on mahdollista???Kyllä se 32% vähennys nyt vaan on merkittävä, sanoit sitä miksi hyvänsä. :-D Itsemurhien määrä on nyt harvinaisen, melkein poikkeuksellisen alhaalla.
Saat tilastomatematiikan kuulostamaan joltain rakettitieteeltä, jota eivät ymmärrä kuin aivan ihmeelliset gurut. Eivätkö ne tutkijat osaa sitäkin, osaavat vähän mutkikkaampiakin asioita.
Olet selvästi omaksunut muodikkaan "big pharma"-salaliittoteorian, jossa "lääketeollisuus" hallitsee koko terveydenhoitosektoria, tutkijoita ja mediaakaan. Uskokoon ken tahtoo. Itse en jaksa väitellä salaliittoteoreetikkojen kanssa. :-D- LoppuPropagandalle
outsider1 kirjoitti:
Kyllä se 32% vähennys nyt vaan on merkittävä, sanoit sitä miksi hyvänsä. :-D Itsemurhien määrä on nyt harvinaisen, melkein poikkeuksellisen alhaalla.
Saat tilastomatematiikan kuulostamaan joltain rakettitieteeltä, jota eivät ymmärrä kuin aivan ihmeelliset gurut. Eivätkö ne tutkijat osaa sitäkin, osaavat vähän mutkikkaampiakin asioita.
Olet selvästi omaksunut muodikkaan "big pharma"-salaliittoteorian, jossa "lääketeollisuus" hallitsee koko terveydenhoitosektoria, tutkijoita ja mediaakaan. Uskokoon ken tahtoo. Itse en jaksa väitellä salaliittoteoreetikkojen kanssa. :-D32% eikä edes 90 % suhteellinen vähennys ole merkitsevä, siis SUHTEELLINEN., jos kuoleman riski itsemurhaan on prosentin luokkaa. Tämä juuri se mitä sinä et ymmärrä.
Lääketeollisuuus vaikuttaa monin tavoin lääketieteeseen, ei se ole mitään salaliittoteoriaa, vaan todellisuutta. Kyse on on bisneksestä ja sen edistämisestä monin tavoin. Kysy asiaa vaikka British Medical Journalin entiseltä päätoimittajalta.
TIlastomatematiikka ei ole biologisen psykiatrian tutkijoiden erityisalaa, koska he haluavat saada ns. myönteisiä tuloksia millä hinnalla hyvänsä, vaikka oikeasssa tieteessä myös ns. kielteiset ja nollatulokset ovat mielenkiintoisia. Nämä pojathan ovat väittäneet vuosikymmeniä kaikenlaisen epätieteellisen soopan olevan totta mm. sen, että depressio johtuisi aivokemian epätasapainosta. Kyllä tästä käydään keskustelua lääketiedejulkaisuissa, joissa on todettu mm. monien biologisen psykiatrian "totuuksien" olevan markkinoiden selättämää lääketiedettä.
Biologisen psykiatrian gurut kehottavat syöttämään masennuskansalle lisää lääkkeitä, vaikka heidän omista tutkimuksistaan käy ilmi tilastomatemattisin menetelmin, että ne jotka eivät ole syöneet lääkkeitä , ovat toipuneet todennäköisimmin: mm. Vantaa tutkimukset ja USA:n Star*d. "32% eikä edes 90 % suhteellinen vähennys ole merkitsevä, siis SUHTEELLINEN., jos kuoleman riski itsemurhaan on prosentin luokkaa. Tämä juuri se mitä sinä et ymmärrä."
En käsitä mitä höliset. Todennäköisyys kuolla aivokasvaimeen on varmaan tuotakin pienempi. Jos lääketiede kehittää keinon parantaa aivosyöpä, niin sillä asialla ei mielestäsi ole yhtään mitään merkitystä?
Ihminen on biologinen olento, joten biologinen näkökulma psykiatriaan on varsin perusteltu.- insider9
outsider1 kirjoitti:
"32% eikä edes 90 % suhteellinen vähennys ole merkitsevä, siis SUHTEELLINEN., jos kuoleman riski itsemurhaan on prosentin luokkaa. Tämä juuri se mitä sinä et ymmärrä."
En käsitä mitä höliset. Todennäköisyys kuolla aivokasvaimeen on varmaan tuotakin pienempi. Jos lääketiede kehittää keinon parantaa aivosyöpä, niin sillä asialla ei mielestäsi ole yhtään mitään merkitystä?
Ihminen on biologinen olento, joten biologinen näkökulma psykiatriaan on varsin perusteltu.outsider1. jätä nämä asiat niille, jotka psykiatriasta, tilastotieteistä ja terveysalan korruptiosta jotain tietävät ja mene ottamaan vaikka perjantaiolut. jatkat "salaliittojesi" levittämistä sitten niille tahvoille, jotka vastaavissa pilvilinnassoissaan elävät. sinun salaliittosi on toisen markkinatalous. jos et lue, et opi.
- Rajoitasäkin
insider9 kirjoitti:
outsider1. jätä nämä asiat niille, jotka psykiatriasta, tilastotieteistä ja terveysalan korruptiosta jotain tietävät ja mene ottamaan vaikka perjantaiolut. jatkat "salaliittojesi" levittämistä sitten niille tahvoille, jotka vastaavissa pilvilinnassoissaan elävät. sinun salaliittosi on toisen markkinatalous. jos et lue, et opi.
Täällä ei näköjään saa olla kuin yhtä mieltä, vaikka esittäisi todisteitakin. Sitä se fanaattinen salaliittoiluinto teettää. Olet sinäkin sen oman pilvilinnasi rakentanut, vaikka se olisikin erilainen kuin ns. "lampailla".
Ei...
- omiakokemuksiani
Mulla täyttyi masennuksen kriteerit (bdi-seula) ja lääkäriltä sain silloin diagnoosinkin keskivaikeasta masennuksesta. Kokeilin kolmea eri lääkettä, Efexoria, Aurorixia ja Paroxetinia, mutta niistä tuli sivuvaikutuksia, jotka lisäsivät masennustani, koska minulla on rankka taipumus myös sairaudenpelkoiseen ahdistukseen. Lopetin jokaisen kokeilemani masennuslääkkeen viikon käytön jälkeen sivuvaikutusten takia.
Eli ongelma voi olla siinäkin, ettei mikään masennuslääke yksinkertaisesti sovi kropalle, vaikka siitä voisikin muuten olla teoriassa apua.
Sittemmin olen lukenut netistä paljon juttua, jonka mukaan masennuslääkkeiden sivuvaikutukset eivät aina lähde pois edes käytön lopettamisen jälkeen! Jotkut sanovat, että moiset jutut ovat pelkkiä urbaaneja legendoja, fiktiota siis, mutta muistaakseni tömäsin jopa aiheesta tehtyyn tieteelliseen tutkimusraporttiin, jossa väitettiin, että sellaista tapahtuu. Tosin saattoihan se raporttikin olla tekaistu... Mihin sitä nyt netin aikakaudella enää voi luottaa.
Mutta jo se mahdollisuus, ettei se olekaan keksittyä, vaan siihen oikeasti on riski, etteivät masennuslääkkeiden sivuvaikutukset ikinä lähde pois, saa minut kiertämään ne lääkkeet kaukaa nykyään. Koen olevani onnekas, ettei kroppani aikoinaan pystynyt käsittelemään kokeilemiani masennuslääkkeitä, koska se johti niiden lopettamiseen hyvissä ajoin.
Tuo kaikki tapahtui 10 vuotta sitten. Toissa viikolla tein pitästä aikaa bdi-masennustestin uudelleen, ja nyt seula näytti, että kärsin enää vain lievästä masennuksesta! Olen siis ilman minkäänlaista ammattiapua (lääkkeitä tai keskusteluterapiaa) parantunut keskivaikeasta masennuksesta lievään masennukseen. Toki olisi parasta jos paranisin kokonaan lievästäkin, mutta jää nähtäväksi. Tämä minun tapaukseni nyt vain on esimerkki siitä, että ilman hoitojakin voi parannusta tapahtua. Aika lienee hyvä lääke.- madinamerica
http://www.madinamerica.com/2015/02/need-know-starting-drug-mental-health-problem/
Tässä hyvä kirjoitus, mitä pitäisi tietää psykiatrian lääkityksistä. Valmistekohtaiset kokemukset kertovat vielä enemmän, esim. tällä palstalla.
- asioistaperillä
Kannattaa välttää Foorumin lääkärikeskusta, johon on keskitetty yleisterveydenhuollon ohella, naistensairaudet sekä hammaslääkäripalvelut? Lääkärit siellä eivät ole ammattitaitoisia! ja tekevät myös lääkekokeilijoiden kanssa yhteistyötä eli välttämättä et saa muuta sieltä kuin tulet hyväksikäytetyksi. Muutama ihmiskokeisiin keskittynyt lääkäriasema mm. psykiatrian saralla sijaitsee Helgingin Mikonkadulla. Lisätietoja Metro-lehdestä tai Helsingin Sanomien arkistoista.
ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MYÖSKÄÄN LUOTTAKO KEHENKÄÄN, JOKA LUPAA TARJOTA MASENNUKSEEN APUA ASIANTUNTIJANA TÄÄLLÄ!"Foorumin"?
Terveiset vaan täältä muualta Suomesta! (Kaikki eivät sentään asu Helsingissä.)
Täällä kirjoitellaan "kokemuksen" syvällä rintaäänellä SSRI-lääkkeistä uudenpolven masennuslääkkeinä, vaikka UUSIMMAT MASENNUSLÄÄKKEET ovat ns. SNRI-lääkkeitä eli selektiivisiä serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinotonestäjiä.
ENDOGEENISEN eli SISÄSYNTYISEN depression BIOLOGISESTA PERUSTASTS, ja PERINNÖLLISESTÄ ALTTIUDESTA siihen kirjoittaa hyvin LÄÄKÄRI Caroline Shreeve kirjassaan "Ei enää masennusta". LÄÄKÄRI Shreevellä on omakohtaisia kokemuksia depressiosta, mikä TEKEE HÄNEN KIRJANSA, OSITTAIN HYVINKIN KÄYTÄNNÖLLISISTÄ OHJEISTA USKOTTAVAMPIA, kuin jos niitä antaisi joku masennusta itse koskaan kokematon!
Toinen mainio kirja masennuksesta ja sen hoidoista on DEPRESSIOTA SAIRASTAVAN TOIMITTAJAN Andrew Solomonin osin omiin kokemuksiin pohjaava, vuonna 2001 Yhdysvalloissa National Book Award - tietokirjallisuuspalkinnon saanut "Keskipäivän demoni. Masennuksen atlas".
Kumpikin em. teos löytynee kirjastoista.
Käsittääkseni masennusasiantuntijana paljon julkisuudessa ollut psykiatri (ei psykologi) Erkki Isometsä on todennut, ETTÄ MASENNUS ON EDELLEEN ALIHOIDETTUA SUOMESSA: Masennuslääkityksiä ALOITTAVAT POTILAILLE tavalliset, mielen sairauksiin ja häiriöihin erikoistumattomat terveyskeskusten yleislääkärit, 15 - 20 min/potilas tapaamisten perusteella.
OIKEAOPPISESTI MASENNUSLÄÄKITYS TULISI KUITENKIN ALOITTAA VAIN PSYKIATRIN MÄÄRÄYKSESTÄ, RIITTÄVIEN TUTKIMUSTEN POHJALTA. (Psykiatrin määräämää masennuslääkitystä voi sitten JATKAA eli RESEPTEJÄ UUSIA YLEISLÄÄKÄRIKIN.) Tämä kuvailemani käytäntö johtaa ASIANTUNTIJOIDEN MUKAAN SIIHEN, että masennuslääkityksiä aloitetaan terveyskeskuslääkärien vastaanotoilla, PUUTTELLISEN POTILASKONTAKTIN POHJALTA, niille potilaille, jotka älyävät masennuslääkitystä itselleen pyytää. HOITAMATTA JÄÄVÄT KAIKKI NE MASENTUNEET, JOTKA EIVÄT ITSE TUNNISTA EPÄMÄÄRÄISIÄ OIREITAAN DEPRESSIOSTA JOHTUVIKSI, JA JOIDEN TK-LÄÄKÄRI EI HUOMAA, LYHYEN 15 min TAPAAMISEN AIKANA SAIRASTAVAN DEPRESSIOTA.
En ole lääkäri enkä muutoinkaan työskentele terveydenhuoltoalalla, mutta lukemani perusteella PSYKIATRIT tarkoittavat DEPRESSION ALIHOIDOLLA juuri
edellä kuvaamaani tilannetta Suomessa: Väärille ihmisille määrätään vääriä lääkkeitä, vääriä määriä eli väärällä annostuksella, kun masennusdiagnooseja tekevät t. jättävät tekemättä terveyskeskusten kiireiset yleislääkärit, äärimmäisen niukkojen esitietojen pohjalta.- 1000
SNRI-lääkkeet(esim.Venla) ovat vielä tuhoisampia masentuneelle kuin SSRI-lääkkeet.Koko serotoniiniteoria on hölynpölyä ja Lauerma on umpitollo.Jotkin masennuslääkkeet auttavat unettomuuteen ja joistakin SSRI-lääkkeistä saa apua ahdistuneisuuteen mutta masennusta niillä ei paranneta.
On niitä olemassa muitakin SNRI-lääkkeitä, kuin mainitsemasi "Venla" eli venlafaksiini ! Otapa selvää! :)
PS. Luulo ei ole tiedon väärti.- 1000
Tiedän kyllä että on olemassa muitakin SNRI-valmisteita,siksi käytin ilmaisua (esim.Venla).
Mitä tarkoitat tuolla PS.-kirjoituksella?
Yksilön masennuksen yhteiskunnallisia syitä voidaan toki pohtia, mutta kuten laajalti asiantuntijana arvostettu psykiatri Hannu Lauerma on mediassa todennut, masennuslääkkeet ovat USEIN nopein ja tehokkain apu vaikeaan masennukseen, sähköhoitoa lukuun ottamatta. (Käsittääkseni Lauerma on kuitenkin lääkehoidolla tuetun psykoterapian kannattaja, kun puhutaan depression PIDEMMÄN TÄHTÄIMEN HOIDOSTA.)
Kuten laajalti asiantuntijana arvostettu psykiatri Hannu Lauerma on mediassa todennut, masennuslääkkeet ovat USEIN nopein ja tehokkain apu vaikeaan masennukseen, sähköhoitoa lukuun ottamatta. (Käsittääkseni Lauerma on kuitenkin lääkehoidolla tuetun psykoterapian kannattaja, kun puhutaan depression PIDEMMÄN TÄHTÄIMEN HOIDOSTA.)
- 85736480
Aloittajalle.
En ole nähnyt masennustilastoja, mutta mieleeni jäi terävänä muutama vuosi sitten KELA Sanomista lukemani artikkeli, jossa kerrottiin tieteellisestä, suomalaisesta tutkimustuloksesta, että psykoterapia on masennuksen parannuskeinona hyödytön.
Psykoterapiaa saaneet masentuneet kokevat terapiasta olleen henkilökohtaista hyötyä itsetuntemuksen ja tunnetaitojen jne. osalta, mutta masennuksesta se ei parantanut, eli ei kuntouttanut työelämään kykeneväksi.
Jos jollakulla on tästä enemmän tietoa, niin kertokoon / oikaiskoon.
Lääkkeiden hyödyllisyydestä en osaa sanoa mitään.Olipas aikamoinen kommentti hyvä nimimerkki "85736480"! (Toivottavasti nimimerkki ei ole puhelinnumerosi. Tosin puuttuuhan edestä suuntanumero t.
operaattoritunnus, joten estynet häiriösoittoryöpyltä.)
Vaikka omat kokemukseni keskusteluterapiasta ovat minimaaliset, on vaikea uskoa että se hyödyttäisi masennuksen hoidossa noin vähän. (Ehkäpä psykoterapiasta hyötyvyys masennuksen selättäjänä on yksilöllistä, ja riippuu siitä, kuinka sitoutunut potilas on hoidattamaan itseään ammattiauttajan kanssa keskustellen. Ehkäpä myös terapian AJALLISELLA KESTOLLA on merkitystä hoidon onnistumisen kannalta.)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo666114Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583053- 312213
- 131827
- 201798
Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto191783Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus131532- 181529
- 501504
- 91463