Pienen tyttäreni silmissä asui tuska nähdä hänelle tärkeän ja rakkaan isän hukkuvan alkoholin syövereihin. Tuskaa lisäsi aikuisen miehen kiusaaminen :"isäsi on juoppo yms."
Mielestäni aikuinen mies, joka kiusaa pientä, viatonta lasta, ei ole mies, vaan pohjasakkaa, haiseva läjä. Kun puutuin asiaan, hän manipuloi poikansa koulukiusaajaksi ja tyttäreni tuska jatkui tietämättäni. Tämä pieni, sitkeä koululainen salasi kiusaamisen, hän "ei halunnut tuottaa lisää surua äidilleen ja siskoilleen".
Lopulta taakka oli liian raskas, tuli vatsakivut ja haluttomuus kouluun, koulun joulujuhlaan kuitenkin halusi mennä. Sieltä tuli itkuinen tyttö ja vain yksi kenkä, toisen oli kiusaaja piilottanut.
Koko perhe sai vielä "joulutervehdyksen" erittäin rivon kortin muodossa, jolla ei ole mitään tekemistä joulun kanssa. Lähettäjästä ei ollut epäilystäkään. Kun en voinut antaa suosituksia uuteen työpaikkaan tälle miehelle, hän kosti sen pahoittamalla perheeni joulumielen.
Työntekijä, joka vuosikausia levittelee juoruja työnantajastaan ja työpaikkansa asioista, lisäksi käyttää härskisti hyväkseen tilannetta, ei ansaitse suosituksia. En toki silloin maininnut näitä asioita, vaikka mieleni tekikin, vaan suosittelin niitä toisia, ahkeria ja asiallisia työntekijöitä.
Mitä liikkuu tuollaisen miehen mielessä? Kiusaa pientä, isänsä tekoihin syytöntä lasta, jonka isän yrityksestä tienasi elannon perheelleen.
Mitä mietti tämä kiusaaja-isä silloin, kun hänen omasta tyttärestään tuli kiusattu? Hänenkin pieni lapsensa sai kärsiä kiusaamisesta, kiusaajia olivat toiset lapset, ei kuitenkaan aikuinen mies. En tiedä kiusattiinko tätä pientä, viatonta lasta isänsä takia, niin kuin minun lastani. En tiedä, sillä olemme olleet sieltä pois vuosikymmeniä.
Nyt tämä pieni sisukas tyttäreni on aikuinen nainen, työssään hyvin menestyvä ja työyhteisössään arvostettu, lähiaikoina terveystieteidenmaisteriksi valmistuva puurtaja.
Aikamoinen likka, olen ylpeä hänestä!
Tämän kiusaajan tyttärelle toivon myös vahvuutta, kaikkea hyvää ja menestystä elämässä, kaikesta kokemastaan huolimatta.
Mielestäni aikuinen mies, joka kiusaa pientä, viatonta lasta, ei ole mies, vaan pohjasakkaa, haiseva läjä. Kun puutuin asiaan, hän manipuloi poikansa koulukiusaajaksi ja tyttäreni tuska jatkui tietämättäni. Tämä pieni, sitkeä koululainen salasi kiusaamisen, hän "ei halunnut tuottaa lisää surua äidilleen ja siskoilleen".
Lopulta taakka oli liian raskas, tuli vatsakivut ja haluttomuus kouluun, koulun joulujuhlaan kuitenkin halusi mennä. Sieltä tuli itkuinen tyttö ja vain yksi kenkä, toisen oli kiusaaja piilottanut.
Koko perhe sai vielä "joulutervehdyksen" erittäin rivon kortin muodossa, jolla ei ole mitään tekemistä joulun kanssa. Lähettäjästä ei ollut epäilystäkään. Kun en voinut antaa suosituksia uuteen työpaikkaan tälle miehelle, hän kosti sen pahoittamalla perheeni joulumielen.
Työntekijä, joka vuosikausia levittelee juoruja työnantajastaan ja työpaikkansa asioista, lisäksi käyttää härskisti hyväkseen tilannetta, ei ansaitse suosituksia. En toki silloin maininnut näitä asioita, vaikka mieleni tekikin, vaan suosittelin niitä toisia, ahkeria ja asiallisia työntekijöitä.
Mitä liikkuu tuollaisen miehen mielessä? Kiusaa pientä, isänsä tekoihin syytöntä lasta, jonka isän yrityksestä tienasi elannon perheelleen.
Mitä mietti tämä kiusaaja-isä silloin, kun hänen omasta tyttärestään tuli kiusattu? Hänenkin pieni lapsensa sai kärsiä kiusaamisesta, kiusaajia olivat toiset lapset, ei kuitenkaan aikuinen mies. En tiedä kiusattiinko tätä pientä, viatonta lasta isänsä takia, niin kuin minun lastani. En tiedä, sillä olemme olleet sieltä pois vuosikymmeniä.
Nyt tämä pieni sisukas tyttäreni on aikuinen nainen, työssään hyvin menestyvä ja työyhteisössään arvostettu, lähiaikoina terveystieteidenmaisteriksi valmistuva puurtaja.
Aikamoinen likka, olen ylpeä hänestä!
Tämän kiusaajan tyttärelle toivon myös vahvuutta, kaikkea hyvää ja menestystä elämässä, kaikesta kokemastaan huolimatta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vanhemmat hoi: lapsenne on teidän kuvanne! Kasvatetaan lapsista vastuullisia aikuisia.
Tämä kirjoitus kosketti,koska alkoholistikin on jonkun perheen rakas ja aiheuttaa tuskaa läheisilleen itse sitä ymmärtämättä. Toisten kommentit voivat todella loukata lapsia ,jolle isä on aina rakas. Itsekin kärsin alkoholin haitoista ja tuska on suuri kun asioista puhuin ja näin lasten tuskan. Kuitenkaan alkoholiongelman jatkuva salaaminen ei auta. Kirjoittaja joka kertoi kiusaamisesta on todella kypsä ja asioita ajatteleva aikuinen,joka voi olla ylpeä selviämisestä vaikean ongelman kanssa. Kiusaaja on sairas.
mikä raukkis!.. vain pieni herne duunaa pääkopas..
Gimmalle ISO peukku..äijälle keskarii..!
Mihin työpaikkaan Suomussalmella tarvii suosituksia?
Yhtään syyllistämättä sinua omista valinnoistasi mietin että miksi lasten annetaan kärsiä alkoholisti-isästä tai -äidistä jos ko. henkilö ei edes lasten takia pysy erossa viinasta. Miksi toinen vanhempi antaa lapsen lapsuusajan olla niin turvatonta ja ahdistavaa mitä se väistämättä on jos isä tai äiti juo. Jotenkin vaan en haluaisi hyväksyä sellaista vastausta että "alkoholismi on sairaus" jota pitäisi sietää ja ymmärtää lapsiperheissäkin vaikka ero juovasta vanhemmasta voisi olla lapsen kannalta kuitenkin parempi vaihtoehto.
Hei!
En halua puolustella, mutta olin silloin aika nuori vaimo ja äiti, elämänkokemusta ei ollut paljoakaan ja voisipa sanoa, että äidin helmasta menin suoraan miehen syliin. Monta vuotta meni ratkaisun tekemiseen, se ei ollut helppoa, puuttui rohkeus, pelko toimeentulosta. Ehkä sitä on vaikea käsittää, joka ei ole sitä kokenut. Voimia oli vain henkisesti päivästä toiseen selviämiseen ja tehdä lasten olo turvalliseksi niissä olosuhteissa.
Tämän enempää en halua tässä syitäni selittää, mutta sen tiedän varmaksi, että nyt en miettisi niin pitkään. Ja käyttäisin kaikki mahdolliset kanavat tilanteen ratkaisemiseksi.
Vaikka kokemus oli lapsille, ja minullekin, rankka, heistä on kasvanut vahvoja, asiansa hoitavia, oikeudenmukaisia aikuisia.
Vielä 70- 80 -luvulla asiat ja asenteet olivat toiset. Ei ollut auttavaa puhelinta, ei turvakotia, ei viranomaistahoa, josta olisi saanut apua, ei ainakaan pienellä paikkakunnalla. Kaikilla ei ollut edes suvun tuomaa apua tai turvaa.
Ilman ammattia, työpaikkaa olevan naisen asema oli vaikea, yleensä perheen alkoholisti oli mies, ja kun ei ollut palkkatyötä, ei ollut omaa rahaakaan, ei myöskään rohkeutta erota, lähteä tyhjän päälle.
Asenteet olivat "osansa on valinnut, se on kestettävä, kantakoon ristinsä", monesti myös alkoholistin puolisi ajatteli näin. Sivullisten vahingonilo ja ilkeys, kuten aloittajan kirjoituksessakin, lisäsivät jo olemassa olevaa tuskaa. Jos miehen käytös julkisesti oli hyvä, hän oli "niin mukava, hyvä mies", vaimossa syy juopotteluun, varmasti nalkuttaa, ei anna jne. "tiedettiin".
Alkoholistin perhe tuntee häpeää, ja uskomatonta, mutta myös syyllisyyttä aiheetta. Pienellä paikkakunnalla kaikki tunsivat, tai ainakin tiesivät toisensa. Vilkuiltiin ja kuiskuteltiin perheen asioista. Missä oli ihmiset, ystävät, kaverit, jotka vilpittömästi olisivat voineet auttaa, tukea perheen äitiä ja lapsia? Ymmärrän, että on vaikeaa sekaantua toisten asioihin, mutta vielä vaikempaa on pyytää apua. Kun perhe kipuilee ja yrittää selvitä arjesta, ei ehkä osaa tai jaksa, on vain selvittävä omin neuvoin.
Alkoholistin puoliso on kilpenä lapsille, yrittää suojella pahimmalta, että lapset saa nukkua, elää niissä oloissa mahdollisimman normaalia ja turvallista elämää. Lapsilla on kuitenkin oma koti, tuttu ympäristö ja omat kaverit.
Jos alkoholisti ei itse halua hoitoon, ei pakkohoitokaan ole helposti mahdollista, ihmisen oikeus, päätäntävalta terveydestään ja elämästään on niin suuri. Ja perhe sairastaa.
Sivullisten on helppo ihmetellä ja arvostella, kun ei tiedetä kaikkia asioita, taustaa, miksi perheet sietävät vuosiakin tuollaista elämää, jotkut koko ikänsä. Toiset selviävät helpommin, mutta arvet se jättää, jotka vaikuttavat läpi elämän ja kaikkiin elämän osa-alueisiin valintojen muodossa.
Perhehelvetissä voi elää myös ilman alkoholia, joka kuitenkin on yleisin ja näkyvin syy.
Ketäpä meistä ei olisi kiusattu. Kuka ei oo ollut olevinaan parempi vanhempi niiden parempien lasten kanssa.
Se on meiltä kaikilta pois jos joku voi huonosti ja ahdistuu. Pitäs jo nykyaikana käsittää, ettei kukaan ole oikeesti ketään parempi.