Ihastunut ongelmatapaukseen...

Merkityksetönkö

Hei, onkohan kellään mitään mielipidettä tähän tilanteeseen? Olen mennyt ihastumaan luokallani olevaan tyttöön, jolla on ilmeisen pahoja mielenterveysongelmia. Hän ei millään meinaa jaksaa keskittyä koulunkäyntiin ja yritän häntä välillä autella. Hän on jatkuvasti ongelmissa ja pahanteossa. Hän on myös tosi pahasti itsetuhoinen.

Hän haluaa hengata kanssani koulussa lähes kokoajan, vaikka on hänellä siellä pari muutakin kaveria. Hän pyytää minut koulussa mukaansa joka paikkaan, tupakalle, pukkariin juttelemaan jne. ja jos kysyn häiritsenkö tunnilla hänen työntekoaan, hän on mielummin kanssani kuin että menisin pois. Kokoajan laittaa viestiä että missä menen jne.

Silti hän me ei vapaa-ajalla nähdä ollenkaan eikä jutellakaan paljon. Haluaisin kyllä viettää hänen kanssaan aikaa, mutta hän on aina hankaluuksissa eikä pääse mihinkään.

Pahinta tässä on nyt kuitenkin se, että vaikka olemma koulussa kokoajan kahden, hän vaikuttaa tosi välinpitämättömältä suhteeni. Ei paljoo muista asioita, joita olen kertonut itsestäni. Harvemmin kyselee oma-aloitteisesti asioistani, vaan minä olen se, joka aloittaa keskustelua ja kyselen häneltä. Hän kyllä puhuu omista asioistaan ja koulusta ja puhuu pahaa opettajista, mutta ei minusta vaikuta olevan kovin kiinnostunut. Tämä on aika kivuliasta minulle, en haluaisi välittää näin paljon ihmisestä, jolle olen itse aivan yhdentekevä..

Lisäksi en kestä vain katsoa sivusta hänen itsetuhoisuuttaan, itsemurhayritys ja karmeat viiltelyyjäljen joista hän kertoo ka näyttää kätensä minulle.. Haluaa selvästi minultakin huomiota niillä. Mutta ne ovat tosi pahoja, sellaisia saa aikaan vaan ihminen joka haluaa tosiaan kuolla. Minä en voi tehdä mitään, minulla ei ole vaikutusvaltaa, en usko että häntä kiinnostaa minun mielipiteeni.

En tiedä mikä hänelle olen?? Pelkkä yhdentekevä kouluseuralainen? Yksi tyyppi keltä saa huomiota?

Hän on välillä tosi hermostuneen oloinen ja kiroaa vaan ja miettii milloin pääsee pois koulusta, silloin hän vain istuu haljaa vieressäni eikä juuri kuule eikä nää minua. Joskus hän taas on rauhallisemmalla tuulella ja juttelee enemmän ja katselee silmiin ja vaikuttaa enemmän kiinnostuneelta minunkin jutuistani.

En edes tiedä varmuudella, tykkääkö hän tytöistä. Arvelisin että voisi olla hyvällä tuurilla bi. Tai sitten hän ei itsekään tiedä. Katseli minua kauan silmiin ennen kuin menin hänelle ekan kerran puhumaan.

Olen miettinyt että jos hänellä on vain niin vaikea olla, ettei hän pysty oikein keskittymään muihin ihmisiin. Olen joskus lukenut että pahasta esim biposta kärsivällä ihmisellä voi alkaa olemaan vähän narsistisia piirteitä, kun voimavarat ei riitä enää kuin omien ongelmien käsittelyyn.

No pitäisikö minun vielä yrittää jaksaa olla hänelle ystävä ja autella ja pyöriä hänen kanssaan? Jos voisin helpottaa hänen oloaan ja olla hänelle seuraksi ja katsella eteenpäin, jos hän minusta voisikin olla kiinnostunut? Ai heitänkö toivoni ja ota häneen vähän eroa, koska en kestä hänen seuraansa jos en oikeasti merkitse hänelle mitään enkä voi auttaa häntä mitenkään?

Kiitos jos joku on jaksanut lukea..

11

197

    Vastaukset

    • Olen pahoillani, ettei minulta löydy ratkaisua kimuranttiin tilanteeseesi, mutta minusta on hienoa nähdä että on vielä välittäviä ihmisiä, kun toisella menee vähän huonommin. Olet hyvä ihminen, toivottavasti tuo tilanne selviää!

      • Noh, kiitosta :) en kuitenkaan haluaisi aina olla se hyvä ihminen joka jaksaa olla tukena ja odottaa ja yksin kärvistellä ihatuksensa kanssa, saamatta mitään takaisin. En itsekään ole mikään vahvin ja vakain ihminen.

        Onko kellään mielipidettä siihen, että onko toivoni turhaa? Koska en koko opiskeluaikaa halua olla hänellä vain juttelukaveri koulussa...

        Onko kukaan muu tuntenut vaikeaselkoista mielenterveysongelmista kärsivää ihmistä, josta ei ota selvää?

        Onko parasta peruuttaa vain heti alkuunsa ja olla elättelemättä turhaa toivoa, että voisin jossain vaiheessa alkaa saamaan vastakaikua tunteilleni?

        Miten hän voisi olla kiinnostunut minusta, kun ei selvästi ole kovin innoissaan viettämään aikaa kanssani koulun ulkopuolella, eikä pane minusta mitään yksityiskohtia merkille tai siis ei muista kovin herkästi kertomiani juttuja..?

        Luulen että hän tietää tunteistani, olen ulkonäöllisesti ilmiselvä lesbo ja tavallista heterokaveria auttavaisempo ja mukavampi koulussa häntä kohtaan. Ja välillä katson häntä vähän liian kauan silmiin ja hymyilen. Hänkin kyllä katsoo minua, mutten osaa sanoa merkitseekö se yhtään mitään.

        Välillä minulle tuli sellainen olo, että yrittääkö hän tehdä minuun ehkä jonkinlaista vaikutusta. Esim hän valehteli musiikkimakunsa olevan enemmän samanlainen kuin minulla. Ja koska hänellä on kova tarve olla aika röyhkeä, hän häpeilemättä huutelee ja haistattelee minun ilkeille luokkakavereilleni kaikenlaista, ikäänkuin "puolustaa" minua.. Ja se minuun teki todella vaikutuksen koska olen itse vähän samanlainen tökyturpa. Ja pahat tytöt nyt vain ovat mun juttuni.. En voi sille mitään.

        Äh miksi pitää aina kiinnostua noin hankalista ihmisistä.


      • Kommentoikaa lisää jos vain ketään kiinnostaa/ mitään mieleen juolahtaa!! Olen epätoivoinen


    • Tekstistäsi välittyy mielikuva herttaisesta, välittävästä tytöstä.
      Sen kuvan takana on itsekäs tyttö, joka ei näe kokonaiskuvaa.

      Huomaat hankalan tapauksen, mutta et tilanteen vakavuutta, vaikka asioita kauhisteletkin. Odotat vielä jotain käsittämätöntä siinä tilanteessa, mikä voi viedä vuosia parantuakseen. Ehkä ei ikinä kun kyse on Suomen loistavasta hoitojärjestelmästä, minkä mielenterveysjonot lyhentyy lähinnä onnistuneiden itsemurhien vuoksi.

      Et sinä pysty muuttamaan toista ihmistä, vaikka hoivavietti tai bad girls-suuntautuneisuus olisi kuinka kova. Huomaisit hyvin nopeasti, kuinka toivottu suhde tekee sinut itsesi sairaaksi ja oletkin jumissa kahta kauheammin, koska poistuminen tilanteensa ei olekaan enää niin helppoa.

      Miten voit siis toista auttaa? Auttajan täytyy varmistaa, että itse on turvassa, jotta voi auttaa muitakin. Älä siis hyppää sen kanssa samaan kaivoon, vaan ole ylhäällä turvassa ja pudota köysi ilman sen tyrkyttämistä.

      Mielenterveys ei parane ulkopuolisella asialla, eikä siis suhteella. Mutta jollain toisella suhteella kyllä. Kaveruus ja ystävyys ovat joskus paljon arvokkaimpia asioita.
      Hänelle ja sinulle olisi vain parasta, jos et reagoisi niin voimakkaasti hänen juttuihinsa, pitäisit itsesi lujana ja olisit hänelle kuunteleva ja läsnäoleva kaveri.

      • Vaikea olla reagoimatta näin voimakkaasti. En osaa kontrolloida näitä tunteita. Jos voisin päättää, en ikinä ihastuisi yksipuolisesti, enkä tod kehenkään tuollaiseen joka aiheuttaa näin paljon huolta.

        Ja paskoista suhteista on mullakin kokemusta, sellaisesta missä meni melkeen järki kun siitä ei vaan osannut erota. Että en mihkään kaivoon välttämättä olekaan hyppäämässä vaan ehkä vahingossa tippumassa?

        Koko elämän oon eläny ihmisten kanssa joilla on mielenterveysongelmia, ja nähnyt ettei sieltä oo ulospääsyä. Että tässä kauhistellessa sitten, itsekkäänä mietin kuinka saisin muijan kiinnostumaan itestäni kun se vaan haluaa tappaa ittensä



      • Aaa eli mun pitäis ottaa neuvoi joltaa kohtaloon uskovilta videopelihulluilta.. Joo tääl on vissii turha kysellä neuvoo. Ei varmaa kovi moni tääl ees muista mitä on olla ihastunu. Ihme sekavaa jengii


      • Keskityt irrelevantteihin asioihin tai englanti on vaikeaa.
        Oikeastaan kun kuunteli, tuohan oli aika sopiva, koska etkö huomaa sitä hulluutta ja mielenvikaisuutta mikä saattaa olla sinussa, mikäli haluat tehdä samoja virheitä uudelleen?

        Et ehkä halua nähdä sitä, koska näet sen lähinnä muissa. Lähipiirissäsi, suhteissasi ja nyt jälleen kerran. Olemmehan kaikki vähän hulluja jossain määrin. Kuten siinä kuinka menemme tunteiden mukana, vaikka voimme välillä olla menemättäkin. Ei se kontrollia vaadi.
        Kyse on muustakin kuin ihastumisesta. Sama idea toistuu ihmisessä, joka löytää aina itsensä väkivaltaisistakin suhteista.
        Ehkäpä olet itsepäinen ja tuhahdat tälläisistä jutuista, eikä niitä ole pakko uskoa mutta uskoisin sinun olevasi myös fiksu ymmärtääksesi sisälläsi mitä muut sinulle yrittää sanoa.


    • Jotenkin rivien välistä tulee mieleen, että tuo "paha" ja ongelmainen ihminen olet sinä itse.

    • Miksi edes ihastuit tuollaiseen villiin?

    • Varmasti hän välittää sinusta enemmän kuin uskotkaan. Hän on vain pelokas ja epävarma, pelkää kiintyä koska pelkää menettävänsä sinut. Pahinta mitä voit nyt tehdä on hylätä hänet. Hän tarvitsee myös ammattiapua. Missä oppilaitoksessa olette? Pystytkö kertomaan vaikkapa kouluterveydenhoitajalle huolestasi?

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa ei-turvallisesta maasta tulevan pakkokatanteenin..

      ..eivät kai veronmaksajat Kelan ansiosidonnaisella päivärahalla? Vastuuton mokailija maksakoon mokiensa kulut itse! Se on Ruotsin risteilyltä tai Balk
      Maailman menoa
      209
      6511
    2. Heti alkoivat "asiantuntijat" sössöttämään

      ettei hallituksella ole oikeus pistää ihmisiä pakkokaranteeniin https://yle.fi/uutiset/3-11487500
      Maailman menoa
      333
      3024