Mä kun luulin olevani vahva. Paskat mä mikään vahva oon, mä oon luuseri. Vitun Bitch!
__________________________________________________
Ensimmäinen;
Mä olin kännissä en muista tarkalleen miten päädyin siihen tilanteeseen. Ilmeisesti "Tuukka" luuli että oon vapaa tai jotain. Tais se kysyykkin et onko mulla jätkäkamuu. Mä olin liian kännissä, liian raukka paska vastaamaan. Onhan mulla.
Se oli aika pieni petos, mutta synti silti. En vastannu Tuukan suudelmiin, enkä ollut mukana muuta kun olemalla siinä. En estäny lääppimistä ja hyväilyä, olin vaan. Siis emme harrastaneet seksiä!
...En muistellut juttua sen jälkeen juuri ollenkaan. Ehkä siksi etten muistanut, ehkä siksi etten pystyny. Se oli ensimmäinen. Itkin kyllä sinä iltana, itkin kun en muutakaan voinut.
Ei tullu mieleenkään kertoo rakkaalleni.
__________________________________________________
Toinen;
Mun ja mun rakkaan suhde oli vähän katkolla siis meillä meni vähän huonosti.
Se alko viattomilla katseilla. Jatkui rivoihin viesteihin ja siitä aina melkein sänkyyn asti.
Tällä kertaa se oli aivan tietoinen teko. Selvinpäin.
Joku "Miikassa" veti puoleensa. Ei itse ihminen vaan joku himo, salainen fantasia.
Mietin Miikaa rakkaani läsnäollessa. Samalla vihasin itseäni, mutta en pystyny lopettaan.
Se johti pitemmälle kun Tuukan kanssa. Se johti kiihkeisiin suudelmiin, lääppimisiin, jota kesti kauan. Olisimme menneet sänkyyn samaisena iltana, mutta ONNEKS siihen tuli yllättävä este. Siitä jos mistä olen kiitollinen. Helvetin kiitollinen olenkin.
...Jälkeen päin miettien en oo vieläkään varma olisinko pystynyt meneen siihen pisteeseen asti. En halua uskoo ittestäni sellaista.
Pahinta on se etten heti katunu tekoani. Enkä edes laskenut sitä pettämiseksi. En vain pystyny ajattelemaan että OLEN PETTÄNYT RAKASTANI!
Viime yönä näin unta. Painajaista. Kaikki se synti mitä olin tehnyt (unohtanu) vilisi mun silmien edessä. Näin unta myös siitä että petin rakastani uudelleen, uuden jätkän kanssa. Se uni oli sairas. Unessa petos tuli julki mun rakkaalle, mä jouduin terapiaan ja heräsin siihen kun olin tekemässä itsariii. Uni oli ikäänkuin muistutus siitä mitä olin tehnyt, muistutus siitä minkä olin vaan pyyhkiny mielestäni.
Aamulla kun heräsin unesta KADUTTI, ekan kerran myönsin itselleni että mä oon pettäny. Mä aloin vihata itteeni.
Vittu. Mä oon horo. Mä en voi ees tajuta miten paljon vihaan ja varsinkin HÄPEEN itteeni.
Sen Miika jutun jälkeen mulla ja mun rakkaalla alko mennä paremmin. Sillon, kun petin rakastani Miikan kanssa olin ihan sirpaleina enkä tienny olisko parasta jättää vai jatkaa nykyistä elämää.
Jos siitä paskasta hakemalla hakee jotain hyvää tai edes vähemmän pahaa oli se että sen "avulla" tajusin että nykyiseni ON MULLE SE OIKEA! Sen kautta rakastuin uudelleen. Nyt en muuta voi kun palvoa rakastani.
Pointtini on se että, haluisin kuulla onko kelläkään muulla samankaltasii kokemuksii. Tai ylipäätään miten pettäjä on selvittäny sotkunsa.
Mä en MISSÄÄN TAPAUKSESSA pysty kertoon rakkaalleni pettämisestäni. En vaan voi, koska olen raukka.
MÄ HALUUN SANOO KAIKILLE TEILLE, JOTKA JAKSO LUKEE KOKO STOORIN ETTÄ ÄLKÄÄ MISSÄÄN TILANTEESSA VAIKKA SE KUINKA TUNTUS HYVÄLTÄ PETTÄKÖ KULTAANNE! ÄLKÄÄ VITUSSA TEHKÖ SITÄ VIRHETTÄ!!!!
"Pettäjä on aina pettäjä."
Se on fakta, mutta nyt mä aijon tehä kaiken minkä vaan voin kertoakseni rakkaalleni miten paljon se mulle merkitsee. Mä en ees ansaitse sitä.
En odota myötätuntoo.
*kiitos*
__________________________________________________
Ensimmäinen;
Mä olin kännissä en muista tarkalleen miten päädyin siihen tilanteeseen. Ilmeisesti "Tuukka" luuli että oon vapaa tai jotain. Tais se kysyykkin et onko mulla jätkäkamuu. Mä olin liian kännissä, liian raukka paska vastaamaan. Onhan mulla.
Se oli aika pieni petos, mutta synti silti. En vastannu Tuukan suudelmiin, enkä ollut mukana muuta kun olemalla siinä. En estäny lääppimistä ja hyväilyä, olin vaan. Siis emme harrastaneet seksiä!
...En muistellut juttua sen jälkeen juuri ollenkaan. Ehkä siksi etten muistanut, ehkä siksi etten pystyny. Se oli ensimmäinen. Itkin kyllä sinä iltana, itkin kun en muutakaan voinut.
Ei tullu mieleenkään kertoo rakkaalleni.
__________________________________________________
Toinen;
Mun ja mun rakkaan suhde oli vähän katkolla siis meillä meni vähän huonosti.
Se alko viattomilla katseilla. Jatkui rivoihin viesteihin ja siitä aina melkein sänkyyn asti.
Tällä kertaa se oli aivan tietoinen teko. Selvinpäin.
Joku "Miikassa" veti puoleensa. Ei itse ihminen vaan joku himo, salainen fantasia.
Mietin Miikaa rakkaani läsnäollessa. Samalla vihasin itseäni, mutta en pystyny lopettaan.
Se johti pitemmälle kun Tuukan kanssa. Se johti kiihkeisiin suudelmiin, lääppimisiin, jota kesti kauan. Olisimme menneet sänkyyn samaisena iltana, mutta ONNEKS siihen tuli yllättävä este. Siitä jos mistä olen kiitollinen. Helvetin kiitollinen olenkin.
...Jälkeen päin miettien en oo vieläkään varma olisinko pystynyt meneen siihen pisteeseen asti. En halua uskoo ittestäni sellaista.
Pahinta on se etten heti katunu tekoani. Enkä edes laskenut sitä pettämiseksi. En vain pystyny ajattelemaan että OLEN PETTÄNYT RAKASTANI!
Viime yönä näin unta. Painajaista. Kaikki se synti mitä olin tehnyt (unohtanu) vilisi mun silmien edessä. Näin unta myös siitä että petin rakastani uudelleen, uuden jätkän kanssa. Se uni oli sairas. Unessa petos tuli julki mun rakkaalle, mä jouduin terapiaan ja heräsin siihen kun olin tekemässä itsariii. Uni oli ikäänkuin muistutus siitä mitä olin tehnyt, muistutus siitä minkä olin vaan pyyhkiny mielestäni.
Aamulla kun heräsin unesta KADUTTI, ekan kerran myönsin itselleni että mä oon pettäny. Mä aloin vihata itteeni.
Vittu. Mä oon horo. Mä en voi ees tajuta miten paljon vihaan ja varsinkin HÄPEEN itteeni.
Sen Miika jutun jälkeen mulla ja mun rakkaalla alko mennä paremmin. Sillon, kun petin rakastani Miikan kanssa olin ihan sirpaleina enkä tienny olisko parasta jättää vai jatkaa nykyistä elämää.
Jos siitä paskasta hakemalla hakee jotain hyvää tai edes vähemmän pahaa oli se että sen "avulla" tajusin että nykyiseni ON MULLE SE OIKEA! Sen kautta rakastuin uudelleen. Nyt en muuta voi kun palvoa rakastani.
Pointtini on se että, haluisin kuulla onko kelläkään muulla samankaltasii kokemuksii. Tai ylipäätään miten pettäjä on selvittäny sotkunsa.
Mä en MISSÄÄN TAPAUKSESSA pysty kertoon rakkaalleni pettämisestäni. En vaan voi, koska olen raukka.
MÄ HALUUN SANOO KAIKILLE TEILLE, JOTKA JAKSO LUKEE KOKO STOORIN ETTÄ ÄLKÄÄ MISSÄÄN TILANTEESSA VAIKKA SE KUINKA TUNTUS HYVÄLTÄ PETTÄKÖ KULTAANNE! ÄLKÄÄ VITUSSA TEHKÖ SITÄ VIRHETTÄ!!!!
"Pettäjä on aina pettäjä."
Se on fakta, mutta nyt mä aijon tehä kaiken minkä vaan voin kertoakseni rakkaalleni miten paljon se mulle merkitsee. Mä en ees ansaitse sitä.
En odota myötätuntoo.
*kiitos*
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä on yx niitä ihmisiä,jotka vielä nykypäivänä ovat rehellisiä itselleen ja muille...joku joka myöntää virheensä...*nostaa hattua*
No joo... Enhän mä täysin rehellinen oo kun en
sitä rakkaalleni pysty kertomaan. Mutta se katumuksen määrä
mikä mun sisällä velloo on rehellisempää kun mikään!
Tekoasi et saa tekemättömäksi, mutta kunpa kaikki katuisivat kuin sinä. Tää maailma vois olla edes hitusen parempi paikka. Älä lipsu enää!
mä seurustelin aivan ihanan jätkän kans ja rakastin sitä valtavasti, mut kummiski menin kännissä sitä pettämään.. Kerroin ite sille sen.. se anto anteexi, mut mä muutuin.. mä itseasiassa sekosin täydellisesti: join, söin yliannostuxen lääkkeitä monta kertaa, kävin psykiatrilla.. mä en vaa ite pystyny antamaan itelleni anteexi. Päätettiin että olis parasta olla vaan kavereita, parhaita kavereita niinku ennen.. että se olis niiku "tauko", ja sitte ku kaikki olisi taas hyvin, seurusteltas taas.
Mutta kaikki ei mennytkään ihan ku suunniteltii.. Olin taas juomassa ja petin taas jätkäkaveriani..tai oikeastaanhan en pettänyt,mehän ei oltu enää yhessä,meillähän oli tauko.. No se ei halunnu olla sen jälkeen enää mun kaveri..
Mulla on vieläkin sitä aivan mieletön ikävä vaikka siitä on yli ½-vuotta.. En oo nähny sitä neljään kuukauteen.. Mutta rakastan sitä vielä.. toivottavasti vielä joskus voin antaa itselleni anteexi sen, sillä tää on aivan kauhee tunne.. petin poikaystävääni,petin mun parasta ystävääni..
*Ottaa osaa*
Ymmärrän kyllä sun ex:ää.
Mä en aijo kertoo rakkaalleni niinkun sä, vaikka
TOTUUS on varmaan paras vaihtoehto...
pärjäillään...
tähän foorumiin on ilmeisesti iskenyt jokin pettämisbuumi...
itse petin tyttööni joka ei siinä tilanteessa tuntunut kivalta eikä varsinkaan sen jälkeen. se mikä mut siitä tilanteesta pelasti oli se että kerroin rehellisesti mitä olin tehnyt, ja toisekseen se että tyttöystäväni pystyi antamaan anteeksi.
sinunkin kannattaisi ehkä kertoa siitä jossain vaiheessa. haluatko sitä että jätkäs kuulee siitä joltain muulta eikä enää ikinä luota suhun?? jollet kerro, saat sitten odottaa joka helvetin päivä sitä, että kuuliko jätkäs joltain. ja vaikka ei saisikaan tietää, onko kiva mukava elää valheessa joka päivä ja tietää että ei petä pelkästään jätkäänsä vaan myös itseään.
en itsekään pystynyt selvinpäin tunnustamaan. jos pystyt kertomaan siitä rehellisesti, voit sanoa jo olevasi vahvempi kuin äsken...
sä oot pettäjä, ja mä oon pettäjä , mutta olen sitä mieltä että ihmiset voivat parantua ja muuttua kultansa arvoiseksi. olen itse mielestäni hyvä esimerkki siitä kuinka ihmiset voivat muuttua. (edellisellä sivulla aiheessa "petin tyttöäni..." on paljon asiaa)...ja ennenkaikkea antaa anteeksi toisten virheitä
sä tosiaan oot huora..et siis siitä ekasta kerrasta vielä tajunnut kuinka asiat on? mä saatan silti jopa uskoa että rakastat jätkääs kaikesta huolimatta sillä oon tehnyt samaan virheen kuin sä...mutta jos oot kahdesti pettänyt, mistä teidät ettet petä kolmattakin kertaa...sananlaskukin sanoo: "ei kahta kolmannetta"...joka ei tosin pidä paikkaansa aina... miksi ylipäätänsä menet ryyppäämään jos et pysty pitämään itseäs kurissa?
itse en toista kertaa enää petä tyttöäni. sitä hoen päähäni joka hetki ja uskosin että se pitää. ja jos joskus tulee hetki jolloin epäilen itseäni en varmasti lähde mihinkään paikkaan jossa vilisee kauniita tyttöjä... enkä lähde vaikka luottaisinkin...
lopuksi, yritä muuttua arvoisekses rakkaallesi...itse olen muuttunut monellakin tavalla tyttöni haluamaan suuntaan...KAIKKI voivat parantua...
niin ja... älä tee itsaria, mä oon sitä harkinnut, mutten tehnyt. MIETI tarkasti seuraamuksia mitä siitä seuraisi. jos et rakasta yhtään itseäsi, niin ajattele sitä miltä poikaystävästäs tuntuu kun kuulee rakkaansa kuolleen..
ja nyt lopuksi...jos vielä kerran petät poikaystävääsi, kannattaisi ehkä mennä kadulle myymään itseään jos himot voittaa rakkauden...
Joo oomme kohtalontovereita, mutta silti ERILAISIA
ja ERILAISESSA tilanteessa eläviä...
Mä oon päättäny että pysyn hiljaa, mulla on
siihen syyni ja koska TIEDÄN että se on
PARAS vaihtehto, koska TUNNEN oman rakkaani.
Jos kertoisin tulis ruumiita, ja muutenki
kaikki se mikä me ollaan nyt saatu kondikseen
särkysi uudestaan.
Vihdoin kun me ollaan löydetty se, joka me
kerran kadotettiin en todellakaan ota
sitä riskiä että menettäisimme taas kaiken
minkä oomme rakentaneet.
Se teko oli virhe, mutta joskus on vaan
parempi olla hiljaa, vaijeta, jos tietää että totuus
tuottaa ihmiselle enemmän tuskaa kun mikään
muu tässä maailmassa!
Tää on mun ratkasu, ja sulla oli omasi.
*nostaa hattua* silti rohkeudellesi että
kerroit.
Vaikka tein mitä tein, en silti pidä
itteeni lutkana siinä mielessä että olisin
huonompi muija kun joku muu. Sllä en ole.
Mä pystyn siihe mihin muutkin.
Jengi tekee mokia, niin kun mäkin ja
mä aijon olla päivä päivältä parempi ihminen.
MÄ RAKASTAN MUN POIKAKAVERII eikä kukaan
voi väittää muuta!
Toi katu juttu oli aika loukkaava!
Sillä se ei TODELLAKAAN ole suunnitelmissa!
Oon pitkälle sitä mieltä että tein mitä tein
siksi, koska meidän suhde oli niin POHJALLA
mä olin epävarma tunteistani enkä välittäny
muusta maailmasta vittuakaan.
IHMISET MUUTTUU -niin minäkin.
jos mä olisin samassa tilanteessa sun kanssa ni olisin yhtä raukka ja en missään nimessä vois kuvitella kertovani jätkälleni et hei,mä oon pettäny sua.Mua pelottas liikaa et se käskis mun painuu nii pitkälle ku pippuri kasvaa.no toisaalta mun jätkä on tosi ymmärtäväinen ja silleen mut mulla ei ois kanttii kertoo sille.ei sille vaan voi mitään jos joskus tuntee jotain muitakin kun sitä omaansa kohtaan.sillon vaan pitää miettii et teenkö syrjähyppyjä vai olenko uskollinen sille omalleni.......
Vittu ku helpottaa et on joku, joka
ymmärtää ratkaisuni olla kertomatta.
*kiitti*
Helpottaa että joku voi tajuta
ratkasuni pysyä hiljaa...
*kiitos*