Tuli mieleen, että eihän narsistin ja ei-narsistin välisessä rakkaussuheessa narsisti ole yhtään sen rakastetumpi osapuoli kuin ei-narsistikaan, vaikka se siltä näyttää ja tuntuu kuin olisi.
Jos ei-narsisti rakastaa kuvitelmaansa, joka on kuvitelma henkilöstä, joka ei ole narsisti, niin eihän hänkään siinä sitten ole todellista narsistia henkilöä rakastanut (vaan yleensä pettyy totuuden ilmetessä), joten ei se rakkaus loppuenlopuksi ole siinä niin epätasaisesti jakautunut kuin miltä tuntuu.
Tästä oivalluksesta tuli minulle hetkeksi olo jostakin höyhenen keveästä.
Jos ei-narsisti rakastaa kuvitelmaansa, joka on kuvitelma henkilöstä, joka ei ole narsisti, niin eihän hänkään siinä sitten ole todellista narsistia henkilöä rakastanut (vaan yleensä pettyy totuuden ilmetessä), joten ei se rakkaus loppuenlopuksi ole siinä niin epätasaisesti jakautunut kuin miltä tuntuu.
Tästä oivalluksesta tuli minulle hetkeksi olo jostakin höyhenen keveästä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, tähänhän narskut tähtää. He esittävät muuta kuin ovat, räätälöivät käytöksensä havittelemansa ihmisen tarpeisiin ja uhri monesti rakastuu tähän kuvaan. Tekeehän muutkin tätä, mutta narsku vie sen yleensä ylemmälle tasolle. Se ei ole kuitenkaan millään tavalla uhrin syy. Paitsi jos nyt haluaa mollata sinisilmäisyydestä tai hyväuskoisuudesta. Ovat yleensä aika eteviä tässä.
Tämä on niin hyvä artikkeli aiheesta, että pakko linkittää vaikka ollut esillä aiemminkin.
http://dissidentti.org/limerenssinpauloissa.html