Iisalmen Sanomissa oli eilen juttua siitä, miten suuret vanhustenhoidolla rahaa tahkoavat firmat kaatavat pieniä paikallisia yrityksiä polkuhinnoillaan.
Toisaalta on paljon paikallisia ihmisiä työttöminä. Entä jos alkaisimme hyödyntää työpanostamme yhteisöllemme hyödyllisellä tavalla muistaen, että itsekin vielä vanhenemme. Haluammeko silloin tulla 'hoidetuiksi' pois päiviltä isojen firmojen nurkissa, vai mieluummin pienissä hoitokodeissa, tai mieluiten kotona, avustajan poiketessa säännöllisesti? Tuli mieleeni seuraava idea. Jos työkkäri ei hyväksy tätä, vaan katkaisee työttömän tuen, voihan auttamista tehdä epävirallisestikin. Tämä on katkelma ilmaiseksi julkaisemastani kirjasta, joka löytyy täältä: reilusuomi.wordpress.com
"Nykyään elämme sairaassa psykopaattien johtamassa maailmassa, jossa joka tilanteessa päätös tehdään sen mukaan, paljonko se maksaa tai miten paljon siitä hyötyy rahallisesti. Joka tilanteessa näyttää olevan niin, että köyhempi joutuu maksamaan rikkaammalle, tai luopumaan taas yhdestä vapauksistaan. Kunta ja työtön työnhakija ovat samalla puolella tässä. Yritetään saada kunnan irkailija tajuamaan se. Luodaan yhteistyötä paikallisesti. Autetaan omalta pieneltä osaltamme tekemään omasta lähiympäristöstä parempaa paikkaa elää. Sitä eivät suuryritykset ja pankkiirit pysty estämään.
Kun valitsemme, millaisella työllä päätämme rahallisesti hyödyttää asuinkuntaamme, ei nyt valita ihan mitä työtä tahansa. Jos päätämme vaikkapa auttaa vanhuksia, onko parempi auttaa niitä, jotka eivät käytä ulkomaisten
suuryritysten palveluja? Entä, jos paikkakunnan sadat työttömät keskittyvät tekemään elämän hyväksi ja onnelliseksi niille vanhuksille, jotka eivät suostu maksamaan eläkepennosistaan jollekin yksityiselle ulkomaisessa omistuksessa olevalle firmalle? Loisimme kontrastia paikallisten asukkaiden hyvin hoitamien ja ulkomaisten suuryritysten pikapesu-vaippa-GMO- mossöruoka -vanhusten välille? Me voimme tehdä sen. Voisimme jopa ajaa ulos ahneet suuryritykset tällä tavalla, ja ottaa Suomen takaisin. Luomalla hyvinvointia omalla paikkakunnalla hyödytämme parhaiten itseämmekin, vaikka lyhyellä tähtäimellä rahallinen hyötyjä tuntuukin olevan vain kunta. Aletaan muutos itsestämme: aletaan ajatella asioita eettisesti, ei hyötyperusteella. Näin meistä voi tulla osa maailman ahneuden ongelman ratkaisua.
Toisaalta on paljon paikallisia ihmisiä työttöminä. Entä jos alkaisimme hyödyntää työpanostamme yhteisöllemme hyödyllisellä tavalla muistaen, että itsekin vielä vanhenemme. Haluammeko silloin tulla 'hoidetuiksi' pois päiviltä isojen firmojen nurkissa, vai mieluummin pienissä hoitokodeissa, tai mieluiten kotona, avustajan poiketessa säännöllisesti? Tuli mieleeni seuraava idea. Jos työkkäri ei hyväksy tätä, vaan katkaisee työttömän tuen, voihan auttamista tehdä epävirallisestikin. Tämä on katkelma ilmaiseksi julkaisemastani kirjasta, joka löytyy täältä: reilusuomi.wordpress.com
"Nykyään elämme sairaassa psykopaattien johtamassa maailmassa, jossa joka tilanteessa päätös tehdään sen mukaan, paljonko se maksaa tai miten paljon siitä hyötyy rahallisesti. Joka tilanteessa näyttää olevan niin, että köyhempi joutuu maksamaan rikkaammalle, tai luopumaan taas yhdestä vapauksistaan. Kunta ja työtön työnhakija ovat samalla puolella tässä. Yritetään saada kunnan irkailija tajuamaan se. Luodaan yhteistyötä paikallisesti. Autetaan omalta pieneltä osaltamme tekemään omasta lähiympäristöstä parempaa paikkaa elää. Sitä eivät suuryritykset ja pankkiirit pysty estämään.
Kun valitsemme, millaisella työllä päätämme rahallisesti hyödyttää asuinkuntaamme, ei nyt valita ihan mitä työtä tahansa. Jos päätämme vaikkapa auttaa vanhuksia, onko parempi auttaa niitä, jotka eivät käytä ulkomaisten
suuryritysten palveluja? Entä, jos paikkakunnan sadat työttömät keskittyvät tekemään elämän hyväksi ja onnelliseksi niille vanhuksille, jotka eivät suostu maksamaan eläkepennosistaan jollekin yksityiselle ulkomaisessa omistuksessa olevalle firmalle? Loisimme kontrastia paikallisten asukkaiden hyvin hoitamien ja ulkomaisten suuryritysten pikapesu-vaippa-GMO- mossöruoka -vanhusten välille? Me voimme tehdä sen. Voisimme jopa ajaa ulos ahneet suuryritykset tällä tavalla, ja ottaa Suomen takaisin. Luomalla hyvinvointia omalla paikkakunnalla hyödytämme parhaiten itseämmekin, vaikka lyhyellä tähtäimellä rahallinen hyötyjä tuntuukin olevan vain kunta. Aletaan muutos itsestämme: aletaan ajatella asioita eettisesti, ei hyötyperusteella. Näin meistä voi tulla osa maailman ahneuden ongelman ratkaisua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.